Mitä mieltä olette siitä, että lapsi on paljon hoidossa ensimmäisinä elinkuukausinaan?

tuohan olis varmaan ihan hyvä konsepti....mutta en kyllä tod. raaskisi jättää vauvaani tuolla tavalla ja noin usein, ilmeisesti siis ihan koko ajan?

Eli 1v lapsi erotetaan vanhemmasta hetkeksi ja havainnoidaan käytöstä. Testi suoritetaan laboratorio-oloissa ja keskeytetään tarvittaessa. Testitulos on luotettava vain vuoden vanhoilla.



Testissä tutkitaan kiinnittymistä, ei oteta kantaa kiintymiseen.



" Kyseessä ei ole rakkausteoria" , on J. Sinkkonen sanonut (muistaakseni).

mutta siis miten käyttäytyy turvallisesti kiintynyt ja päinvastoin? mitä tutkimuksissa on tullut esille? kiitos, jos vielä vastaat.

mutta siis osoittivatko nämä " kiintymiskokeet" sen, että vauvalle on pahaksi olla hoidossa tutulla luotettavallakaan hoitajalla ihan vauvana?

räkä poskella vai " sivistyneesti" parilla hienolla viinilasillisella.

Ap:n esimerkki onkin hyvä muistutus siitä, että ns. paremmissa perheissä ei nähdä ongelmana sitä, jos vanhemmat asettavat omat menonsa lapsen parhaan edelle, koska puitteet muuten ovat yleensä kunnossa, siis materiaaliset sellaiset.



Täysin varmaa on kuitenkin, että jos jatkavat tuohon tyyliin, ei lapsesta mitään onnellista, tasapainoista yksilöä tule. Mutta ei sitä kukaan ulkopuolinen huomaa, kun ulkoisesti lapsella on asiat mallillaan. Sen huomaa vain lapsi itse, sydämessään.

Millä tavoin reagoi kiintynyt ja millä tavoin kiinnittynyt lapsi? Mua jäi tosi paljon kiinostamaan! Ja ap:lle B!

Tällaisilla lapsilla on hienot ja hyvät puitteet, joista kukaan ei löydä mitään vikaa, mutta jotain puuttuu ja se kyllä näkyy lapsen elämässä.

Vaikka miehen sisko on ihan mukava ja fiksu nainen, niin monesta muustakin seikasta näkyy, että oma elämä, puitteet ja sosiaalinen elämä vetävät mennen tullen voiton lapsesta. En usko, että hän tätä tarkoittaa, ja aivan varmasti rakastaa lastaan todella paljon ja on muuten hyvä äiti. Mutta lapsi ei saa olla este eikä hidaste millekään, moderni nainen kun ei suostu mihinkään epämukavuuteen. Esim. imetys kaatui loppujen lopuksi siihen, että tottakai maito väheni, kun yöheräämiset jaettiin kristillisesti tasan ja mies antoi korviketta pullosta omalla yöheräämisvuorollaan.



Mutta toisaalta, lapsi on ainakin hyvissä ja luotettavissa käsissä, ehkä miehen siskollekin jossain vaiheessa valkenee se, että hänestä on tullut äiti :-)



ap

Vanhempien, ja erityisesti ensisijaisen huolenpitäjän eli useimmissa tapauksissa äidin, tulisi tarjota lapselle tämän ensimmäisinä elinvuosina turvallinen tukikohta, josta käsin tämä voi tutkia maailmaa. Lapsi palaa tukikohtaan kokiessaan uhkaa ja jatkaa tutkimista kun uhkaa ei ole.



Mikäli lapsi voi ehdottomasti luottaa tällaisen tukikohdan olemassaoloon ja sen tuottamaan turvallisuuteen, hyväksyntään ja rakkauteen, hänestä tulee [b]turvallisesti kiinnittynyt[/b]. Hän on levollinen ja rentoutunut äidin seurassa eikä välttele tai yritä kontrolloida tätä. Suhde äitiin on hyvin erityinen, lämmin, positiivinen, rauhallinen ja mukava. Äiti on turvallinen tukikohta missä tahansa ympäristössä.

---------------------------------------------------------------------------------

Lapsi tietää itsekin, ettei hän selviä ilman aikuisen tuottamaa turvaa. Aikuisen läsnäolo ja huolenpito on ehdoton vaatimus. Vaikka tämä aikuinen olisi lapselle tuskallinen ja vaarallinen, lapsi silti tarvitsee häntä.



Lapsen turvallinen tukikohta muuttuu tässä tapauksessa tuskalliseksi, mutta se on silti lapsen selviämisen edellytys. Tässä tapauksessa äidin läsnäolosta tulee tukikohta, mutta äidin läheisyys on tuskallinen. Lapsesta tulee [b]turvattomasti tai välttelevästi kiinnittynyt[/b], koska äidin läsnäolo on hänelle elintärkeä, mutta jos äiti tulee liian lähelle, lapsi kokee sen tuskallisena. Lapsi ei enää luota äidin eikä oman tukikohtansa hyvyyteen.

-------------------------------------------------------------------------------

[b]Välttelevästi kiinnittynyt[/b] kontrolloi tunteitaan, jotta huolenpitäjä ei reagoisi niihin voimakkaasti eikä tulisi liian lähelle. Lapsi on välinpitämätön ja etäinen. Hän ei ilmaise äidilleen positiivista mielihyvää eikä negatiivista vihamielistä käytöstä, vaan kohtelee äitiään kuin naapuria tai opettajaa, sivistyneesti mutta ei mitenkään erityisesti.

-------------------------------------------------------------------------------

Jos äiti tai tärkein huolenpitäjä on emotionaalisesti epärehellinen, hän voi esimerkiksi hymyillä ollessaan vihainen ja kurittaa lasta hymyillen yhteen puristettujen hampaitten läpi. Hän voi myös näytellä surullista jotta saisi lapsen toimimaan haluamallaan tavalla. Surusta tulee manipuloinnin työkalu.



Näissä olosuhteissa lapsi ei opi erottamaan aikuisen tunteita eikä ennustamaan hänen käyttäytymistään. Aikuisten pitäisi näyttää vihaisilta silloin kun he ovat vihaisia ja lempeiltä silloin kun he ovat lempeitä.



Muussa tapauksessa lapsi oppii yhdistämän uhkan kokemisen ja sen, miltä positiivisen tunteen ilmaiseminen näyttää. Kun joku hymyilee avoimesti ja kauniisti, hänessä herää ristiriitaisia tunteita ja epäilys hymyilijän motiiveista. Hyväksynnän kommunikaatiosta tuleekin hylkäämisen ja epämääräisen ahdistuksen kokemus.



Lapsi on silloin [b]ristiriitaisesti kiinnittynyt[/b], eikä tiedä milloin on turvallista olla lähellä ja milloin ei. Hän ei uskalla kokea empatiaa, sillä se oli keino saada hänet töihin tai kuriin, eikä hänelle tule kokemusta siitä mitä todellinen empatia on.



Ristiriitaisesti kiinnittynyt ilmaisee tunteitaan lähes ilman kontrollia ja etsii niille peiliä jota ei ole vielä löytänyt. Hän ei kuitenkaan tunne omia tunteitaan. Hän ei pysty ymmärtämään itseään ja kokee sen pelottavana. Hän etsii jatkuvasti turvaa ja voi kiinnittyä lähes kehen tahansa, jonka hän kokee turvallisena. Hän kokee äitinsä suhteen voimakasta mutta epäkypsää ja jäsentymätöntä riippuvuutta. Hän yrittää saada äitinsä huomiota erikoisella käyttäytymisellä, kuten sormien imemisellä, pään hakkaamisella lattiaan, " vauvakielen" käyttämisellä, ja niin edelleen.



Nämä käyttäytymiset heijastavat epävarmuutta ja itseriittoisuutta, sillä niiden tarkoitus on houkutella toista ihmistä etäältä käsin, jotta lapsen ei tarvitsi ottaa lähestymisen ja hylätyksi tulemisen riskiä. Hän on se joka houkuttelee, eikä äiti.

---------------------------------------------------------------------------------

[b]Jäsentymättömästi kiinnittynyt[/b] osoittaa kolmen muun kiintyjän tuntomerkkejä. Hän pyrkii kontrolloimaan äitiä - tai oikeastaan säätelemään suhdetta äitiinsä, sillä lapsi on se joka pitää käsissään aloitteen etääntymisestä ja lähestymisestä. Turvan lähde on hänelle niin epävarma ja vahingollinen, että hänen on pakko luottaa omaan kykyynsä säädellä omaa suhdettaan tukikohtaansa.



Monet tähän ryhmään kuuluvat lapset myös toimivat jäsentymättömästi. Heidän eleensä ja liikkeensä saattavat olla hajanaisia, epätäydellisiä tai vajaita, heidän ilmeensä kummallisia ja tilanteeseen kuulumattomia, ja heidän ruumiin kielensä jäsentymätöntä.



He saattavat myös usein jäykistyä, mikä johtuu siitä, etteivät he kykene valitsemaan sopivaa toimintaa vaan jähmettyvät sisäisen ristiriitansa keskellä. He vaikuttavat usein masentuneilta. He ovat usein väärin kohdeltuja, ja monessa tapauksessa monin eri tavoin väärin kohdeltuja.



Samoin liiallisen stimuloinnin (esimerkiksi jatkuva kutittaminen hysteriaan asti) ja laiminlyönnin vaihtelun sanotaan johtavan jäsentymättömään kiintymykseen. Taustalla on usein myös pelko vanhempia kohtaan.



Jäsentymättömästi kiintynyt lapsi voi tunkeutua vanhempiensa lähelle tuijottaen poispäin tai hän voi lähestyä heitä esimerkiksi takaperin. Hänellä on suunnaton tarve etsiä turvaa, mutta hän pelkää sitä ainoaa paikkaa jossa se voisi olla.



Huolenpitäjän näkeminen aktivoi hänessä yhtä aikaa toisiaan vastustavat ja yhtä voimakkaat lähestymisen ja välttämisen halut. Tukikohta on hänen elinehtonsa, mutta myös se paikka joka hajottaa häntä kaikkein eniten. Hän kuolee fyysisesti jos ei tule siihen, mutta emotionaalisesti jos hän tulee siihen.



http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Solmu5.html



Huom! Tekstissä puhutaan myös KIINTYMISESTÄ, mutta sillä viitataan jo sitten aikuisten välisiin suhteisiin. Ihan pienellä lapsella testataan etenkin kiinNIttymistä.



Artikkeli ei ole kovin hyvä, mutta välttää. Se kuvaa ympäripyöreästi testissä tulleet kiinnittymisvaihtoehdot. Näihin tuloksiin on tultu havainnoinnin kautta. Luonnollisesti lapset eivät ole ihan prototyyppejä, eli eivät noudata vain välttämättä tiukasti yhtä mallia toimia.



Valitettavasti löysin googlesta monta artikkelia joissa kerrottiin englanniksi testistä, mutta en jaksanut katsoa olisi suomeksi tarpeeksi selvää.