Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kommentit (2)

Harvinainen hypermeesi

Kärsin itse raskausviikot 7-24 voimakkaasta raskauspahoinvoinnista eli hyperemeesistä ja lähes asuin sairaalassa 17 raskausviikolle asti, kunnes syöpähoitojen jälkeiseen pahoinvointiin tarkoitettu lääke auttoi. Ennen tätä lääkettä ja tiputuksia sairaalassa ei edes herneen kokoinen vesimäärä pysynyt sairaalassa. Oksensin 20-30 krt. päivässä. Tässä vaiheessa itsekin ajattelin, että haluanko olla raskaana tai haluanko enää ikinä lapsia.

Hyperemesis gravidarum

Onneksi en ollut ainoa. Olin ylipainoinen noin 10 kiloa kun aloin odottaa. Koko ajan paino laski kun mikään ei pysynyt sisällä, ei edes teelusikallinen vettä. Sairaalajaksoja tuli monta, aina parisen viikkoa tiputuksessa, sitten kotiin vähäksi aikaa ja taas sairaalaan tiputukseen.

Oksetus oli jatkuvaa, ei mitään aamupahoinvointia. Jossain vaiheessa piti tiputtaa jotain ravintoliuostakin. Mitään lääkettä en saanut. Muistan yhden kerran, kun palasin sairaalasta kotiin, piti pysähtyä oksentamaan monta kertaa. Sitä jatkui yhdeksän kuukautta.

Paino putosi lopulta 66 kilosta 45 kiloon, ja olin enemmän kuolleen kuin elävän näköinen. En jaksanut muuta kuin maata sängyllä ja yrittää pidätellä ruokaa ja vettä mahassa edes vähän aikaa. Vielä synnytyssalissa oksensin. Poika oli normaali 3500 g ja täysiaikainen. Vasta 14 vuoden kuluttua olin uudelleen raskaana, vaikka olin päättäanyt ei koskaan enää. Sairaalassa vietin taas paljon aikaa. Tyttö syntyi miltei laskettuna aikana ja painoi 3800. Lapsi kyllä todella ottaa ravintonsa.

Kummankaan raskauden aikana en pystynyt tekemään töitä tai opiskelemaan, mutta toisella kerralla olo ei päässyt yhtä pahaksi, kun älysin mennä aiemmin sairaalaan.

Sellainen hyöty tästä oli, että toisella kertaa tapasin kaksi nuorta naista, joilla oli samanlaista rajua pahoinvointia, ja pystyin kertomaan heille, että vauva ei ole vaarassa, ja tukemaan ja tsemppaamaan heitä. Neuvolassa heitä oli lähinnä haukuttu, kun marisevat aamupahoinvoinnista, vaikka pahoinvointi oli ympäri vuorokauden ja paino senkuin putosi. Uskon, että pystyin auttamaan kumpaakin.

Ensimmäisen raskauden aikana elimistö meni epäkuntoon, heti pojan synnyttyä iski hirvittävät sappikivut kun sappirakko täyttyi hiekalla. Minulla oli raskaudenaikanen diabetes, ja lisäksi maksa kärsi vaurioita. Toisen raskauden jälkeen puhkesi kakkostyypin diabetes. Raskaus ei ollut minun keholleni luonnollinen ilmiö, vaan tuhosi terveyteni. Toisaalta, ylimääräisiä kiloja ei jäänyt, ja jostain syystä lapsetkin nukkuivat heti hyvät, pitkät unet, eikä kumpikaan juuri mitään sairastellut. Luulisin, että minulla loputon oksentelu johtui ainakin osittain heikosta maksasta, mutta vaikeahan sitä on tietää. Näinkin voi käydä.

Ketju on lukittu.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat