paha äitipuoliko,onko kohtalotovereita
Tapasin mieheni n 10 v sitten ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Hän kertoi avoimesti elämästään ja erostaan sekä lapsistaan joita opin rakastamaan heti ensi kerralla. Olen aina halunnut suurperheen ja nyt se sit on. Meillä on myös yhteisiä lapsia. Hänen lapset asuvat heidän äitinsä luona.
Alkuvuodet olivat hankalia. Ex oli tosi katkera ja yritti tehdä elämästämme helvettiä ja kosti lapsilla kun ei muuhun pystynyt. Olemme yrittäneet olla ymmärtäväisiä, mutta olemme tehnyt paljon tyhmästikkin. Asuimme pitkään kaukana lapsista mutta haimme heitä meille aina kun heillä oli pitempiä lomia.
Olen lahjoja luonteeltani ja pidän ostamisesta ja antamisesta. En turhanpäiväistä tavaraa vaan ostellut hyötytavaraa,esim vaatteita yms. Minullahan ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia ostella heille mitään. Nyt on alkanut risomaan heidän kiittämättömyys. En koskaan saa minkäänlaista kiitosta. Ex soittaa ja haukkuu kun yritän neuvoa lapsia ja opettaa heille käytöstapoja. Heillä on kotona ns vapaa kasvatus ja olen sitä periaatetta vastaan. En morkkaa sitä kun ovat täällä mutta olen myös selittänyt lapsille mitä mieltä olen eri asioista. Meillä esim syödään kaikki samaan aikaan ja samaa ruokaa, noudatetaan ruokapöytätapoja, on kotiintuloajat jne. Ex valistaa nyt sit lapsiaan kotonaan kuinkalainen minä olen, avioliittosärkijä jne...He olivat eronneet yli vuosi ennenkuin me mieheni kanssa tavattiin. Lapset ovat nyt hieman hämillään kun eivät tietenkään tiedä ketä uskoa. Eivät ole käyneet meillä aikoihin ja vanhin sanoo että ei tiedä mitä uskoo ja mitä tehdä. Me ei haluttais että lapset kärsivät. Ja äitihän on aina äiti.
Kommentit (2)
Meillä on aikapitkälti samanlainen tilanne, tosin " tuoreemmassa" muodossa.
Minä ja mieheni tavattiin 4 vuotta sitten. Hän oli eronnut entisestä vaimostaan ja vaimo oli jo muuttanut paikkakuntaa.
Muutimme pian mieheni kanssa yhteen ja saimme lapsen. Kun ex kuuli raskaudestani, alkoi kamala piina ja panettelu! ..lapsen kautta tietysti. Minulle kun tää ex ei ole koskaan puolikastakaan sanaa sanonut, EI SIIS SANAAKAAN!! Jos puhun hänelle, hän on kuin ei kuulisikaan..
Hän aloitti siis lapsen kautta tän panettelun.. Lapsi (silloin 4v.) sanoi aina kun jouduin hieman komentamaan/neuvomaan, että " minun ei tarvii huraa totella" tai " äiti sanoi, että sä oot tyhmä eikä mun tarvii totella sua" .
Kun vauvamme syntyi, tää lapsi sanoi että " aii.. se on ihan vauvan näköinen, äiti sanoi että se on vammainen" .
Joka kerta kun lapsi kävi meillä, äiti aloitti noin kolmen viikon huutamisen siitä, kuinka lapsella on meillä huono olla. Ollaan kuulemma vaan vauvan lumoissa, eikä edes haluta tätä toista lasta sinne (EI PIDÄ PAIKKAANSA).
Nyt kun lapsi on jo 8 vuotias, hän ei käytä niin paljon tuota ÄITI_SANOI -osiota.. Mutta joka kerta muistuttaa ettei hänen tarvii mua kuunnella/totella tms.. Mä kun oon vaan halpa huora ja kodinrikkoja. Kivaa tekstiä 8 vuotiaalta..
Itse ihmettelen suuresti tälläistä! Minä en ole ikinä sanonut lapsen kuullen mitään pahaa hänen äidistään, enkä tule sanomaan. (no jaa.. ehkä sitten kun tää lapsi on aikuinen ja jos joskus käydään näitä asioita läpi)
Nyt olen raskaana taas. Oikein pelottaa, mitä tapahtuu kun ex saa tietää! Ei varmaankaan päästä taas omaa lastaan isäänsä tapaamaan, luultavasti taas kiukuttelee siis lapsen kautta meille.
Ja muistettakoon siis.. Tässä exässähän ei ole ikinä mitään vikaa!! Minä olen se tämän tarinen hirviö ;)
nauti omista lapsistasi ja anna ukkosi hoitaa omansa... Ja mitä tuohon lahjojen antamiseen tulee, niin suosittelen että jätät lahjonnat syntymäpäiviin ja jouluihin. Osta omille lapsillesi lahjoja. Tai vaik mun omille. ;)
Itse lopetin miehen siskontytön ylimääräisen lahjonnan, kun tai tavarat mennä heti roskiin. Kiittämättömiä ovat. :(