Poden syyllisyyttä...
Että sitä osaa ihmisen mieli tehdä tepposet :-/ Olen onnellinen ystäväpariskuntamme puolesta, saivat hiljattain vauvan, MUTTA en halua mennä katsomaan lasta. Tai en voi. En yksinkertaisesti kestä tilannetta:meillä lapsettomuutta takana - hoidot edessä, parasta kaikessa- täti tuli taas tänään ja toi iiiison kasan puolukoita, oikein saavilisen.
Pyydän asiallista neuvoa: miten olette pääseet yli omasta -kai sitä voi kutsua jopa- katkeruudesta/ kateudesta ja iloinneet uudesta ihanasta ihmiselämästä?
Kiitos.
Kommentit (4)
Purskahdin itkuun, kun ihana ystäväni ilmoitti, että heille on tulossa toinen vauva. Esikoinen, kummipoikamme, on 2v. Tajusin silloin, että oma odottelu on kestänyt nyt jo viitisen vuotta :´(
Eipä paljon kiinnostanu toisten lapset. Toki ihastelin ja sanoin asiaankuuluvat voi ku ihana ja läpäläpä..ja kuvittelin vaan et miltäköhän se meän mahdollinen jälkeläinen näyttäisi.
Ärsytti kun tunkivat vauvaa syliin,enkä olisi halunnut.En tykännyt toisten vauvoista.
Tilanne tänään: (melkein)KAIKKI vauvat on ihania. Hoidot tuotti vihdoin tulosta ja tyttö nyt 1v3kk. Mutta se tie oli pitkä.
Jos teillä vasta hoidot alussa,niin ei muuta kun pitkää pinnaa ja peukut pystyyn!
Tiedän tuntosi todella hyvin. Itse ehdin painia lapsettomuusongelman kanssa kolme ja puoli vuotta ennen kuin tulin ihmeen kaupalla raskaaksi luomusti. Raskaus oli todella vaikea ja meinasi viedä hengen ensin minulta ja sitten vauvalta. Selvisimme kuitenkin tilanteesta huolimatta ihan ok.
TÄSTÄKIN HUOLIMATTA tunnen edelleen sen piston ja raastavan pahanolon tunteen kun kuulen, että joku on taas raskaana. Varsinkin he, jotka ovat tulleet raskaaksi " tuosta vaan" tai " vahingossa" saavat vereni seisahtumaan.
Se ei mene ohi. Se ei helpota. Mutta sen kanssa oppii elämään.
Toivon, ettet pahastu kertoessani omasta kokemuksestani koska se eroaa kuitenkin sinusta siinä, että olen kuitenkin saanut lapsen. Toista en koskaan saa -se veisi 80% varmuudella hengen, joten olen tietenkin onnellinen tästä yhdestä.
Tuntosi tiedän kuitenkin tasan tarkkaan!!! Toivon sinulle mitä parhainta jatkoa ja onnea!!! Jos yhtään auttaa niin seuraavan kerran kun pelkäät tädin kyläilyä, lähetä tänne meille vaan, täällä sen kyläilyt ei enää haittaa!
mutta hyvät näyttelijän taidot auttavat. Ja nyt lopultakin itse äitinä ymmärrän täysin lapsettomien parien suhtautumisen perheenlisäyksiimme.