Millainen ihminen itkee koiran kuolemaa?

Vierailija

Musta on jotenkin sairasta että aikuinen ihminen pillittää jonkun elukan kuolemaa.

Kommentit (13)

Vierailija

Miten kaikki koirakriittiset avaukset on aina heti provoja? Ikäänkuin olisi mahdotonta, että joku voisi ajatella niin. Minunkin koira-avaustani nimitettiin heti provoksi, vaikka halusin aivan oikeasti keskustella siitä, onko koirien pitäminen nykyään paljolti muotijuttukin. Käsittääkseni joskus 60- tai 70-luvulla koiria ei pidetty ollenkaan niin paljon. Eikä vielä edes 90-luvulla. Mutta ajatus oli provo, siihen ei voinut kommentoida mitään asiallista.

Vierailija

Lapsia itkettää pelkkä ajatus koiran menettämisestä.

Itse en haluaisi luopua ihanasta koirasta, itkettää varmaan, ja hankin nopeasti uuden samanlaisen koiran. Sen sijaan koira joka päivittäin koettelee hermoja... no jaa, en tiedä itkettääkö, mutta surullinen olen kun se kuolee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Siis itkeekö nämä samat tyypit syödessään jauhelihaa?

Miten tuo liittyy mihinkään? Emme ole karjankasvattajia, vaan koiranomistajia. Emme syö koiria.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Siis itkeekö nämä samat tyypit syödessään jauhelihaa?

En itke, mutta en pystyisi syömään sellaisen eläimen lihaa, jonka olen itse kasvattanut.

Valikoin kylläkin tarkkaan jauhelihani. En halua syödä tehotuotettua lihaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Siis itkeekö nämä samat tyypit syödessään jauhelihaa?

Oletan, että aloituksessa tarkoitettiin oman koiran kuolemaa, tai muuten vain tutun koiran. Koiriahan maailmassa kuolee joka hetki, mutta tuskin kukaan silti päivät pitkät viettää vetistellen niitä kaikkia. 

Eivät koiran kuolemaa itkevät jauhelihaa syödessään varmaan itke, mutta äitini, jonka lapsuudenkodissa oli lehmiä, kertoi, että kyllä siellä saattoivat aikuisetkin itkun tirauttaa, kun joku oma tuttu lehmä pistettiin teurasautoon.

Itse olen enempi kissaihmisiä ja olen kyllä itkenyt kissojeni kuolemia.

Sanoisin, että normaali ihminen itkee, kun joku emotionaalisesti tärkeä olento - oli se sitten ihminen tai eläin - kuolee. Myös jos joutuu luopumaan jostain rakkaaksi käyneestä elottomasta asiasta, esim. kotiseudusta. Aloittaja siis varmaan ihmetteleekin, miten joku voi kiintyä koiraan niin voimakkaasti. Mihin sitten, jollei koiraan?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Miten kaikki koirakriittiset avaukset on aina heti provoja? Ikäänkuin olisi mahdotonta, että joku voisi ajatella niin. Minunkin koira-avaustani nimitettiin heti provoksi, vaikka halusin aivan oikeasti keskustella siitä, onko koirien pitäminen nykyään paljolti muotijuttukin. Käsittääkseni joskus 60- tai 70-luvulla koiria ei pidetty ollenkaan niin paljon. Eikä vielä edes 90-luvulla. Mutta ajatus oli provo, siihen ei voinut kommentoida mitään asiallista.

Olisko se elintaso sittenkin noussut sen verran, että niihin lemmikkiin(kin ) on varaa? Kaikesta surkeuden marinasta huolimatta?

Mutta ymmärrän hyvin, että koiran kuolema koskee kovasti ja sitä suree aivan kuten perheenjäsenen kuolemaa surraan. nimimerkki "kokenut"

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat