Frendin lapsi käy hermoille!

Vierailija

Tilanne siis se, että frendini muutti lapsensa (4v) kanssa naapuriini. Frendi siis yh (mikäli tällä on merkitystä). Näen heitä päivittäin. Lapsi on minua kohtaan todella töykeä, jopa aggressiivinen. Saattaa suutahtaa mitättömistäkin asioista, ja suuttumuksensa vallassa esimerkiksi lyödä minua. Olen ajatellut, että lapsi pitää minua ehkä jotenkin uhkana, kun tavallaan vien äitinsä huomiota kun ymmärrettävästi kaveri haluaa puhua aikuisten asioita kanssani.

Kuitenkin on alkanut ylipäätään mietityttää tuo lapsen käytös. Jos katson häntä sen aikaa, että frendi saa käydä rauhassa vaikkapa kaupassa, saattaa osoittaa minua kohtaan tätä jo mainitsemaani raivoa tai sitten vaihtoehtoisesti itkee, ulvoo ja huutaa äitinsä perään niin kauan, että kauppareissu on ohi ja äiti taas kotona. Onko tuollainen ihan normaalia?! Mitä olen lapsia elämäni aikana tavannut, yksikään heistä ei ole noin vihainen ja samalla kuitenkin noin huomionkipeä, teatraalinen.

En ole vielä viitsinyt puhua lapsen käyttäytymisestä frendini kanssa. Ajattelin ensin hakea täältä jotain neuvoja, miten minun kannattaisi toimia vai jätänkö puuttumatta?

PS: otsikko tarkoituksella raflaava

Kommentit (12)

Vierailija

On ystäväsi homma laittaa lapsi kuriin. Jokaisen vanhemman vähimmäistehtävä on estää lastaan aiheuttamasta vahinkoa muille ihmisille. Kerro ystävällesi selvästi, mitkä omat rajasi ovat ja minkälaista käytöstä odotat. Itsestään tilanne ei korjaannu.

Vierailija

Käyttäjä14 kirjoitti:

Puhu sille lapselle kuten aikuiselle. Katso sitä kummastuneena silmiin ja kysy MIKSI SÄ TEET NOIN?

Näin olenkin tehnyt, jolloin lapsi vain "tärisee" raivoissaan ja sähisee, joskus jopa sylkee minua kohti. Ei vastaa minulle mitään, osoittaa mieltään esimerkiksi huutamalla kysymykseeni jotain epämääräistä tai lyömällä uudestaan. Tämän jälkeen saattaa pyörähtää lattialle ja alkaa itkeä "äiti, äiti".

Toimin lapsen kanssa ihan kuten muidenkin kavereiden tai sukulaisten lasten kanssa: huomioin heidät, mutta en lässytä tai konttaa pitkin lattioita leikkien heidän kanssaan. Hymyilen, olen ystävällinen, juttelen lapselle niitä näitä, keitän kaakaota ja paahdan leipää :-D Siis käsittääkseni ihan tavallista olemista lapsen seurassa.

Vierailija

Käyttäytyykö aggressiivisesti silloin kun ystäväsi on läsnä?Kieltääkö ja komentaako ystäväs lastaan jos näkee nää tilanteet?

Vierailija

Kaverisi ottakoon lapsensa mukaan kauppaan. En haluaisi vahtia noin epämiellyttävästi käyttäytyväää lasta. Ei kuulosta ihan normaalilta.

Vierailija

Tässä on nyt asiat esitetty sinun lasien läpi katsottuna ja värikynät ovat oikein mielenkiintoinen ja oivallinen lelu aikuistenkin käyttöön varskinkin jos haluaa kuulla jotain mitä itsekin epäilee. Ystäväsi lapsen käytös ei ole normaalia kuten ei ole sekään, että olet päivittäin tekemisissä heidän kanssaan etkä ole asiat puhunut ystäväsi kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt asiat esitetty sinun lasien läpi katsottuna ja värikynät ovat oikein mielenkiintoinen ja oivallinen lelu aikuistenkin käyttöön varskinkin jos haluaa kuulla jotain mitä itsekin epäilee. Ystäväsi lapsen käytös ei ole normaalia kuten ei ole sekään, että olet päivittäin tekemisissä heidän kanssaan etkä ole asiat puhunut ystäväsi kanssa.

Huomenta!

Olemme seinänaapureita ja frendi aika lailla turvaverkoton täällä, joten mielestäni on ymmärrettävää ja sitä kautta normaalia, että olemme päivittäin tekemisissä. Toki esimerkiksi viikonloppuisin olen useimmiten pois paikkakunnalta, mutta noin arkisin näemme tosiaan lähestulkoon päivittäin. Joko ihan nopeasti kahvitellen, tai auttaen esimerkiksi käytännön jutuissa, tosiaan vahdin sitä lasta että frendi saa hoitaa asioitaan tms. En itse koe epänormaaliksi tätä. Tosin on alkanut nyt tuntua tuon lapsen käyttäytymisen vuoksi, etten jaksa näin intensiivistä näkemistä.

Olisi varmasti pitänyt ottaa tuo puheeksi frendini kanssa, siinä olet oikeassa, mutta olen aika epävarma sen suhteen, miten minun kannattaa asia esittää. Tiedän kokemuksesta, että joillekin tuo lastenkasvatus on todella arka paikka. Tässä koin, että haluan eka saada jotain kommenttia teiltä, joilla on paremmin kokemusta. Nyt mitä olen miettinyt, niin kyllä minun jokatapauksessa tähän on jotenkin puututtava.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Käyttäytyykö aggressiivisesti silloin kun ystäväsi on läsnä?Kieltääkö ja komentaako ystäväs lastaan jos näkee nää tilanteet?

Epäjohdonmukaista puuttumista, eli toisinaan komentaa ja käskee pyytämään anteeksi, toisinaan kieltää hieman ohimennen ja jättää puuttumatta sen kummemmin, toisinaan naureskelee lapsensa hermoheikkoisuudelle. Lapsi käyttäytyy huonosti pääsääntöisesti silloin, kun äitinsä ei ole paikalla, mutta kyllä sitä aggressiivisuutta ja suoranaista vihan kohdistamista minuun esiintyy myös silloin, kun frendi on läsnä. (Esimerkiksi juuri silloin, jos keskustelemme ja lapsi ei olekaan koko ajan ns. päätähtenä, joutuu odottamaan puheenvuoroa ja niin edelleen. Eli lapsi ei näytä kestävän yhtään esimeriksi odottamista tai hyväksy sitä, ettei olekaan jatkuvasti huomion keskipisteenä)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäytyykö aggressiivisesti silloin kun ystäväsi on läsnä?Kieltääkö ja komentaako ystäväs lastaan jos näkee nää tilanteet?

Epäjohdonmukaista puuttumista, eli toisinaan komentaa ja käskee pyytämään anteeksi, toisinaan kieltää hieman ohimennen ja jättää puuttumatta sen kummemmin, toisinaan naureskelee lapsensa hermoheikkoisuudelle. Lapsi käyttäytyy huonosti pääsääntöisesti silloin, kun äitinsä ei ole paikalla, mutta kyllä sitä aggressiivisuutta ja suoranaista vihan kohdistamista minuun esiintyy myös silloin, kun frendi on läsnä. (Esimerkiksi juuri silloin, jos keskustelemme ja lapsi ei olekaan koko ajan ns. päätähtenä, joutuu odottamaan puheenvuoroa ja niin edelleen. Eli lapsi ei näytä kestävän yhtään esimeriksi odottamista tai hyväksy sitä, ettei olekaan jatkuvasti huomion keskipisteenä)

Epäjohdonmukaisuus voi johtua siitä, että näette tilanteet eritavalla. Hän ei näe samoissa asioissa huonokäytöstä kuin sinä. Vanhempana sitä joutuu ottamaan asioita myös huumorillla, eikä kaikesta jaksa aina ottaa hikeä. Ei sitä muuten jaksa.

Olethan tietoinen, että lapsilla on erilaisia sairauksia, jotka aiheuttavat tavallisuudesta poikeavaa käytöstä. Auttamattahan niistä ei ole kyse ja 4v. on vielä liian pieni diagnosisoitavaksi. 

4-vuotias ei myöskään ole aikuinen, joten häneltä ei voi odottaa aikuisen tasoista käytöstä esim. puheenvuoroa odottaessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäytyykö aggressiivisesti silloin kun ystäväsi on läsnä?Kieltääkö ja komentaako ystäväs lastaan jos näkee nää tilanteet?

Epäjohdonmukaista puuttumista, eli toisinaan komentaa ja käskee pyytämään anteeksi, toisinaan kieltää hieman ohimennen ja jättää puuttumatta sen kummemmin, toisinaan naureskelee lapsensa hermoheikkoisuudelle. Lapsi käyttäytyy huonosti pääsääntöisesti silloin, kun äitinsä ei ole paikalla, mutta kyllä sitä aggressiivisuutta ja suoranaista vihan kohdistamista minuun esiintyy myös silloin, kun frendi on läsnä. (Esimerkiksi juuri silloin, jos keskustelemme ja lapsi ei olekaan koko ajan ns. päätähtenä, joutuu odottamaan puheenvuoroa ja niin edelleen. Eli lapsi ei näytä kestävän yhtään esimeriksi odottamista tai hyväksy sitä, ettei olekaan jatkuvasti huomion keskipisteenä)

Epäjohdonmukaisuus voi johtua siitä, että näette tilanteet eritavalla. Hän ei näe samoissa asioissa huonokäytöstä kuin sinä. Vanhempana sitä joutuu ottamaan asioita myös huumorillla, eikä kaikesta jaksa aina ottaa hikeä. Ei sitä muuten jaksa.

Olethan tietoinen, että lapsilla on erilaisia sairauksia, jotka aiheuttavat tavallisuudesta poikeavaa käytöstä. Auttamattahan niistä ei ole kyse ja 4v. on vielä liian pieni diagnosisoitavaksi. 

4-vuotias ei myöskään ole aikuinen, joten häneltä ei voi odottaa aikuisen tasoista käytöstä esim. puheenvuoroa odottaessa.

Eipä tietenkään. Kyllä jopa minun mielestäni lapset saavat olla lapsia. Mutta kuten sanottu, tämä tapaus ei ole suinkaan lähipiirini ainoa lapsi, ja muiden lähipiirini lasten käytökseen verrattuna tämä on varsin poikkeavaa. Tottahan toki lasten temperamenteissa on eroja, mutta itse olen kokenut tämän lapsen käyttäytymisen ikävänä ja kyllä, aika kauhistuttavanakin. Olen miettinyt, miksi lapsella on niin paha olla, että käyttäytyy noin. Mutta jos se on ihan ok, niin eipä ilmeisesti ole minun tehtäväni ottaa siitä selvää. Ja enhän tiedä, käyttäytyykö noin muita aikuisia kohtaan ja millainen on esimerkiksi päiväkodissa.

Vierailija

Ja vaikkei itselläni lapsia olekaan, niin kuten täälläkin on todettu, kyllä minusta se muiden vahingoittaminen on aina väärin eikä siihen pidä suhtautua huumorilla. Minun mielestäni vanhemman kuuluu jaksaa asettaa ne rajat ja komentaa silloin kun on tarvetta, näen itse tarpeen silloin kun karjutaan/heitetään tavaroita/lyödään/tönitään/yritetään raapia tai purra/syljetään/hoetaan jotain "tyhmä" sanaa. Ehkä frendini näkee asian toisin, ja silloinhan minulla ei taida olla oikeutta puuttua hänen kasvatustapaansa. Nämä on oikeasti aika vaikeita asioita, mihin saa puuttua, mihin pitää puuttua, mihin ei saa puuttua... :(

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat