Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Valaisitko muhun rohkeutta ja toivoa?

Vierailija
05.02.2006 |

Uskallan myöntää: mua kiusataan töissä. Mun asema on meidän organisaatiossamme kaikkein huonoin, olen tuorein tulokas ja kaikkein nuorin. Saan osakseni kritiikkiä ja vinoilua käytännössä joka päivä. Olen niellyt kaiken mukisematta useita kuukausia, mutta ihmetellyt kun esimerkiksi kuukautiseni ovat jääneet pois, miehen kanssa tulee riitaa, näen työaiheisia painajaisia ja itkettää jatkuvasti. Nyt olen tehnyt rankkaa ajatustyötä tämän viikonlopun ajan, ja päättänyt: minä lähden. En jaksa enää, eikä minun korkeasti kouluttautuneena ja alaani rakastavana, työstäni ja sen kehittämisestä innostuneena kai tarvitse kuunnella päivästä toiseen jatkuvaa vinoilua. Äsken kaivoin kovalevyn uumenista vanhan ansioluetteloni ja ajattelin; uskallanko ja rohkenenko hakea uusia töitä, hakeutua paikkaan jossa minua toivottavasti arvostetaan? Mielialani häilyy kahden vaiheilla, toisaalta olen innostunut mutta toisaalta nyt huomaan itsetuntoni heikentyneen, koska ajatus omasta huonommuudesta tunkee päälle väkisin :´(



Jos joku jaksaisi piristää ja kannustaa, olisin nimittäin sen tarpeessa..

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko työyhteisö pieni? Löytyykö sieltä ketään, jolle puhua? Onko teillä mahdollisuus työnohjaukseen?



Toki kannattaa varmaan etsiä töitä, mutta älä lähde ovet paukkuen vielä. Olisiko sinussa kuitenkin voimaa ja uskallusta ottaa asia esille työpaikalla jonkun kanssa. Se olisi todennäköisempi tie itseluottamuksen palautumiseen, kuin lähteminen selvittämättä ensin välejä.



Aikuiset ihmiset ovat sitten joskus ihan hirviöitä toisilleen.



Kukaan ei voi oikeastaan puolestasi nousta ja huutaa. Jaksamista! Toivottavasti sinulla ystäviä työn ulkopuolella, joiden kanssa voit puhua.

Vierailija
2/5 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli lähiesimieheni parin kuukauden välein varaa minulle tunnin ajan kysymyksille. Hän itse on pahin arvostelijani, ihmettelen kuinka hän ylipäätään on minua suostunut firmassa pitämäänkin vuoden päivät, kun hän inhoaa minua aivan selvästi. Näistäkin ns. työnohjauksista saan vatsanpuruja, koska ne menevät vain minun arvosteluuni :(



Olen tässä etsinyt googlesta valmiita pohjia hakemuksille ja ansioluetteloille, nyt täytyy pistää heti tuulemaan koska pelkään että kohta menetän pienenkin rohkeuteni ja tuonne jääminen olisi pahin mahdollinen asia. :(



Onneksi minulla on paljon ystäviä ja ymmärtäväinen mies, joten vapaa-ajalla saan kyllä tukea. Mutta viikonloput tuppaavat kuitenkin mennä itkeskelyksi tai raivoamiseksi ->kaikki johtuu työtilanteestani, näin uskon.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuollaisesta ei varmaankaan ole mitään apua!

Varaa aika työterveyslääkärille ja kerro tilanteestasi juurta jaksaen. Ainakin saat hetken hengähdyksen sairausloman muodossa. Voit rauhassa miettiä jatkoa. Kaikkea hyvää!

Vierailija:


eli lähiesimieheni parin kuukauden välein varaa minulle tunnin ajan kysymyksille. Hän itse on pahin arvostelijani, ihmettelen kuinka hän ylipäätään on minua suostunut firmassa pitämäänkin vuoden päivät, kun hän inhoaa minua aivan selvästi. Näistäkin ns. työnohjauksista saan vatsanpuruja, koska ne menevät vain minun arvosteluuni :(

Olen tässä etsinyt googlesta valmiita pohjia hakemuksille ja ansioluetteloille, nyt täytyy pistää heti tuulemaan koska pelkään että kohta menetän pienenkin rohkeuteni ja tuonne jääminen olisi pahin mahdollinen asia. :(

Onneksi minulla on paljon ystäviä ja ymmärtäväinen mies, joten vapaa-ajalla saan kyllä tukea. Mutta viikonloput tuppaavat kuitenkin mennä itkeskelyksi tai raivoamiseksi ->kaikki johtuu työtilanteestani, näin uskon.

ap

Vierailija
4/5 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ota yhteyttä työsuojeluun, ylempiin esimiehiin, ammattiliittoon. Hae uutta työpaikkaa, mutta nuo yhteydenotot sen takia, että jos et ihan heti uutta työpaikkaa satu saamaan ( saat kyllä, olen ihan varma!!!) ja tilanne käy kestämättömäksi, turvaat tavallaan selustaasi. Sitä paitsi, voisi olla oman ja läheistesi hyvinvoinnin kannalta hyvä jos kävisit työterveyshoitajalla/lääkärillä juttelemassa tilanteestasi. Älä alistu, vaan taistele!!! Ja tosiaan, hanki uusi työpaikka, mitäpä sitä ehdoin tahdoin kärsimään.

Vierailija
5/5 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enkä uskalla mainettani työntekijänä vaarantaa.. tosiasia mikä tosiasia. Kamalaa myöntää tätä, mutta haluaisin vain luikkia pois työstäni vähin äänin.. kun vaan saisin siihen voimaa. Vihaan esimiestäni niin, että en tiedä pystynkö häntä enää kaupassa tervehtimään tämän jälkeen.



Kuinkahan näistä " hyödyllisistä" työnohjauksista voisin luistaa? En jaksa sitä ilkkumista ja tekemäni työn kritisoimista enää kuunnella :´(

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan viisi