Oksettaa... vanha raiskaus nousee pintaan

Vierailija

Otsikko on vähän hölmösti muotoiltu, mutta minut perseraiskattiin noin 2 vuotta sitten. Tekijä oli kaverini silloisen miesystävän tuttu, en kertonut asiasta muille kuin tälle kaverilleni, joka ei todellakaan reagoinut kuten olisin halunnut. Sillä hetkellä kauhisteli muttei jatkossa kysellyt asiasta mitään, ei tukenut tai kannustanut tekemään rikosilmoitusta. 

Kuulostan katkeralta ja ehkä osittain olenkin. Ääh ahdistavaa kirjoittaa näin. En tarkoita että olisi ollut kaverini asia auttaa minua mutta silti.

Nyt olen sitten huomannut että viimeisen kk:n aikana tämä raiskaus pyörii päässäni useasti päivän aikana. Tulee todella oksettava olo :( 

Kommentit (10)

Runoilija

Yön pimeydessä hän saapuu,
mielessään vain naisen kaipuu
Hän himoitsee ja hellii
muttei haluu päätyy selliin
Hän sinut näki kadulla
alkoi lähestyä halulla
sinut vie ja panee kalulla
Ensin työntyy pilluun
sit alko tehdä mieli pyllyy
Ja kun heiluttaa hän heppii
rakastelee sinua, kukkakeppii.

Vierailija

Vaikka kannustan kaikkia aina rohkeasti tekemään rikosilmoituksen raiskauksesta, niin muista, että jos se on jäänyt tekemättä syystä tai toisesta, niin älä jää sitä ikuisiksi ajoiksi suremaan, jos asialle ei käytännössä enää mitään voi. Älä syyllistä itseäsi siitä, sen tekeminen ei ole helppoa varsinkaan, jos ei saa muilta siihen tukea. Rikosilmoituksen tekeminen on vain osa toipumisprosessia, vaikka se siinä varmasti suureksi avuksi on. Vaikka raiskaaja saisikin ansionsa mukaan ja tuomionsa, niin se olisi vain yksi osa asian käsittelyä, ja sinulla olisi suurin työ vielä tehtävä itsesi kanssa. Suosittelen hakeutumaan ammattiauttajalle. Itse en sitä tehnyt, ja opin asian kanssa pitkän ajan saatossa kyllä elämään, mutta vieläkin se nostaa välillä päätään. Totta kai läheistenkin kanssa puhuminen auttaa, mutta heidän kanssaan ei ole yhtä helppo käydä niitä arkaluontoisia tuntemuksia läpi kuin "tuntemattoman". Ja ilmeisesti et ole asiasta kellekään muulle kuin tälle kaverille puhunut, joten kynnys ammattiauttajalle puhumiselle lienee matalampi kuin muille lähipiirissä.

monessa mukana

"virtuaalihalaus" ja sydämestäni asti tahdon sanoa että olen pahoillani kokemastasi raiskauksesta ja ennen kaikkea siitä, että joudut vieläkin tunne-elämässäsi traumaattisen kokemuksesi tuska/syyllisyys/itseinho ja avuuttomuustunteisiin, jotka totta tosiaan saattavat aktivoitua pitkienkin aikojen jälkeen uhrissa.

Asia ja rikos jäi selvittämättä aikoinaan ja siksi tuo tuska riivaa mieltäsi.

Lähipiirissäni on nuori nainen, joka joutui lapsuudessaan isänsä hyväksikäyttämäksi ja sai ja saa terapian keinoin ja vahvistamana jatkaa tätä elämämatkaa.

Ihailen suunnattomasti sitä nuoren naisen viisautta ja keinoja käsitellä kokemiaan tuskaa, suurtenkin todistamisen taakkojen alla: sillä hyväksikäytettyhän joutuu usein vielä todistelemaan, sillä tekijäthän ovat vakuuttavia kieltäessään syyllisyyden - uskoen jopa oikeudekseen väärän vallan käyttöön- ja usea kanssaeläjä mieluummin sulkee silmänsä, sillä vaikea on altistaa itsensä vallan käyttäjän metkuihin....

Kun uhri päättää astua häpeä/pelko/itseinho tunnetilastaan ja tunnistaa oikeutensa ja ihmisarvonsa, asettuu palikat kohdilleen ja toipuminen voi alkaa.

Tämä nuori nainen kertoi miten hänen kommentit isästään sai kuulijat hämilleen: kuulijat sanoivat tytölle että onpa hyvä kun uskaltaa häpeämättä kertoa kokemuksistaan ja siihen tyttö vastasi: " Häpeä ja syyllisyys kuuluu väärintekijälle, ei minulla ole mitään hävettävää kun rikoksen uhriksi jouduin!"

Sinä selviät ja oivallat itse saman: häpeä ja syyllisyys kuuluu ainoastaan rikoksen tekijälle!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat