Mitä mieltä olette siitä, että lapsi on paljon hoidossa ensimmäisinä elinkuukausinaan?
Miehen, yli kolmekymppinen, korkeasti koulutettu hyväpalkkainen sisko sai loppuvuodesta esikoisensa. Imetys lopahti kaikenlaisiin vaikeuksiin vauvan ollessa n. 1,5 kk, joten sen jälkeen sosiaalisen elämän ylläpitämisessä ei vauvan ruokinnan kannalta ole ollut ongelmaa. Vauva onkin jo alle kolmekuukautisena ollut monta kertaa hoidossa etenkin viikonloppuiltaisin, parista tunnista koko päivän ja yönkin hoitoo, tai siis ollut kotonaan, jossa lapsen jomman kumman puolen isovanhemmat ovat olleet vauvan kanssa. Miehen sisko ja hänen miehensä ovat ihan fiksuja, eivät dokaile tai muutenkaan todellakaan juhli rankasti, vaan käyvät syömässä, kyläilemässä kaveripariskunnilla, synttäribileissä tms. kahden kesken, korkeintaan viinilasillisen tai parin kera.
Mitä mieltä te olette tästä? Kysyn, koska yritän ihan järjen kanssa tässä itse miettiä ja selittää itselleni, että miksi ihmeessä mua jotenkin säälittää se vauva ja miksi mulle, tasa-arvoiselle ja järkevälle naiselle jotenkin tulee mieleen oikein ämmämäinen ajatus, että pitikö lapsi ylipäätään tehdä, jos sosiaalisesta elämästä ei pysty luopumaan edes hetkeksi. Miehen sisko on taatusti hyvä äiti, lapsella on aina luotettava hoitaja eli isovanhemmat, joita lapsi tapaa joka ainoa viikko ja joihin itsekin luotan 100%:sesti ja tottakai parisuhdetta pitää hoitaa. Analysoikaa:
a) olenko kateellinen, kun itse en olisi pystynyt noin pienenä antamaan hoitoon ainakaan koko päiväksi tai yöksi
b) onko tämä oikeastikin jotenkin vastoin normaaleja äidinvaistoja
vai
c) olenko lukenut liikaa av:tä ja saanut kieroutuneen maailmankuvan?
Kommentit (29)
ja vanhemmat pahasti tunnevammaisia.
hyvä juttu et isovanhemmat noin kovasti tykkää lapsen lapsensa kanssa olla ja hyvä et hoito tapahtuu kotona, tutussa ympäristössä. Lapsella oma sänky aina jne.
Mitä väliä jos lapsi kiinnittynyt äitiin sekä mummiin..eiköhän tuo läheisyys heidän suhteessaa ole pysyvää.
Yhtä lasta varten tarvitaan koko kylä.
Musta parempi et lapsella monta rakastavaa aikuista ympärillä kuin vain äiti.
Lisään vielä että itse en juopottele ym. Että onat lapseni olleet vähän hoidossa, mutta joskus kauppareissun ajan mummilla jne.
Noin pieni vauva ei edes tajua kuka häntä hoitaa joten ihan sama vaikka olisi kuka. Nyt on kuitenkin kyseessä vielä lapsen omat isovanhemmat jotka ovat perhettä ja toivottavasti vielä jatkossakin pysyviä ihmissuhteita. ihan samalla tavalla voisitte taivastella äitiä joka jättää vauvan isälle.
Kaikki tutkimukset osoittavat, että jo vastasyntyneet tunnistavat äitinsä tai sen, joka on siis läheisin ihminen ja hoitaa eniten. Kyllä mun mielestä on myös huomattava ero siinä, hoitaako isä, joka on lapsensa kanssa joka ainoa päivä, vai isovanhemmat, joita nähdään esim. kerran viikossa. Ei ihan pieni vauva pysty muistamaan ihmisiä, jotka tapaa kerran viikossa!
Vierailija:
Noin pieni vauva ei edes tajua kuka häntä hoitaa joten ihan sama vaikka olisi kuka. Nyt on kuitenkin kyseessä vielä lapsen omat isovanhemmat jotka ovat perhettä ja toivottavasti vielä jatkossakin pysyviä ihmissuhteita. ihan samalla tavalla voisitte taivastella äitiä joka jättää vauvan isälle.
Korviketta annettiin öisin ihan sen takia alusta lähtien, että nukkuisi pidempiä yöunia.
Hienoa ja hyvä homma, että isä osallistuu täysillä lapsen hoitoon alusta lähtien, mutta tosiasia on, että vain äiti voi imettää. Tosiasia on myös, että jos isä hoitaa yöheräilyt joka toinen yö antamalla pullosta korviketta ja äiti ei pumppaa maitoa, niin tottakai se maito vähenee.
Vierailija:
Esim. imetys kaatui loppujen lopuksi siihen, että tottakai maito väheni, kun yöheräämiset jaettiin kristillisesti tasan ja mies antoi korviketta pullosta omalla yöheräämisvuorollaan.ap
Jo tätä ennenkin poikani oli ollut monta kertaa hoidossa mummulassa, pari kertaa yötäkin. En ainakaan näe poikani kehittymisessä mitään ongelmia, oli itse asiassa kovakin vierastamaan alle vuoden vanhana.
Mutta äidin ja isän lisäksi pojalla on nyt todella tiivis ja tärkeä suhde mummuun ja pappaan sekä tätiinsä. Mä kyllä koen olevani pelkästään etuoikeutettu, kun tiedän pojallani olevan mun ja mieheni lisäksi kolme ihmistä, jotka rakastavat poikaa yli kaiken ja ovat hänelle lähes yhtä tärkeitä kuin me vanhemmat. Ja joille pojan voi hyvillä mielin jättää hoitoon jos tarve vaatii. Hänellä on tavallaan kolme " lisävanhempaa" , ja kaikkiin meihin hän on selvästi hyvin kiintynyt. Tietty äiti on silti aina ykkönen:).
Munkin mielestä on hyvä sanonta toi koko kylä kasvattaa. En koe että se olisi mitenkään multa pois jos pojallani on muitakin rakkaita kuin minä. Mitä enemmän rakastavia ihmisiä ympärillä, sen parempi. Meillä on kyllä muutenkin tosi tiivis suku, pidetään kovasti yhteyttä perheen ja sukulaisten kesken. Lapsuudestani muistan, että musta oli ihanaa kun oli paljon tärkeitä ihmisiä ympärillä.
Enkä jättäisikään, poika on aika varautunut vieraita kohtaan.
Sun lapsi oli äitisi hoidossa joka päivä, tai siis ainakin viitenä päivänä viikossa. Äidistäsi tuli siis automaattisesti yksi niistä todella läheisistä ihmisistä, vauvasi loi häneen kontaktin aivan erilailla kuin sellaiseen ihmiseen, joka hoitaa häntä ehkä kerran viikossa tai kahdessa, ehkä harvemminkin jos toisen puolen isovanhemmat hoitavat välillä.
Lisäksi mun mielestä asenteellinen asetelma on erilainen, vaikka vauvalle sillä ei tietenkään olekaan merkitystä vielä tässä vaiheessa. Opintojen jatkaminen on aivan eri asia kuin se, että ei voi luopua tai edes vähentää sosiaalista elämäänsä siksi aikaa, kun vauva on ihan pieni. Kuten sanottu, vauvalle sillä ei ole merkitystä vielä, mutta koska vanhempien asenne hyvin todennäköisesti jatkuu samankaltaisena koko lapsuuden, niin myöhemmin sillä on merkitystä, kun lapsi itse alkaa tajuamaan, että äiti ja isä viettävät mieluummin viikonloppuillat sosiaalisissa riennoissa kuin hänen kanssaan.
Silti oppi vierastamaan, vaikka hoitajia olikin useita. ja on muutenkin suhtkoht normaali lapsi sairaudesta huolimatta. Joten tuskinpa se pelkkä hoitoon laittaminen kenestäkään häiriintynyttä tekee. Ja " normaalissa" hoidossahan lasta ei edes kiduteta inhottavilla kivuliailla toimenpiteillä, verikokeilla ja muulla kuten sairaalassa.
Tulee paha mieli näiden vauvojen puolesta, koska on päivänselvää, että ei tuollainen asenne muutu lapsen kasvaessakaan, vaan oma elämä on edelleen numero ykkönen ja lapsi dumpataan hoitoon minne vaan, koska eiväthän lapset mitään tajua!
Vierailija:
Pienet vauvat eivät vielä ymmärrä yhtään mitään. On aivan sama, vaikka hoitaja vaihtuisi joka päivä, ei vauva tajua mitään jos vain ruokaa riittää
Olen ihan samaa mieltä, miksi h--tissä tehdä lapsi jos ei ole valmis laittamaan omaa sosiaalista elämäänsä sivuun edes ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi.
parempi mennä perheeseen, jossa välitetään.
ihan hyvinhän vauvalla on varmasti asiat, vaikka en omaani noin jättäisikään.
Lapsen kuuluu vierastaa, se on ihan normaali reaktio. Lapsi, joka ei koskaan eikä missään vaiheessa vierasta, ei myöskään ole kiintynyt kunnolla vanhempiinsa.
eräs tuttuni vaan teki lapsen kun mieli teki, ja mies ei olis halunnut ja sitten lapsi oli ihan pienestä hirveesti miehen äidillä hoidossa ja sitten he erosivat ja tuttu teki taas lapsen jolla ei isää
Siis tiedän, että lapsella on ihan varmasti hyvät hoitajat ja että äiti ei ole räkä poskella missään baarissa, mutta miten musta tuntuu jotenkin...hmm...kylmältä. Siis tottakai parisuhdetta pitää hoitaa ja järjestää kahdenkeskisiä juttuja, mutta miten musta tuntuu, että lapsi pitäisi priorisoida edes pieneksi hetkeksi.
Esim. viime viikonloppuna miehen sisko oli perjantai-iltapäivän shoppailemassa vaatteita häihin, lapsella hoitaja. Koko lauantaipäivän oli auttamassa häiden järjestelyssä, sieltä suoraan suihkun kautta häihin ja siellä sitten koko ilta, yöllä kotiin, aamulla nukkuivat puoliin päiviin ja lapsella oli siis hoitaja koko päivän ja yön paikalla. Tänään ovat kolmekymppisbileissä, lapsella hoitaja koko illan paikalla taas, tulevat yöllä kotiin. Lapsi on alle kolme kuukautta.
Mistä tunnistaa, että lapsi on kiinnittynyt turvattomaan vanhempaan, johon ei ole kiintynyt?
Kunhan vaan puitteet on hienot, niin millään mitään väliä muuten...