surullinen

Löytyisiköhän täältä muita äitejä, jotka kärsivät pakkoajatuksista tai niiden peloista?

Itselläni nämä tulivat stressin ja pitkään jatkuneiden pätkittäisten yöunien jälkeen.. Sairastuin myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Minulla ahdistavat pakkoajatukset liittyvät pelkoon siitä, että satuttaisin tai kiinnostuisin lapsestani yhtäkkiä seksuaalisesti. Ajatukset saavat ahdistumaan ja paniikin partaalle, mieli löytänyt hirveimmän mahdollisen pelon kohdallani.

Kaipaisin kokemuksia ja erityisen kiinnostunut olisin vaihtamaan ajatuksia jonkun samanlaisista kärsivän kanssa!

  • ylös 6
  • alas 0

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Minkä ikäinen lapsesi on?

Itselläni oli myös pakkoajatuksia, erilaisia kuin sinulla. Ne vähenivät pikkuhiljaa kun vauva läheni 1v ikää.
Ny lapsi on kolme vuotta eikä niitä ole enää ollenkaan.

surullinen

ap: Lapsi on vuoden. Voisikohan minulla jatkua juurikin yhäkin öisten 1-2h heräilyjen takia.. Millaisia pakkoajatuksia sinulla oli?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mulla oli muutama vuotta sitten täysin samanlaisia pakoajatuksia. Nyt onneksi päässyt niistä eroon. Suosittelen että et katso lainakaan kauhu tai väkivaltaisia elokuvia, mulla ainakin ne voivat laukaista pakkoajatukset. Uutisissa väkivaltaisuuksiin väkisinkin törmää, ei voi oikein mitään. Nyt on vauva kohta tulossa, pelottaa että pakkoajatukset uusiutuvat jos niiden laukeaminen liittyy masennukseen ja unettomuuteen mitä vauva tuo tullessaan.

Vierailija

hep, täällä. Mulla pakko-oireisuus paheni raskausaikana ja räjähti käsiin synnytyksen jälkeen. Hermoilen lähinnä kaikkea vauvan terveyteen liittyviä juttuja, suhtaudun neuroottisesti ruokaan (onko riittävän terveellistä/puhdasta) yms. Pelkään myös antaa vauvaa miehelle hoidettavaksi ja pyrin koko ajan olemaan kontrollissa, mikä uuvuttaa. Onneksi saan apua. Mitään sellaista pelkoa, että satuttaisin lasta, ei onneksi ole ollut. Suosittelen sinulle ap luettavaksi psykoanalyytikko Elina Reenkolan teoksia. Hän on kirjoittanut noista äitien seksuaalipeloista. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

ap: Lapsi on vuoden. Voisikohan minulla jatkua juurikin yhäkin öisten 1-2h heräilyjen takia.. Millaisia pakkoajatuksia sinulla oli?

Pelkäsin että vahingoitan lastani mitä hulluimmilla tavoilla. En enää oikeastaan halua muistella niitä :)

Laitoin itse nämä ajatukset hormonien, väsymyksen ja äidiksi tulon piikkkiin.

Vierailija

Kannattaa katsoa sellainen elokuva kuin Antichrist. Se on hyvä ja mieltä rauhoittava elokuva tästä aiheesta.

  • ylös 1
  • alas 11
surullinen

ap: "Ihanaa", etten ole yksin näiden kanssa! Täytyy kyllä käydä lainaamassa kirjastosta. En ole pitkiin aikoihin halunnut katsoa mitään mieltä ahdistavaa.. 3, miten sait ajatukset loppumaan? Ihan hirveätä pelätä, että mitä jos yhtäkkiä muuttuisin pedofiiliksi! Niin ahdistavaa ;-( saisip vain nauttia perhe-elämästä rauhassa!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

ap: "Ihanaa", etten ole yksin näiden kanssa! Täytyy kyllä käydä lainaamassa kirjastosta. En ole pitkiin aikoihin halunnut katsoa mitään mieltä ahdistavaa.. 3, miten sait ajatukset loppumaan? Ihan hirveätä pelätä, että mitä jos yhtäkkiä muuttuisin pedofiiliksi! Niin ahdistavaa ;-( saisip vain nauttia perhe-elämästä rauhassa!

Ne loppuu ajan myötä. Keskity nyt hyviin yöuniin. Miksi 1-2h heräilyt?
Hyvät yöunet parantaa vastustuskykyä sekä kokonaisvaltaista hyvää oloa.
Lapsi omaan huoneeseen, omaan sänkyyn. Hyvä yövaippa, yövalo ym ym

Vierailija

Pakkoajatukset vähenivät vuosien saatosa. Niiden tulon aikoihin olin ylikiltti ja ylisuorittaja enkä uskaltanut sanoa kenellekään vastaan mihinkään ja minulla oli vaikeuksia ajatella kenestäkään mitään pahaa. Nykyään olen oppinut puolustamaan kantaani ja uskallan paremmin sanoa ääneen mitä ajattelen. Mun mielestä juuri luonnollisten reaktioiden ja tunteiden tukahduttaminen aiheuttaa sen että purkautuvat pahimmalla mahdollisella tavalla. Voimia ap! :)

Vierailija

Itseäniki huojentaa, etten ole ainoa pakko-oireinen. Vaikeahan näistä on puhua yleisissä kahvipöytäkeskusteluissa. Itse niin toivon, että imetyshormonien laannuttua ja lapsen kasvaessa nää oireet menis ohi. Tässä kärsii perhe-elämä, avioliitto ym. #4

surullinen

ap: Minulla kans nyt synnytyksen jälkeen tuli, etten uskaltanut ajatella mitään pahaa mistään tai kenestäkään, koska pelkäsin, että se kostautuisi myöhemmin. Minäkin ollut aina kiltti ja huomaavainen ihminen...

Lapsi herää rinnalle yhä 1-2h välein, nukumme vielä perhepedissä. Ajattelin ensiviikolla laittaa unikouluun, pakko saada nukutuksi kun päähän tässä leviää!

Vierailija

Saisi olla enemmän sitä matalan kynnyksen psykologista ja käytännön tukea pikkulapsiperheille. Onneksi edes täällä on mahdollisuus sanoa täsmälleen, mitä ajattelee, ja sitten valkata vastauksista parhaat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on nyt tainnut mennä pakkoajatukset ja pakko-oireet sekaisin.

pakko-oireiseen häiriöön kuuluu eri alakäsitteitä. On toiminnallista pakkomielteisyyttä (esim. neuroottinen käsienpesu) ja pakkoajatuksiin painottuvaa pakko-oireisuutta (ahdistavat, itsepintaiset ajatukset). molemmat kuitenkin samaaa häiriötä. #4

surullinen

ap: Oon ihan samaa mieltä! En ollu ikinä kuullu keltään mistään tämmösistä ja sitku pamahtaa omalle kohdalle nii jo'on paniikki päällä.

Vierailija

onko teidän kunnassa vauvaperhepsykologia? mun luona sellainen vierailee pari kertaa viikossa. kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa. itse puhuin tästä jo raskausaikana... diagnoosihan on ollut mulla jo vuosia. kaikki ovat suhtautuneet ihanasti tukien ja hämmästellyt olen, miten paljon apua olen saanut. ja eikös kaikki lapsiperheet ole oikeutettu ainakin kotipalveluun... ottakaa yhteys perheneuvolaan! 

surullinen

ap: Mä oon perheneuvolassa asiasta jutellut ja juttelu oli huomattavasti helpottavampaa ku kunnon terapeutin kans keskustelu. Tämä kun porautuu kysymykseen miksi juuri seksuaalista pelkoa kun taas perheneuvolassa sai kuulla, etten ole ainoa ja joskus ajatukset voivat olla todella hurjiakin.

Pitäisiköhän tästä puhua ihan lapsen neuvolakäynnillä?

Sipulisapuli

Minulla oli esikoisen raskaus- ja vauva-aikana pakkoajatuksia. Hain apua. Sain lääkityksen ja kognitiivisen terapian, jossa olen käynyt. Terapiasta on ollut suuri apu. Ei todellakaan mitään psykoanalyysia vaan ollaan harjoiteltu keinoja pakkoajatustilanteisiin ja ahdistuksen sietämistä. Nyt minulla on vauva, kuopus, ja jännitän, tulevatko pakkoajatukset taas päälle. Toistaiseksi olen selvinnyt aika hyvin. Lääkitys purettiin pois ennen toista raskautta.

Vierailija

Kun oma lapseni oli noin kuukauden ikäinen, minulla alkoi valtavat ahdistusoireet ja olin varmaankin lievästi masentunutkin. Itselleni tuli myös pakko-ajatuksia, mutta ne eivät juurikaan liittyneet lapsen vahingoittamiseen. Mieleeni muistui KAIKKI elämäni aikana kokemani vääryydet ja ilkeydet muiden ihmisten taholta ja näitä juttuja aivot pakottivat muistelemaan kerta toisensa jälkeen KOKO ajan 24/7. Olin tulla hulluksi! Siis itsetunto laski niin pelottavan alas, etten pystynyt mitään negatiivista käsittelemään ja tunsin itseni ihan mitättömäksi pikkiriikkiseksi ihmiseksi. Neuvolassa puhuin asiasta ja sain ahdistukseen säännöllisen lääkityksen ja psykologilla kävin muutaman kuukauden. Olo kyllä parani heti kun lääkitys alkoi, myöhemmin sen sitten lopetinkin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla