Hylkäsin Jumalan järjen JA tunteen avulla

Vierailija

Ajattelin mielessäni, että jos Jumala on olemassa, millä todennäköisyydellä Hän olisi juuri minun toiveideni kaltainen ja tulin siihen johtopäätökseen, että todennäköisyys on hyvin pieni. Ja jos Jumala ei ole semmoinen kuin toivoisin, olisin tyytymätön - ihan niin kuin nytkin olen tyytymätön elämään ilman mitään tarkoitusta. Valitsi kumman tahansa, ateismin tai uskon, olisin tyytymätön.

Ja jos Jumala olisi juuri semmoinen kuin minä toivoisin, olisiko Jumala kaikkien ihmisten mieleen? Tuskin, meillä kaikilla on erilaiset toiveet. Eli jos uskoisin minun kannaltani tyydyttävään Jumalaan, tekisin muista ihmisistä onnettomia ja siten tuntisin syyllisyyttä ja olisin jälleen onneton.

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Niinpä. Itse olen 20 vuotta yrittänyt uskoa, oikein tosissani vuosikaudet käynyt seurakunnissa, rukousilloissa, hengellisissä tapahtumissa, odottanut sitä herätystä. Mutta epäileväinen mieleni ja tietynlainen järkevyys ja oman kontrollin tarve elämässäni (versus Jumalan johdatus) on liian iso osa persoonallisuuttani, en osaa heittäytyä. Plus sitten se, että minulle on ihan mahdotonta rakastaa jotain niin abstraktia olentoa kuin Jumala, jonka koen jotenkin tosi viileäksi ja tunteettomaksi ja toisaalta aika ajoin ehkä hieman koleerikseksi tyypiksi. Saati ettei häneltä voi edes kysyä, miksi maailma on mikä on, mikä on suunnitelma, mitä ihmettä me täällä teemme. Raamattu ei aukea tällaiselle 2000-luvulla elävälle ihmiselle yhtään. En vain pysty uskomaan. Nykyään en edes yritä. Elän elämäni, kysymysmerkki jää, sen kanssa on elettävä.

Vierailija

Kertokaa minulle, mikä minä olen, jos uskon Jumalan olemassaoloon mutta olen hänet hylännyt? Tosin uskon myös toisiin uskon ilmentymien olemassaoloon, ts jumaliin, ja siihen ylempään energiaan joka kaiken kyllästää.

Mikä minä olen katsantokannaltani? Ihan täysi ohis, mutta olen miettinyt tätä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa minulle, mikä minä olen, jos uskon Jumalan olemassaoloon mutta olen hänet hylännyt? Tosin uskon myös toisiin uskon ilmentymien olemassaoloon, ts jumaliin, ja siihen ylempään energiaan joka kaiken kyllästää.

Mikä minä olen katsantokannaltani? Ihan täysi ohis, mutta olen miettinyt tätä.

Eikö riitä että olet vain ihminen? Jos Jumala on olemassa, hän luultavasti haluaa että ihmisille riittää pelkästään se elämä, joka on heille annettu. Elämä itsessään on riittävä, ei pidä ahnehtia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa minulle, mikä minä olen, jos uskon Jumalan olemassaoloon mutta olen hänet hylännyt? Tosin uskon myös toisiin uskon ilmentymien olemassaoloon, ts jumaliin, ja siihen ylempään energiaan joka kaiken kyllästää.

Mikä minä olen katsantokannaltani? Ihan täysi ohis, mutta olen miettinyt tätä.

Eikö riitä että olet vain ihminen? Jos Jumala on olemassa, hän luultavasti haluaa että ihmisille riittää pelkästään se elämä, joka on heille annettu. Elämä itsessään on riittävä, ei pidä ahnehtia.


En ihan sitä tarkoittanut, vaan lähinnä että en ole kristitty, en ateisti vaan... Mikä? Elämääni elän antamatta jumaluuksien ja uskontojen sen kummemmin niihin vaikuttamatta, vaikka uskon että ovat ne olemassa. En pelkää esimerkiksi kuolemanjälkeistä helvettiä tai kiirastulta tai että tekoni pahastuttavat jumalan x, y tai z. Yritän elää elämäni hyvin ja ystävällisesti, mutta sillä ei ole esimerkiksi 10 käskyn kanssa tekemistä vaan maalaisjärjen, kasvatuksen ja empatian.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa minulle, mikä minä olen, jos uskon Jumalan olemassaoloon mutta olen hänet hylännyt? Tosin uskon myös toisiin uskon ilmentymien olemassaoloon, ts jumaliin, ja siihen ylempään energiaan joka kaiken kyllästää.

Mikä minä olen katsantokannaltani? Ihan täysi ohis, mutta olen miettinyt tätä.

Eikö riitä että olet vain ihminen? Jos Jumala on olemassa, hän luultavasti haluaa että ihmisille riittää pelkästään se elämä, joka on heille annettu. Elämä itsessään on riittävä, ei pidä ahnehtia.

En ihan sitä tarkoittanut, vaan lähinnä että en ole kristitty, en ateisti vaan... Mikä? Elämääni elän antamatta jumaluuksien ja uskontojen sen kummemmin niihin vaikuttamatta, vaikka uskon että ovat ne olemassa. En pelkää esimerkiksi kuolemanjälkeistä helvettiä tai kiirastulta tai että tekoni pahastuttavat jumalan x, y tai z. Yritän elää elämäni hyvin ja ystävällisesti, mutta sillä ei ole esimerkiksi 10 käskyn kanssa tekemistä vaan maalaisjärjen, kasvatuksen ja empatian.

Agnostikko - jos kerran on pakko jokin leima ottaa otsaan.

Vierailija

Musta on epäreilu systeemi, että Jumala on antanut meille tämän vajavaisuuden, jonka venkeina täällä elämme ja tässä vajavaisuudessa pitäisi yrittää ymmärtää se ilosanoma ja elää raamatun mukaan jne. Onhan se ihmisille ihan ylitsepääsemättömän vaikea tehtävä. Uskominenkin on ylitsepääsemättömäm vaikeaa. Miksei jumala voi näyttäytyä. Miksi hän vaatii meitä uskomaan asiaan jota ei voi mitenkään todistaa tai nähdä. Miksi meille annettiin tällainen käsittämätön uskonvaatimus, kun hän olisi voinut ratkaista asian ihan toisinkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa minulle, mikä minä olen, jos uskon Jumalan olemassaoloon mutta olen hänet hylännyt? Tosin uskon myös toisiin uskon ilmentymien olemassaoloon, ts jumaliin, ja siihen ylempään energiaan joka kaiken kyllästää.

Mikä minä olen katsantokannaltani? Ihan täysi ohis, mutta olen miettinyt tätä.

Eikö riitä että olet vain ihminen? Jos Jumala on olemassa, hän luultavasti haluaa että ihmisille riittää pelkästään se elämä, joka on heille annettu. Elämä itsessään on riittävä, ei pidä ahnehtia.

En ihan sitä tarkoittanut, vaan lähinnä että en ole kristitty, en ateisti vaan... Mikä? Elämääni elän antamatta jumaluuksien ja uskontojen sen kummemmin niihin vaikuttamatta, vaikka uskon että ovat ne olemassa. En pelkää esimerkiksi kuolemanjälkeistä helvettiä tai kiirastulta tai että tekoni pahastuttavat jumalan x, y tai z. Yritän elää elämäni hyvin ja ystävällisesti, mutta sillä ei ole esimerkiksi 10 käskyn kanssa tekemistä vaan maalaisjärjen, kasvatuksen ja empatian.

Agnostikko - jos kerran on pakko jokin leima ottaa otsaan.


Okei. ;) Kiitos leimasta. En kyllä sinänsä ajatellut seuraavaksi mennä faceen hehkuttamaan että hei,mä oon agnostikko ja teitä parempi. Koska kuten sinäkin sen tarkoitit, ei sillä elämässä väliä ole. Nyt kun tiedän voin olla enää miettimättä asiaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Musta on epäreilu systeemi, että Jumala on antanut meille tämän vajavaisuuden, jonka venkeina täällä elämme ja tässä vajavaisuudessa pitäisi yrittää ymmärtää se ilosanoma ja elää raamatun mukaan jne. Onhan se ihmisille ihan ylitsepääsemättömän vaikea tehtävä. Uskominenkin on ylitsepääsemättömäm vaikeaa. Miksei jumala voi näyttäytyä. Miksi hän vaatii meitä uskomaan asiaan jota ei voi mitenkään todistaa tai nähdä. Miksi meille annettiin tällainen käsittämätön uskonvaatimus, kun hän olisi voinut ratkaista asian ihan toisinkin.


No jos Jumala voi pyytää isää uhraamaan hänelle poikansa, peruen käskyn viime hetkellä, niin eikö tuollainen näkymättömyyspelleily ja "teidän täytyy uskoa vilpittömästi ilman todisteita" -pelleily sovi kuvaan? Tyyppi joka vaatii jatkuvaa pönkitystä ja todistusta siitä että hänellä on kaikki valta ja ihmiset lampaina tottelevat jokaista inahdusta. Eikun... Käytännössä kirkkoa. Mitä hengellistä siinä sitten enää on, kun käytännössä hypitään maallisten johtajien pillin mukaan.

Vierailija

Kauheaa sanoa, mutten tykkää Jumalasta. No kai sen saa sanoa, koska hänhän tietää sen muutenkin, koska ei kai häneltä voi ajatuksiaan salata. Kaikki mitä hänestä olen lukenut tukevat käsitystäni olennosta, josta on vaikea pitää, saati rakastaa. Poikansa on aikalailla samanlainen. Ihan ihmeissäni tarkkailen ihmisiä, jotka rakastavat Jumalaa ihan kyyneleet silmissä ihastuksesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa minulle, mikä minä olen, jos uskon Jumalan olemassaoloon mutta olen hänet hylännyt? Tosin uskon myös toisiin uskon ilmentymien olemassaoloon, ts jumaliin, ja siihen ylempään energiaan joka kaiken kyllästää.

Mikä minä olen katsantokannaltani? Ihan täysi ohis, mutta olen miettinyt tätä.

Olet saatananpalvoja. Ennenkuin mammat saavat slaagia ja alkavat mutuilemaan, että hui mikä kirkonpolttaja, niin katso täältä löytyykö samankaltaista näkemysmaailmaa http://www.azazel.fi/article/azazelin-tahden-seitsenkohtainen-perusta/

Vierailija

Onko kukaan täällä kokenut valaistumista? Siis sellaista oikeaa hengellistä valaistumiskokemusta? Itse olin 28 vuotta ateistinen agnostikko, mutta kertalaakista sain uskon lahjan. Ei minkään tietyn uskonnon koska kaikki puhuvat samasta asiasta eri sanankääntein, mutta nyt ymmärrän suuressa määrin piilotetut merkitykset uskonnollisten tekstien takaa.

Olemassaolo on sama asia kuin jumala. Kaikki ovat yhtä, materia on pelkkää silmänlumetta, kaikki on energiaa ja jumala on sama asia kuin meidän jaettu tietoisuus. Aamen, allahu akbar ja namaste :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa minulle, mikä minä olen, jos uskon Jumalan olemassaoloon mutta olen hänet hylännyt? Tosin uskon myös toisiin uskon ilmentymien olemassaoloon, ts jumaliin, ja siihen ylempään energiaan joka kaiken kyllästää.

Mikä minä olen katsantokannaltani? Ihan täysi ohis, mutta olen miettinyt tätä.

Olet saatananpalvoja. Ennenkuin mammat saavat slaagia ja alkavat mutuilemaan, että hui mikä kirkonpolttaja, niin katso täältä löytyykö samankaltaista näkemysmaailmaa http://www.azazel.fi/article/azazelin-tahden-seitsenkohtainen-perusta/


Aika jännä. Ideologia sinänsä kohtaa, näin päällispuolisen minuutin tutustumisen perusteella. Olen vain jotenkin tottunut siihen, että kaikki minkä ihminen haluaa määritellä, kaikki missä ihminen tahtoo järjestäytyä on loppujen lopuksi kieroa. Koska ne, jotka haluavat johtaa, ovat maallisia ja heillä on maalliset tarpeet.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan täällä kokenut valaistumista? Siis sellaista oikeaa hengellistä valaistumiskokemusta? Itse olin 28 vuotta ateistinen agnostikko, mutta kertalaakista sain uskon lahjan. Ei minkään tietyn uskonnon koska kaikki puhuvat samasta asiasta eri sanankääntein, mutta nyt ymmärrän suuressa määrin piilotetut merkitykset uskonnollisten tekstien takaa.

Olemassaolo on sama asia kuin jumala. Kaikki ovat yhtä, materia on pelkkää silmänlumetta, kaikki on energiaa ja jumala on sama asia kuin meidän jaettu tietoisuus. Aamen, allahu akbar ja namaste :)

No niin sinä sait uskon lahjan. Kertalaakista. Miksen minä saa, vaikka olen juossut tilaisuuksissa 20 vuotta ja rukoillut ja paastonnut ja yrittänyt ja yrittänyt? Mikä logiikka Jumalalla on? Okei, en kelpaa. Sinä taas sait lahjan. Kivat sulle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

No niin sinä sait uskon lahjan. Kertalaakista. Miksen minä saa, vaikka olen juossut tilaisuuksissa 20 vuotta ja rukoillut ja paastonnut ja yrittänyt ja yrittänyt? Mikä logiikka Jumalalla on? Okei, en kelpaa. Sinä taas sait lahjan. Kivat sulle.

Mitä buddhalaisten kirjoituksiin tutustunut niin heidän mukaansa viimeinen este on oma halu "valaistua"/saada usko. Sitten kun halu saavuttaa jotain muuta kuin juuri se mitä sinulla silloin on katoaa, niin tämän pitäisi tapahtua. Ei ole olemassa kuin ikuinen nykyhetki ja tulevaisuuteen haikailu ja menneisyyden kaipuu on pakenemista nykyhetkestä (joka on ainoa mitä sinulla ikinä on)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat