Vierailija

Ollaan ostamassa ekaa asuntoa ja "kinataan" siitä, että mikä on meidän hintakatto. Mies ei haluaisi laittaa asumiseen rahaa niin paljon kuin minä, ja lisäksi hänellä on mielestäni epärealistinen käsitys siitä, mikä on  normaali elintaso. Haluaisin tehdä tarjouksen eräästä asunnosta niin, että lainakulujen+vastikkeen+veden jälkeen meille jäisi kuussa n. 3300. Miehen mielestä liian kallis asunto. Haluaisin nyt vähän galluppia, että millaisilla rahoilla te muut elätte. Entä oletteko ns. varmalla alalla töissä?

  • ylös 0
  • alas 4

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

24 % molempien tuloista menee asumiseen, ja tuota kireämmälle en taloutta veisi. Molemmilla meistä on opetusvirat, eikä lapsia ole suunnitteilla.

Vierailija

Miehesi on oikeassa! Hyvät ajat eivät ole ikuisiksi ajoiksi ansaittuja!

Asumiseen menee n.185€/kk, säästöön jään yksistään jo minulla ennemmän kuin teillä.

Sellaista alaa ei ole kuin varma! 

Mikä on teidän selustan turva suunnitelma, jos tulot laskevat? esim. työttömyys, sairaus, ero ja kuolema.

Eli selviäisitkö yksin kuluista?!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mulla menee 14% (laina ja okt kulut), perheenä laskien menee 17% (meillä on omat rahat ja yhteisiä menoja -systeemi, yhdessä olemme keskituloisia).

Tarkoituksella pieni lainaerä ja edulliset asumiskulut, mahdollistaa hoitovapaat ja lomautukset, tehdään ylimääräisiä lyhennyksiä lähes vuosittain.

Molemmilla vakityö ja mulla melko varmalla pohjalla, miehellä ehkä enempi riippuvainen alan kehityksestä ja töiden karkaamisesta kiinaan.

Vierailija

Meillä menee asumiseen (laina+korko+ asumiskulut) 35%. Jäljellejäävistä rahoista n 1000€ voisi mennä säästöön mutta käytännössä sillä maksetaan joko jo tehtyä tai tulevaa matkaa. Meillä jää perheelle vähemmän rahaa käyttöön per kk kuin ap:lla (eli alle 3300€) mutta riittää hyvin.

Ap jatkaa

Pari mainitsemisen arvoista asiaa ehkä jäi sanomatta: meillä on nyt yksi lapsi ja asunnon oston myötä säästöön jäisi joka tapauksessa 30 000-40 000 euroa. Emme siis lähtisi ns. nollista velkavankeuteen.

Itse olen niin varmalla alalla kuin tässä maailmantilanteessa on mahdollista (puheterapeutti) , mutta palkkani ei ole tietty mikään iso ja ymmärrän että tilanteeni ei ole välttämättä iäisyyden näin hyvä. Lisäksi tutkintoni on aika turha ulkomailla, miehellä taas työllistymismahdollisuudet ovat ihan hyvät muuallakin. Mies on epävarmemmalla alalla kuin minä, mutta tulonsa ovat isohkot. Jos mies jäisi työttömäksi, hänen ansiosidonnaisella pystyisimme kuittaamaan asumiskulut. Itse pystyn lisäämään työtunteja niin paljon kun haluan.

Miten teillä kakkonen on noin pienet kulut?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä kakkonen on noin pienet kulut?

Kuulostaa velattomalta talolta. -ohis-

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä kakkonen on noin pienet kulut?

Meillä ei ole velkaa. 

Ap jatkaa

Ja eroon/kuolemaan/muuhun pidempiaikaiseen taloustilanteen muutokseen ratkaisu on toki asunnon myyminen. Yksi tärkeimmistä kriteereistämme on toki se, että kämpästä pääsee todennäköisesti tarvittaessa eroon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ja eroon/kuolemaan/muuhun pidempiaikaiseen taloustilanteen muutokseen ratkaisu on toki asunnon myyminen. Yksi tärkeimmistä kriteereistämme on toki se, että kämpästä pääsee todennäköisesti tarvittaessa eroon.

Sillä on vaan tapana vähän unohtua, että myyminen ei ole ihan helppoa. Tässä yksi kriteeri teille ap pohidttavaksi. Entä remontin tarve, julkisivu, ikkuna, putket, jne. Talouden tilanne NYT ei ole se ainut kriteeri asuntoa valittaessa.

Realisti

Jos mies ei halua käyttää niin paljoa asumiseen, niin sitten ei halua. Etenkin jos/kun kuulostaa siltä, että miehen pitäisi maksaa siitä asumisesta isompi osa (koska sanoit että sulla on pienet tulot). On totaalisen väärin painostaa toista ostamaan jotain kalliimpaa kuin hän haluaisi JA vielä niin että hän joutuisi maksamaan ostoksesta yli puolet! Eli suomeksi - maksattaa omat mielihalunsa toisella. Ei siis ole mitään merkitystä jääkö meillä muilla tonni tai kymmenen, ei se muuta sitä että miehellä on oikeus mielipiteeseensä ja mitoittaa asunto oman taloustahtonsa mukaisesti. 

Realisti

Vierailija kirjoitti:

Ja eroon/kuolemaan/muuhun pidempiaikaiseen taloustilanteen muutokseen ratkaisu on toki asunnon myyminen. Yksi tärkeimmistä kriteereistämme on toki se, että kämpästä pääsee todennäköisesti tarvittaessa eroon.

Voi hyvänen aika... Tälläkin palstalla on viikottain aloituksia "asuntomme ei mene kaupaksi", jossa porukat on myyneet taloa/asuntoa pahimmillaan vuoden, laskeneet hintaa reilusti ja silti kukaan ei osta. Asunnon myynti ei ikinä milloinkaan voi olla plan B, koska et voi tietää varmasti että se menee kaupaksi. Ikinä! Etenkin mitä kalliimpi asunto, sen epävarmempi jälleenmyynti.

Vierailija

Asun yksin ja palkasta menee 25% asumiseen, noin 40% säästöön ja noin 35% elämiseen. 

Vierailija

Meillä on erilliset lainat, mulla jäljellä noin 8 vuotta ja miehellä reilu 15v. Näillä laina-ajoilla asumiseen menee lyhennyksineen noin 30% kuukausituloista. Laina-ajoissa on roimasti venytyksen varaa. Asumiskulujen jälkeen meillä jää kahdestaan (ei lapsia) noin 3500e.

Vaikka ei sillä sinänsä väliä, miehelläsi on silti oikeus päättää itse paljonko ottaa lainaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Meillä on erilliset lainat, mulla jäljellä noin 8 vuotta ja miehellä reilu 15v. Näillä laina-ajoilla asumiseen menee lyhennyksineen noin 30% kuukausituloista. Laina-ajoissa on roimasti venytyksen varaa. Asumiskulujen jälkeen meillä jää kahdestaan (ei lapsia) noin 3500e.

Vaikka ei sillä sinänsä väliä, miehelläsi on silti oikeus päättää itse paljonko ottaa lainaa.

Niin joo ja säästöön jää itsellä noin 1000e ja miehellä ehkä 500e. Eli vähän vajaa puolet tuosta asumiskulujen jälkeen jäävästä summasta.

Vierailija

Meidän nettotulot yht. 7000€/kk. Asumiseen 1200€/kk. Säästöön 3000-4000€/kk.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Meidän nettotulot yht. 7000€/kk. Asumiseen 1200€/kk. Säästöön 3000-4000€/kk.

Eikö kannattaisi maksaa lainaa nopeammin pois jos pystyy nyt kun ei korkovähennytksestäkään ole iloa?

Vierailija

Mulla menee asumiseen 42% nettotuloista. Miehellä on vähän isompi palkka ja vähän pienempi laina, joten hänellä menee varmaan noin 35% asumiseen. Molempien bruttopalkka on vähän päälle 4000€/kk. Kummallakaan ei ole ns. varma työpaikka. Itse laitan säästötilille joka kuukausi vähintään 400€, sieltä maksan matkat, kodin hankintoja ja rahoitan autonvaihdon. Käyttörahaa minulle henk.koht. jää siis joka kuukausi reilu tonni, mikä riittää ihan ok.

Maksamme asuntolainaa vauhdilla pois nyt matalien korkojen aikaan, joten lyhennystä on kyllä varaa hätätapauksessa säätää pienemmäksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee asumiseen 42% nettotuloista. Miehellä on vähän isompi palkka ja vähän pienempi laina, joten hänellä menee varmaan noin 35% asumiseen. Molempien bruttopalkka on vähän päälle 4000€/kk. Kummallakaan ei ole ns. varma työpaikka. Itse laitan säästötilille joka kuukausi vähintään 400€, sieltä maksan matkat, kodin hankintoja ja rahoitan autonvaihdon. Käyttörahaa minulle henk.koht. jää siis joka kuukausi reilu tonni, mikä riittää ihan ok.

Maksamme asuntolainaa vauhdilla pois nyt matalien korkojen aikaan, joten lyhennystä on kyllä varaa hätätapauksessa säätää pienemmäksi.

Lisättäköön vielä, että laskemme asuinkuluiksi myös sähkölämmityksen, muun sähkönkulutuksen, nettiyhteyden, vakuutukset ja sanomalehtitilauksen.

Ap jatkaa

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei halua käyttää niin paljoa asumiseen, niin sitten ei halua. Etenkin jos/kun kuulostaa siltä, että miehen pitäisi maksaa siitä asumisesta isompi osa (koska sanoit että sulla on pienet tulot). On totaalisen väärin painostaa toista ostamaan jotain kalliimpaa kuin hän haluaisi JA vielä niin että hän joutuisi maksamaan ostoksesta yli puolet! Eli suomeksi - maksattaa omat mielihalunsa toisella. Ei siis ole mitään merkitystä jääkö meillä muilla tonni tai kymmenen, ei se muuta sitä että miehellä on oikeus mielipiteeseensä ja mitoittaa asunto oman taloustahtonsa mukaisesti. 

Tämä on totta, olet oikeassa. En voi miestä painostaa eikä se ole reilua. Hänellä on isompi palkka nyt ja aina ja hänen sanansa sikäli painaa enemmän. En tosin itse ole varsinaisesti pienituloinen (~3200€), mutta se heikommin tienaava. Meidän säästössä olevat rahat on lähinnä miehen palkasta jemmaan laitettu, koska hän on ollut pidempään työelämässä ja olen itse ollut äitiyslomalla (yhteinen päätös).

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla