Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen nyt vähän ilkeä, mutta mua ärsyttää pienten vauvojen

Vierailija
05.02.2006 |

äidit jotka potevat vauvakuumetta vaikka heillä siis on jo vauva.

Varsinkin jos kyse on esikoisesta, tekisi mieli sanoa että kyllähän se vauva-aika vielä suhteellisen helppoa on mutta odottakaapa kun saatte painia uhma-ikäisen kanssa ja pohtia kasvatusongelmia.

Ja sitten ärsyttää myös ne, jotka todellakin tekevät toisen lapsen heti siihen perään ja sitten valittelevat kun on niin rankkaa ja ei jaksa.

Ja sellaiset vauvakuumeilijat (että mä vihaan tota sanaa!) jotka itkeä tihrustavat jo peräti kolmen kuukauden yrittämisen jälkeen kun ei tärppää ja nyt on varmasti mentävä hoitoihin voi, voi.



Huh, helpotti.

Kommentit (26)

Vierailija
1/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja jokainen saa mun puolestani tehdä lapsensa miten haluaa ja valittaa silti väsymystä, mutta en mäkään pysty _ymmärtämään sitä, miksi uutta aletaan kuumeilla heti kun yksi on saatu uunista ulos. Siis että mikä sen aiheuttaa. Itse ainakin olen halunnut paneutua vauvaan ihan täysillä ja esim. imettää pitkään. Miksi niin kauhea kiire?

Vierailija
2/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siskoni haluaa toista jo kovasti, esikoinen vasta 6kk. ' Kun tää on niin ihanaa ja helppoa' ...



olen tuhannesti sanonut, että älkää vielä...odottakaa...katsokaa ensin se liikkumaanopettelu, hampaidentulo, uhmakohtaukse ja kaikki muu ' ihanan kamala' , mitä liittyy taaperon kehitykseen..ja jos SITTEN vauvakuume iskee, niin anti mennä!



Kyllähän se on helppoa sellaisen kiltin puolivuotiaan kanssa mennä ja istua kahviloissa turisemassa, mutta parin kuukauden päästä onkin toinen ääni kellossa....=)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jos vaikka haluaa ison perheen ja ei ole enää 21, niin pieni pakko ne lapset on yrittää saada peräkkäin. Täydellisessä maailmassa minäkin olisin odottanut lapsille pitkät ikäerot, mutta en halua olla enää raskaana yli kolmevitosena. Niin että muuta ei voi. Ja ei, yrittämistä ei voinut aloittaa aiemmin, kun ei ollut sitä isää niille lapsille vielä.

Vierailija
4/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se ei voi olla parista kuukaudesta kiinni!

ja riskinsä on siinäkin, että niitä muksuja kovin tiuhaan tahtiin laitetaan...johan jo sun kroppas huutaa leipää....



ja miksei yli 35v voisi tehdä vaikkapa yhtä lasta vielä?

Vierailija
5/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen työskennellyt päiväkodissa lasten kanssa sekä hoitanut lapsia muutenkin paljon. Joten tiesin oman lapsen saatuani mitä tuleman pitää. Näin " vältyin" siltä vauvakuumeelta joka monille tulee kun se esikoinen on vielä pieni. Järki sanoi etten millään jaksaisi sitten kun esikoinen olisi uhmaiässä ja hoidettavana olisi lisäksi pieni vauva. Enkä jaksaisikaan! Nyt kun tuo esikoinen on kamalanihanassa uhmaiässä, niin ajatuskin siitä että pitäisi hoitaa vauvaa samalla suorastaan hirvittää! Nostan hattua niille jotka sen rumban jaksaa, mutta en kyllä voi silti ymmärtää miksi siihen pitää tieten tahtoen ryhtyä.. Se selitys, että lapsilla on sitten seuraa toisistaan ei ainakaan ole minusta tarpeeksi hyvä ja pätevä syy ;P Koska eipä niistä seuraa toisilleen ole kovinkaan äkkiä...

Vierailija
6/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niinhän se on, että siinä täydellisessä maailmassa lapset voisi " tilata" juuri sopivaan aikaan. Mutta meillä meni monta vuotta esikoista yrittäessä ja täytyy varautua siihen, että samoin voi käydä toisen kanssa. Siksi on " pakko" alkaa yrittämään toista jo vähän ennen, kuin olisi se " täydellinen ajankohta" . Voi olla, että tulee sitten aika pieni ikäero, mutta toisaalta, voi olla, ettei tärppää taas pariin vuoteen ja tuleekin iso ikäero. Niin että meillä ollaan kyllä ajateltu, että antaapa kohtalon ratkaista tämä asia!



Ja vielä siitä äidin iästä -minusta ei ole mitään väärää siinä, että toivoo lasten olevan " tehtyinä" ennen kuin on 35v. Johan se vähentää raskauden riskejäkin! Ja on tutkittu fakta, että tuossa 35:n jälkeen hedelmällisyyskäyrä tekee jyrkän laskun -joten mahdollisuudetkin huononee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kaksi lasta ihan peräkkäin,vuoden ikäerolla (toka oli vahinko).En todellakaan ymmärrä ihmisiä jotka tietoisesti haluavat pykätä lapsia maailmaan peräkanaa.Itkeä tihrustetaan vauvakuumetta vaikka esikoinen on vasta 5 viikkoa...! Järki käteen ;).Sitten on näitä ihme pinoutumislistoja,maalismuruja ja vastaavia.Tikutellaan ja lähetellään tarrasukkia,heh.Onkohan tuolla vauvat palstalla suurinosa teinejä tai sitten todella omituista porukkaa..? Mitenköhän on ennen pärjätty ilman tällaisia palstoja?! Tuntuu että maalaisjärki on kadotettu kokonaan.....

Vierailija
8/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikös silloin olisi sopiva aika nauttia täysin rinnoin siitä olemassaolevasta vauvasta eikä hinkua uutta? Ymmärrän kyllä, jos ikää alkaa olla ja haaveena suurperhe, mutta minusta pikemminkin näyttää, että suuri osa näistä hoppukuumeilijoista on varsin nuoria. Onko kyse samasta sakista, joka ihan vain innosta ja malttamattomuudesta tuntee vauvan liikkeet viikolla 11, syöttää kiinteitä 2-kuiselle, opettaa 7-kuista kävelemään ja niin edelleen? Ei pystytä pysähtymään ja elämään siinä hetkessä, ei sitten ollenkaan, kauhea kiire etiäppäin vaan. Ihme touhua, sanon minä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, seiska ei halua juuri siksi enää yrittää yli kolmevitosena, että se on vielä hankalampaa silloin kuin nyt. On riskejä ja se tärppi ei ihan tilaamalla tule. Onneksi on nyt kuitenkin tullut.

Jahka tämä kolmas syntyy, neljättä luultavasti toivotaan melkein heti perään.

Mikä ihme siinä nyt on vialla?



Pitäisikö minun vitkutella ja antaa hedelmällisyyteni huonontua ihan tarkoituksella vain siksi, että jonkun mielestä tähän hommaan on olemassa sääntöjä?

Muutama kuukausi sinne tänne vaikka viisi kertaa tekee yhteensä jo melkein pari vuotta ja siihen sitten vielä ne yritykset päälle, kun ei voi tietää, milloin tärppää. Tähän mennessä 2, 7 ja 4 kuukautta. Ja kun en ole enää 21, niin näin se nyt meidän perheessä menee.

Lääkäri kyllä arvioi, kuinka kroppa kestää, siitä ei tarvitse minun huolehtia.

Jos suosittelee, etten raskaudu, niin sitten en. Siihen asti kyllä.

Vierailija
10/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en terveydellisistä syistä voinut heti ajatella uutta raskautta, ja sitten meni elämäntilanne muutenkin epäsuotuisaksi...



Oma esikoinen on 2 ja risat, oma ikä kohta 30. Kateellisena katson niitä, jotka ovat tässä ajassa saaneet jo toisenkin :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosielämässä en tunne ketään tällaista, ja täällä palstalla jätän ne valitukset lukematta.

Vierailija
12/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta se ei ollut juuri mikään vaiva - kenelläkään kolmesta lapsestamme. En ymmärrä miksi aina pelotellaan kamalilla uhmakohtauksilla - mitä ne ovat?



Niin niin....ja nyt joku rynnistää kirjoittamaan " että oot pelotellut lapses etteivät uskalla ilmaista itseään" . Niitä ilmaisukeinoja on valtava joukko muitakin, kuin heittäytyä karjumaan kaupan lattialle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla on kyllä uhmis( 2.v) ja kaks teiniä ( 15 ja 14.v) silti

vauvakuume. en ihmettele vaikka olis muillakin vaikka onkin yksi vauva eikä vielä ole varma mitä tuleman pitää

Vierailija
14/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

> 30v. äideillä on usein opiskelut opiskeltu, talous paremmassa kunnossa ja aikaa ja halua olla kotona ja imettää, nauttia täysin rinnoin lapsesta.

Ei ole kiire baariin, juoksut on vähäksi aikaa juostu jne.



Joopa. Mikään ei ole koskaan mustavalkoista ja anteeksi jos provosoiduin.

Äitinä oleminen on hienoista mitä tiedän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoisen saatuani olin vasta kolmen vuoden päästä valmis uusintaan. En tiedä kummitteliko mielessä vaikea synnytys vaiko koko raskausajan kestänyt pahoinvointi, mutta kolme vuotta tosiaan kului ennen kuin olin unohtanut sen verran kauhuja että halusin toisen lapsen. Esikoisella oli kyllä järkyttävä uhmakin. Oli juuri sitä kaupan lattialle heittäytyvää tyyppiä. Uhmalla ja muulla ei ollut silti tuon ikäerovalinnan kanssa mitään tekemistä.

Vierailija
16/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ensinäkin minusta kaikkien lasteni uhmat ovat olleet paljon helpompia kuin vauva-ajat. Minusta vauva-ajat ovat olleet kaikista rankimpia, helpotus on alkanut siinä vauvan lähennellessä vuoden ikää. Ja siitä on vaan ollut ylämäkeä.



Meillä on lapset pienellä ikäerolla enkä kyllä ole valitellut että olisi erityisen rankkaa, Lapset myös isommat ovat kotihoidossa. Ja taas on vauvakuume kun kuopus on 10kk.

Vierailija
17/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloin iskikin vauvakuume, ja parin kuukauden päästä olin raskaana, ikäeroa tuli siis vajaa 2 v. Nuorempi on nyt 8 kk, ja olen tosi iloinen, että toinen tuli niin nopeasti :-) Kahden kanssa olen viihtynyt tosi hyvin kotona, nuorempi on sattumalta tosi tyytyväinen ja helppo vauva ja esikoinen puolestaan nyt uhmaiässä aivan ihana :-) Minuakaan ei uhmaikä ole raivostuttanut vielä lainkaan, ehkä lapseni uhma ei sitten olekaan niin voimakas.



Uskon, että elämässä ei juurikaan kannata järkeillä näitä ikäeroja yms. koska on niin sattumankauppaa, mikä kenellekin sopii ja millaisia omat lapset on tietynikäisinä. Esim. jos mun lasten ikäero olisi vaikka 5 vuotta, niin voisi olla paljon vaikeampaa keksiä molemmille kivaa ja kiinnostavaa hommaa koko päiväksi. Nyt, kun esikoinen on 2 v 7 kk, niin hän viihtyy mukavasti puistossa pienemmän päiväuniajat, tykkää käydä perhekerhoissa yms. ja kotona voidaan kaikki " leikkiä" yhdessä lattialla. Kukaan ei tylsisty tai turhaudu, ja uhmat ym. mielenosoitukset pysyvätkin siis aika hyvin aisoissa.

Vierailija
18/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nimittäin sellainen nuori äiti, joka on esikoisen ollessa kork. muutaman kuukauden vanha alkanut kuumeilla seuraavaa. Kiinnostaisi edelleen tietää, miten voi olla vauvakuume, jos itsellä on pikkuvauva (eikä siis ole palavaa kiirettä saada koko katras nopsaan iän takia).

Vierailija
19/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain esikoisen 24 vuotiaana ja kyllä mulle oli heti synnytyksestä saakka selvää, että haluan toisen lapsen. Esikoisen olessa vuoden ikäinen päätettiin, että seuraava lapsi saa tulla. Tytöillä on ikäero 1v10kk. Musta se on ihan loistava ikäero. Ei meillä ollut liian rankkaa. Ei vauvan ja uhmiksen yhdistelmä ollut mitenkään erityisen hankala. Minun mielestä pikkusisko oli kyllä parasta mitä ikinä saatoin rakkaalle esikoiselleni antaa vaikka ei äidin jakamatonta huomiota saanutkaan niin pitkään.

Vierailija
20/26 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksosista kun kasvaa hyviä ihmisiä, mutta pienellä ikäerolla syntyneistä lapsista ei :(

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kolme kahdeksan