Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

ylimielinen miehen suku

Vierailija
24.01.2006 |

Mistä miehen suvun ylimielisyys minua kohtaan johtuu?



Osin varmaan omasta käytöksestäni, mutta silti en ole ihan kaikkea mielestäni ansainnut. (pääosin olen käyttäytynyt hyvin, en ole ollut inhottava, vaan kiltti, tosin en ole heitä myöskään päästänyt lähelle tai pyrkinyt kaveriksi (mikä heitä ehkä ärsyttää), mutta olen yrittänyt tulla toimeen.)



Ja mitä se ylimielisyys on:



minä en ole minä, vaikka sitten " seija" , vaan olen miehen vaimo, miniä. Minusta ollaan harvoin vilpittömästi kiinnostuneita, ei esimerkiksi kysytä mitään suoraan. Sen sijaan minusta tehdään jotkin ennakkopäätelmät hatarien tietojen pohjalta, joita sitten heitetään ilmaan. Toinen vaihtoehto olisi kysyä suoraan hei mitä sä tästä ajattelet, miten se oikein tapahtui jne. Myös minulle osoitetut lahjat lähtevät suvun omista tarpeista ja kauneusihanteista.



minun kotia ei kunnioiteta, ei ole koskaan kunnioitettu. Suvun naiset elävät vain poikansa ja veljensä kautta ja tulevat hänen kotiin ei minun. Minun ja siis minun miehen kodissa voidaan huoletta penkoa kaappeja, arvostella kaikkea jne.



Minä en mene kenenkään kotiin tällä asenteella, mitä joku kuvittelee olevansa, kun toimii näin?



Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
25.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Appeni ei ' oppinut' etunimeäni pariin ensimmäiseen vuoteen, kun seurustelimme (muutimme yhteen 1. vuoden jälkeen). Kun menimme naimisiin, hän opetteli sukunimeni. Mietin välillä, eikö se ole melkoinen turvallisuusriski, jos jotain sattuu..



Hän oli kyllä kohtelias, mutta hajamielisella ja välinpitämättömällä tavalla

Vierailija
2/5 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

osoittaneet minulle yhtään kysymystä. Lähinnä huvittaa tuo, mutta minkäs teet :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkään en ole muutakuin miniä. Alusta asti mielipiteeni lynkattiin ja niin minusta tuli hiljainen-muutaman väittelyn jälkeen en enää halunnut riitaa, joten olen hiljaa mieluummin. Mieheni ja hänen sisarustensa auttamisen suhteen ero on räikeä. Toisia autetaan, toisten lapset saavat lahjoja , me erittäin satunnaisesti, jos pyydämme auttamaan, tai yksi lapsistamme, joka jostain syystä on suosikki, saa joskus lahjan synttäreinään, muut eivät. Minulle on sanottu, että mies olisi saanut paremmankin(lue akateemisen). Minä olen syypää siihen, ettei mieheni ole väitellyt (ei kiinnosta, ei halua), minä olen syypää siihen, että mieheni on hieman lihonut, kun en kuulemma anna harrastaa. Jokainen minun matkani, menoni yms. päivitellään koko suvun kesken. Kuitenkin on niin, että mies tekee pitkiä päiviä ja harrastaa ja minä menen satunnaisesti, eikä minulla ole harrastuksia sairaan lapsemme vuoksi. Jopa lapsille kerrotaan, että minä olen sellainen ja tälläinen, jota mies raukkani joutuu kärsimään..

Lapsistamme ei olla kiinnostuneita, koskaan ei kysytä mitä meille kuuluu, ei edes kun lapsemme oli puoli vuotta teholla.

Ja kuitenkin, kaikki muut ystäväni ja oma sukuni pitää minua ihan tavallisena, reippaana ihmisenä ja suhtautuvat ohan normaalisti. Kenenkään muun kanssa ei ole mitään vastaavaa. Rivien välistä olen lukenut, että heidän mielestään naisen tulis olla miehen alamainen ja palvella miestään, eikä hänellä voi olla omia tarpeitaan.

Tekipä hyvää purkaa;)

Vierailija
4/5 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

olet kai jo pistänyt välit poikki miehen sukuun tai harventanut tapaamisia. Eihän noiden kanssa ole järkevää olla tekemisissä!! Ihme että olet terveiden kirjoissa ja hyvällä itsetunnolla varustettu...

Vierailija
5/5 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska he eivät paljonkaan yhteyttä pidä, enkä minäkään kovin innokas ole..Olemme joskus vuosia sitten koettaneet puhua, mutta siitä seurasi sellainen asia, että minä en vain ymmärrä mitään(siis en ymmärrä kuinka miestä tulee palvella jne.) ja nyt siitä tietää koko miehen puolinen suku:(

Välimatkaa on n. 30 km. ja minua surettaa siksi, kun lapset kärttävät tietysti päästä mummolaan lomilla tms. En vaan haluaisi päästää, kun heiltä kysellään minusta ja tekemisistäni. Samoin lapsille kerrotaan kaikenlaisia uutisia, pelottavia, joita ei lasten tarvitsisi kuulla. Kuitenkaan en ole halunnut lapsille puhua pahaa heistä.

Onneksi mieheni on samaa mieltä kanssani vanhemmistaan ja pitää heitä lähinnä lapsellisina ja vanhoillisina.



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yksi neljä