Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En jaksa enää puhua miehelleni.

Vierailija
23.01.2006 |

Tuntuu että kaikki menee päin helvettiä, ei niinkään meidän suhteessa mutta mun elämässäni. Olen kertakaikkiaan niin väsynyt ja loppu että käperryn vaan itseeni, enkä jaksa pitää mitään kontaktia mieheeni. Kotona en puhu, luimistelen vaan. Kun mies on poissa, en vastaa puheluihin tai viesteihin. Olen kai huono ihminen, mutta en vaan jaksa keskittyä muihin ihmisiin, vain omaan pahaan olooni.

Teki vaan taas mieli kirjoittaa tänne. Vaikka laiha lohtu tämä AV:lle valittaminen kyllä on.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
23.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset




Mene lekuriin ja kerro oireesi!

Vierailija
2/6 |
23.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta olet hieman tyhmä. Ymmärsin ettei sinulla ole ongelmia olet vain itse keksinyt. Haetkö huomiota ja sääliä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
23.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ulos happi hypylle,sit hyvää ruokaa miehesi kanssa ja juttelette:)

välillä kannattee rentoutua ja huomioida toinenkin niin saat itsekkin huomiota!!

Vierailija
4/6 |
23.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, jos tuota jatkuu pitempään, hakeudu lääkäriin ja hoidata masennuksesi.

Vierailija
5/6 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mistään ei enää saa oikein otetta. Ja ärsyttää se että kun tosiaan tuntuu etten jaksa mitään, niin jumankauta mies on kuin avuton lapsi, vessapaperi on lopussa ellen minä sitä osta, ikinä ei imuroitaisi tai vaihdettaisi lakanoita tai pestäisi pyykkiä jos minä en sitä organisoisi, ja nyt ei vaan voimat riitä. Työ, opiskelu ja muukin elämä on mennyt päin h**vettiä jo pitkään. Ahdistaa ajatus siitä että jos minä en ole toimintakuntoinen niin koti ei kertakaikkiaan pelaa. Enhän mä voi IKINÄ harkita lapsia tuollaisen miehen kanssa joka ei osaa pyörittää kotiamme yhtään. En ole vihainen mutta olen vain niin väsynyt, joka aamu punnerran itseni ylös sängystä ja jollain ihmeellä saan hymyiltyä muille ihmisille niin että kaikki luulen että olen onnellinen. Iltaisin tulee mieleen että miten helppoa olisi jos aamulla en heräisi. Kun astun kotiovesta sisään niin kulissi murtuu ja olen taas oma, täysin mykkä ja hymytön itseni.

Ap

Vierailija
6/6 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

aika usein itsekin olen ajatunut itsemurhaa miettimään. Suosittelen jälkiviisaana että koetat (miehestäsi huolimatta) hoitaa ensin itsesi kuntoon (terpapiaa? lääkkeitä? elämänmuutoksia?), sitten katsot miltä näyttää suhde miehen kanssa. Jos edelleen tuntuu että mies on riippa, harkitsisin kyllä vaihtamista. Nimittäin on oikeasti todella raskasta perhe-elämä jos mies on tuota sorttia.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yksi kuusi