Miten suhtautua taaperon kiukkukohtauksiin hakiessa pk:sta?

Vierailija

Lapsi on ollut tämän syksyn (elokuusta) päivähoidossa rppk:ssa. Hän tykkää hurjasti olla siellä, aamuisin on aivan innoissaan menossa ja hädintuskin haluaa heippoja sanoa kun juoksee jo leikkimään.

Iltapäivisin kun haen, lapsi tulee hymyillen ja iloisena vastaan, mutta aina kun pitäisi lähteä, saa viimeistään pihalla raivarit. Matka kotiin on lyhyt (alle 50 metriä...), mutta siinäkin ajassa hän ehtii heittäytyä maahan, kieriä siinä raivoten, käsillä paiskoa maata tai "työntää" käsillään niin että ikään kuin ryömii takaperin.

Itse otaksuisin, että lapsi viestittää täten ikäväänsä ja ehkä sitäkin, että pk:ssa on kivaa (ja äiti tyhmä kun hylkää/keskeyttää kivan päivän?), mutta olen aika sormi suussa miten tuossa toimia oikeaoppisesti.
Annan lapsen siis näyttää tunteensa, pysyn itse lähellä ja yleensä sanoitan tyylillä "äiti ymmärtää että sinua harmittaa", kysyn haluaako hän syliin vai kävellä itse, halaan jos hän tulee lähelle, mutta samalla olen jämpti että kotiin mennään tavalla tai toisella.

Kotona lapsi on jo oma, iloinen itsensä, joskus saattaa huutaa koko matkan kotiin ja hetken vielä kotona, mutta leppyy tosi nopeasti. Miten te siis toimisitte tällaisessa tilanteessa? Lapsi ei puhu vielä niin, että osaisi kertoa mikä harmittaa. Pk:ssa kuulemma on aina iloinen, hoitajat ovatkin kysyneet että onko lapsella koskaan huonoja päiviä... :D

Kommentit (3)

Vierailija

Kuulostaa siltä että teet ihan oikein. Mutta koita olla välittämättä lapsen kiukkukohtauksesta ja vasta jälkikäteen sanoita tunteet: huomaan että sinua harmitti. Huomioi, kehu ja kiitä lasta kun kiukkukohtausta ei tule.

Vierailija

Kiitos vastauksestasi :) yritänkin usein ennakoida jo tilannetta, annan lapsen vaikka kantaa jotain (hän tykkää tosi paljon olla avuksi) kotimatkalla ja kehun, miten hienosti hän auttaa äitiä. Etenkin nyt syksyllä lapsi myös tykkää leikkiä lehdillä, joten saatamme matkalla myös leikkiä niillä, en siis hoputa lasta mitenkään kiukkuisena, mutta usein viimeistään kotipihalle kääntyessä hän saattaa alkaa itkemään.

Kotona usein heti ulkovaatteet riisuttuamme otankin lapsen syliin ja "jutellaan" päivästä (eli itse juttelen, lapsi kun ei juuri puhu - kysyn silti, oliko hänellä kiva päivä jne), silittelen häntä ja ollaan lähekkäin.

Ja aamuisin hän ei tosiaan matkalla kiukkua koskaan, pikemminkin ei meinaa housuissaan pysyä kun on niin innoissaan menossa hoitoon. Aina kuitenkin kerron, että nyt äiti lähtee kouluun ja äiti hakee sitten iltapäivällä taas.

Ap

Vierailija

Hienosti osaat auttaa taaperoasi😊 Vaikeata on äidille kertoa mikä kiukuttaa kun sanoja ei vielä ole. Apua on meillä päiväkodeissa ollut korteista jotka kuvaavat päivän rutiineja eli 1. päiväkotiin tulo, 2. aamupiiri, 3. ulkoilu 4. ruokailu 5. päiväunet jne. Nämä kortit ovat päiväkodissa janiiden avulla voidaan pienten kanssa päivän rutiineja ennakoida ja sanoittaa. Samat kortit myös kotona näin vanhemmat voivat käyttää apuna kun mietitään päivää esim. päiväunikortti herättää usein tunteita joita lapsi haluaa äidin kanssa jakaa jne. Tsemppiä teille😊

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat