Kumpi: isovanhempi viettää aikaa vain yhden lapsen kanssa vai ei yhdenkään lapsen kanssa?

Vierailija

Tilanne on siis se, että yksi isovanhemmista räikeästi suosii yhtä meidän neljästä lapsesta. Yhtä otetaan hoitoon, viedään huvituksiin ja hänen saavutuksiaan kehutaan. Muita lapsia huomaa pakollisen verran ja esimerkiksi kutsuu kylään välillä kaikki, mutta ei koskaan vietä aikaa yksin kenenkään muun kun yhden kanssa.

Isovanhempia on parissa osoitteessa, ja muut ovat tasapuolisia, joten kaikille lapsille kyllä löytyy huomiota jostain.

Yhden kerran laitettiin stoppi tälle suosimiselle, kerrottiin että ennen kun on yhden kerran vienyt jonkun muun lapsen mihin tahansa, ei tämä suosikki pääse mihinkään. Meni lähes vuosi, kävi 2 tuntia yhden kanssa kaupungilla ja sen jälkeen lähti koko viikonlopuksi tämän suosikkinsa kanssa.

Ollaan keskusteltu ja pyydetty, mutta mikään ei muutu. Kaikki lapset ovat enemmän ja vähemmän kouluikäisiä, ja alkavat enenevissä määrin huomaamaan tilanteen. Toisaalta on aina ihanaa, kun lapset saa omaa aikaa isovanhempien kanssa.

Arvoisat aaveemammat, pitäisikö meidän vanhempien estää tämä yhden selvä suosiminen (silläkin uhalla että etääntyy kaikista lapsista) vai annetaanko tilanteen jatkua nykyisellään?

Sivut

Kommentit (18)

Ap

No ei olla. Isovanhempi on kuitenkin tälle suosikilleen tärkeä ja läheinen, koska viettävät niin paljon aikaa yhdessä. Isovanhemmalla on omissa lapsissaan ollut samalla tavalla selkeä suosikki, ja tosiaan ollaan nätisti juttelemalla ja suoraan sanomalla koitettu saada muuttamaan käytöstään. Jollain tasolla vaikuttaa, että jopa itse kuvittelee muuttuvansa, mutta aina lapset menee kylään tai hoitoon joko kaikki tai vain tämä yksi. On siis sillä tavoin kuitenkin hyvä isovanhempi, että ottaa lapsia hoitoon ja kylään useamman kerran vuodessa ja tätä yhtä viikottain.

Vierailija

Onko siihen joku selkeä syy? Sukupuoli, oletteko ydin- vai uusperhe, onko tämä yksi vanhempi kuin muut, onko hän yleisesti ottaen helpompi? 

Vierailija

Meillä on tädin perheessä samanlainen systeemi ja ulkopuolisena on pakko sanoa, että tätini suosii isoäitinä sitä lapsenlasta, josta omat vanhemmat välittää kaikkein vähiten. Tätä lapsenlasta halveksitaan, hän saa vähemmän huomiota kuin sisaruksensa jne., joten isovanhemmat vain kompensoivat sitä, että omat vanhemmat toimivat väärin. Sen sijaan sitä vanhempien omaa lemmikkilasta ollaan koko ajan tunkemassa isovanhempien kanssa reissuun tasapuolisuuden nimissä.

Vierailija

No, jatkakaa samaan malliin, jos haluatte, että lapsenne erkaantuvat toisistaan ja vihaavat toisiaan tulevaisuudessa, jos se ei vielä näy.

EN IKINÄ sallisi omille lapsille samaa kohtaloa, sitä kyllä alkuun esiintyi, kun tuli toinen, mutta puhumalla selvittiin tästä.

Ihan sama, kuin yksi lapsi perheestä saisi rusinat pullasta ja loput vain sitä pullaa, halusivat tai eivät.

Vierailija

Kannattaa tehdä alusta alkaen selväksi, että isovanhemmat ei hoida yhtäkään lapsenlasta, ei tuo lahjoja jne. Silloin ollaan tasapuolisia eikä tule valitusta.

Vierailija

On lapsissakin suuria eroja siinä, miten he viihtyvät isovanhempiensa kanssa ja ovat aivankuin samoilla "aaltopituuksilla". Toiset lastenlapset nimittäin saattavat viihtyä viikkotolkulla papan ja mummin seurassa vain pelkästä oleilusta ilman minkäänlaisia turhia marinoita, kun taas toiset saattavat vaatia jatkuvaa huomioimista ja silti marisevat yhtenään. " Täällä ei ole mitään tekemistä".

On helppo arvata, kuka lastenlapsista on silloin se tervetullein ja ketä kutsutaan useimmin esim. koulujen lomilla mummolaan? Lisäksi ainakin meidän lastenlapsissa juuri nämä mummolassa hyvin viihtyvät ovat juuri niitä lastenlapsista, joilta vanhemmat kotona vaatuvat eniten ja joita ei välttämättä huomioida samoin, kuin vaikkapa sitä perheen kuopusta, tai pikku prinsessaa.

Minusta vastaaja numero 4, oivalsi hienosti, että isovanhempien käytös saattaa myös tavallaan kompensoda tuota vanhempien sinänsä tahatonta pientä sokeaapistettä, eli vaatimustason ja huomioimisen jonkinasteista eroa lasten omassa kodissa.

Vierailija

Älä opeta lapsillesi, että on oikein suosia yhtä ja syrjiä muita. Skenaariossa jossa sallit syrjimisen ei ole yhtään voittajaa: suosikki oppii olevansa parempi kuin muut, ja syrjityt huonompia kuin muut. Tuskin haluat opettaa lapsillesi kumpaakaan? 

Totta, kun ketään ei tavata niin "kaikkia syrjitään", mutta silloinkin nyt syrjittyjen tilanne on parempi (he eivät tule arvotetuksi huonommiksi) ja MYÖS suosikin tilanne on pitkällä tähtäimellä parempi, koska hän ei opi kieroutunutta paremmuutta. Lisäksi sisarusten välit pysyvät parempina. 

Vanhempana sinun velvollisuutesi on taata ettei lapsiasi syrjitä. Vaikka se vaatisikin vaikeita päätöksiä - joskus kahdesta huonosta pitää vain valita se vähemmän huono.

Vierailija

Stoppi tottakai vai haluatteko todella antaa toisten lasten ymmärtää olevansa huonompia, kun mummo/pappakin välttelee. Itse tällaista kokeneena voin sanoa, ettei lapset ole sokeita sellaiselle. Se sattuu ja lapsi ei osaa käsitellä sitä mitenkään "tulevat paremmin toimeen" vaan lapsi kokee olevansa sisarustaan huonompi ja muutenkin riittämätön. Nyt vähän jämäkkyyttä vanhemmille, jos isovanhemmalta ei tähän riitä ymmärrystä.

Vierailija

Onneksi meillä on sekä tyttären että pojan lapsia, joista voi valita sen paapottavan. Tyttärenpoika on meillä ehdoton ykkönen, mutta tästä vetää miniä herneen nenään ja kiukkuaa, kun olemme epätasapuolisia. Heiltä pitäisi ottaa hoitoon samalla kertaa 2 kpl miniän lapsia ekasta liitostaan ja 2 kpl poikani kanssa yhteisiä, mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Joten emme ota yhtäkään, koska miniä ei salli mitään suosikkisysteemiä. Se on kaikki 4 tai ei ketään. Sen sijaan tyttären ainoan lapsen otamme mielellämme meille, koska tytär jaksamme paremmin yhden kanssa ja kieltämättä on mukavampi olla yhdessä sellaisen lapsen kanssa, jonka mukana ei seuraa ohje- ja määräyspapereita siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Onneksi meillä on sekä tyttären että pojan lapsia, joista voi valita sen paapottavan. Tyttärenpoika on meillä ehdoton ykkönen, mutta tästä vetää miniä herneen nenään ja kiukkuaa, kun olemme epätasapuolisia. Heiltä pitäisi ottaa hoitoon samalla kertaa 2 kpl miniän lapsia ekasta liitostaan ja 2 kpl poikani kanssa yhteisiä, mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Joten emme ota yhtäkään, koska miniä ei salli mitään suosikkisysteemiä. Se on kaikki 4 tai ei ketään. Sen sijaan tyttären ainoan lapsen otamme mielellämme meille, koska tytär jaksamme paremmin yhden kanssa ja kieltämättä on mukavampi olla yhdessä sellaisen lapsen kanssa, jonka mukana ei seuraa ohje- ja määräyspapereita siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.


Edellisen kumppanin kanssa saaduilla lapsille saattaa olla ne omat isovanhempansa ja tässä ymmärrän, ettei heitä aina hoitoon otettaisi, mutta miksi toinen biologinen lapsenlapsi jätettäisiin pois myös?

Vierailija

Vastaaja nro 4 toteaisin, että tuokin on aika subjektiivinen näkemys että kompensoi vanhempien huomion puutetta.

Nimittäin meillä yksi isovanhemmista suosii aivan tolkuttomasti yhtä lapsista. Ja jos hänelle asiasta sanoo, perustelut on tuota luokkaa, "koska te olette niin ankaria juuri sille, ettekä huomioi jne". Todellisuudessa tuon lapsen harrastuksiin ja kouluun on panostettu enemmän kuin muiden, myös rahallisesti, hänen kiinnostuksenkohteensa siis ovat olleet ns. kalliimmat kuin muiden, toki meillä muutkin harrastaa, mutta (puoli) ilmaisia juttuja, kun kiinnostusta kalliimpaan lajiin ei ole. Lasten kanssa touhutaan porukassa ja yksitellen, ei tosiaan tämän yhden kanssa yhtään vähemmän kuin muidenkaan. Meille kaikki lapset ovat siis ihan yhtä rakkaita ja kiinnostavia ja tärkeitä.

Mutta hän kokee muille osoitetun ystävällisyyden jotenkin loukkauksena tuota yhtä lasta kohtaan. Esim. kun toinen lapsi pärjäsi tietyssä koulujutussa hyvin (paremmin kuin sisaruksensa), ensimmäinen reaktio oli se, että asiasta pitäisi vaieta ettei tuo suosikki pahoita mieltään. Ei saisi siis iloita kenenkään muun onnistumisesta, kehua muita lapsia jne. Ja varmasti hän perustelee tätä itselleenkin sillä, että me vanhemmat ei tajuta tuon lapsen erityisyyttä vaan kohdellaan häntä "huonosti"=samoin kuin muitakin lapsiamme.

Musta sellainen suosiminen kierouttaa lapsen persoonaa, ja siksi aloittajan kohdalla kyllä puuttuisin asiaan. Meillä asia hoidettiin niin, ettei kukaan lapsista kyläile yksin tuon isovanhemmna luona, porukalla mennään ja pois lähdetään jos menee liian yksipuoliseksi lasten huomiointi. Tällä tavoin pakotetaan suosija-isovanhempi toimimaan kohtuullisen normaalisti. Toki se näkyy, lahjoissa, synttärikäynneissä ym, etttä tuo yksi on ihan eri asemassa, mutta se on vaan kestettävä kun ei kokonaan välejä haluta poikkaista. Eli minimoidaan vahingot tällä lailla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi meillä on sekä tyttären että pojan lapsia, joista voi valita sen paapottavan. Tyttärenpoika on meillä ehdoton ykkönen, mutta tästä vetää miniä herneen nenään ja kiukkuaa, kun olemme epätasapuolisia. Heiltä pitäisi ottaa hoitoon samalla kertaa 2 kpl miniän lapsia ekasta liitostaan ja 2 kpl poikani kanssa yhteisiä, mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Joten emme ota yhtäkään, koska miniä ei salli mitään suosikkisysteemiä. Se on kaikki 4 tai ei ketään. Sen sijaan tyttären ainoan lapsen otamme mielellämme meille, koska tytär jaksamme paremmin yhden kanssa ja kieltämättä on mukavampi olla yhdessä sellaisen lapsen kanssa, jonka mukana ei seuraa ohje- ja määräyspapereita siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Edellisen kumppanin kanssa saaduilla lapsille saattaa olla ne omat isovanhempansa ja tässä ymmärrän, ettei heitä aina hoitoon otettaisi, mutta miksi toinen biologinen lapsenlapsi jätettäisiin pois myös?

Koska en jaksa hoitaa, huoltaa, ruokkia, viihdyttää jne.  samaan aikaan 8v, 6v, 3v ja 1v lapsia, mutta jaksan varsin hyvin puuhailla yhden 4v:n kanssa. Pojan lapsia ei saa yksi kerrallaan meille, pitää ottaa koko paketti tai ei ketään. Yhden ottaminen on suosimista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vastaaja nro 4 toteaisin, että tuokin on aika subjektiivinen näkemys että kompensoi vanhempien huomion puutetta.

Nimittäin meillä yksi isovanhemmista suosii aivan tolkuttomasti yhtä lapsista. Ja jos hänelle asiasta sanoo, perustelut on tuota luokkaa, "koska te olette niin ankaria juuri sille, ettekä huomioi jne". Todellisuudessa tuon lapsen harrastuksiin ja kouluun on panostettu enemmän kuin muiden, myös rahallisesti, hänen kiinnostuksenkohteensa siis ovat olleet ns. kalliimmat kuin muiden, toki meillä muutkin harrastaa, mutta (puoli) ilmaisia juttuja, kun kiinnostusta kalliimpaan lajiin ei ole. Lasten kanssa touhutaan porukassa ja yksitellen, ei tosiaan tämän yhden kanssa yhtään vähemmän kuin muidenkaan. Meille kaikki lapset ovat siis ihan yhtä rakkaita ja kiinnostavia ja tärkeitä.

Mutta hän kokee muille osoitetun ystävällisyyden jotenkin loukkauksena tuota yhtä lasta kohtaan. Esim. kun toinen lapsi pärjäsi tietyssä koulujutussa hyvin (paremmin kuin sisaruksensa), ensimmäinen reaktio oli se, että asiasta pitäisi vaieta ettei tuo suosikki pahoita mieltään. Ei saisi siis iloita kenenkään muun onnistumisesta, kehua muita lapsia jne. Ja varmasti hän perustelee tätä itselleenkin sillä, että me vanhemmat ei tajuta tuon lapsen erityisyyttä vaan kohdellaan häntä "huonosti"=samoin kuin muitakin lapsiamme.

Musta sellainen suosiminen kierouttaa lapsen persoonaa, ja siksi aloittajan kohdalla kyllä puuttuisin asiaan. Meillä asia hoidettiin niin, ettei kukaan lapsista kyläile yksin tuon isovanhemmna luona, porukalla mennään ja pois lähdetään jos menee liian yksipuoliseksi lasten huomiointi. Tällä tavoin pakotetaan suosija-isovanhempi toimimaan kohtuullisen normaalisti. Toki se näkyy, lahjoissa, synttärikäynneissä ym, etttä tuo yksi on ihan eri asemassa, mutta se on vaan kestettävä kun ei kokonaan välejä haluta poikkaista. Eli minimoidaan vahingot tällä lailla.

Mun äiti oli ihan kuin sinä. Hän halveksi ja vihasi minua, ja kun isän äiti tämän huomasi ja yritti olla minulle se kannustava ja hyvä aikuinen, niin välit siihen suuntaan katkaistiin vetoamalla siihen, että isän äiti on epätasapuolinen ja suosi minua. Äiti väitti ihan kuin sinä, että juuri minuun panostettiin, juuri minä sain eniten ja juuri minä olin se kiittämätön, joka en ymmärtänyt, miten paljon minua rakastettiin.

Nyt aikuisena sisaruksetkin ovat sanoneet, että he tiesivät äidin kohtelevan minua väärin, mutta eivät silloin osanneet tehdä asialle mitään.

paskat vanhemmat

Vierailija kirjoitti:

No, jatkakaa samaan malliin, jos haluatte, että lapsenne erkaantuvat toisistaan ja vihaavat toisiaan tulevaisuudessa, jos se ei vielä näy.

EN IKINÄ sallisi omille lapsille samaa kohtaloa, sitä kyllä alkuun esiintyi, kun tuli toinen, mutta puhumalla selvittiin tästä.

Ihan sama, kuin yksi lapsi perheestä saisi rusinat pullasta ja loput vain sitä pullaa, halusivat tai eivät.

Meidän lapsuuden perheessä oli yksi suosikki yli muiden ja tämä oli poika. Ja tämä näytti myös asemansa mm. olemalla väkivaltainen, josta ei tietenkään rangaistu vaan syy oli aina väkivallan kohteen. Tämä asetelma jatkui aikuisuuteen saakka, toki väkivalta jäi pois.

Sama systeemi periytyi myös lapsenlapsiin. Minun lapsistani poika oli suosikki ja vaikka hän kiusasi pikkusiskoaan mummolassa niin syy oli aina tytön. Toiselle osteltiin myös vaatteita ja annettiin huomattavasti enemmän rahaa. Niinpä ne vierailut pikkuhiljaa hiipuivat.

Nyt on tilanne, että me "alkuperäiset" sisarukset emme ole tekemisissä toistemme kanssa. Lapsenlapset eivät juurikaan käy eikä ainakaan mun lapset, koska kaikki vierailut oli tätä samaa shouta. Lapsenkapsia on kuitenkin kuusi, osa jo aikuisia, joten mukaavahn tuo, kaiketi, olisi jos joku kävisi kylässä. vaan kun ei kellään ole haluja. Syrjimisen lisäksi käytettiin yleensä vertaa- menetelmää eli serkkuja vertailtiin toisiinsa ja jonkun menestyksellä lyötiin toista naamaan, kuvaannollisesti. Myöskään serkut ei pidä yhteyttä eivätkä ole koskaan pitäneetkään, paria tapausta lukuunottamatta. Kaiken kukkuraksi kahdelle serkulle on syntynyt jo omat lapset, joten näitä lapsenlapsenlapsia vertaillaan yms eli "pahan" serkun lapselle vauvalahjat olivat  parin euron sukat kun taas toiselle ostettiin sänkyä tarvikkeita, vaatteita jne. Elämäntilanteissa ei sinänsä eroa. Että näin. Ei ne miksikään muutu.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat