Miten tiedätte tilanteiden ratkenneen, joissa toinen haluaa lapsen ja toinen ei?
Kommentit (13)
halut vaan niin eri, että ei olisi ollut reilua jatkaa.
toinen päättyi eroon, toinen siihen ettei toista lasta koskaan tullut.
1. Pari päätti, ettei halua lapsia. Kun olivat yli 40v, miehelle iski perhekuume ja kun vaimon kanssa ei tärpännyt, lähti ja perusti perheen nuoremman naisen kanssa.
2. Nainen puhui monta vuotta miestä ympäri lastenhankintaan. Lopulta mies suostui ja suostui sitten toiseenkin, koska huomasi, että lapsiperhe-elämä on ihan antoisaa.
3. Nainen odotti 3 vuotta, koska mies olisi valmis isäksi. Mies sanoi koko ajan, että ehkä sit joskus. Nainen kyllästyi, häipyi ja löysi uuden miehen, jonka kanssa perusti perheen.
- Perheessä 1 nainen olisi halunnut toisen lapsen mutta mies ei, joten toista lasta ei hankittu. Kymmenen vuotta mies muutti mielensä ja lähti nuoremman matkaan jonka kanssa hankki 2 lasta
- Perheessä 2 mies oli aina toivonut isoa perhettä mutta nainen halusi vain sen yhden. Edelleen ovat yhdessä, mutta selkeästi mies on katkera siitä että lapsia on vain yksi
Mieheni oli todella lapsivastainen suhteemme alkuvuodet ja ilmoitti jyrkästi, ettei aio koskaan isäksi. Ajattelin, että jätän hänet, koska itse halusin lapsia, mutta rakkaus sai pysymään yhdessä. Puhuimme asiasta monesti ja tilanne oli elämäni suuri tragedia. Kolmekymppisenä miehen mieli muuttui ja nyt meillä on kaksi lasta joita me kumpikin rakastamme ja hyvä ja onnellinen perhe-elämä. Onneksi kävi näin!
- Mies halusi lapsen, nainen ei. Erosivat, mies löysi uuden naisen ja sai lapsensa, naisella ei ole.
- Nainen halusi lapsen, mies ei "vielä". 10 vuotta myöhemmin: ovat edelleen yhdessä, ei lapsia.
Tapaus 1: mies ei tosiaankaan halunnut lapsia ym perhe-elämää. Puhui kaveripiirissä tosi rumasti lapsen saaneista naisista jne. Tyttöystävä sai kuitenkin jankutettua lapsen tekoon ja nyt kun lapsi on tuloillaan mies kyynelehtii onnesta.
Tapaus 2: nainen ei halunnut lasta, koki ettei ole mikään äiti-ihminen. Mies taas kaipasi lasta, joten nainen suostui miehen mieliksi lasten tekoon.
Tapaus 3: nainen halusi lasta, mutta mies oli sitä mieltä, että puitteet oltava ensin kunnossa. Nainen jäi siis odottamaan kunnes mies valmis (mies kuitenkin haluaa jossain vaiheessa lapsia.) Viime näkemältä ei nainenkaan vielä tässä vaihessa enää ollut kiinnostunut perheen perustamisesta. Ovat miehen kanssa menossa naimisiin nyt kesällä, ja ne puitteet alkavat olla kunnossa, joten odottelen sieltä aika piakkoin vauvauutisia.
mutta mieli muuttui, kun osasin tarpeeksi hyvin perustella ;D
Halusin lasta AIKASEMMIN kuin mieheni. 3 vuotta kuumeilin ja välillä olin todella kamala miehelle, mustasukkasuuttakin sain kehittymään itselleni.
Kannattaa selvittää haluaako toinen ollenkaan lasta vai myöhemmin.
Mies hukkasi lopulta pillerit ja nyt odotellaan kolmatta lasta. Miehen lapsilukumäärä on kasvanut tässä vuosien mittaan suuremmaksi, sanoo että harmittaa kun ei hankittu aikasemmin lapsia.
Ystävä halusi lapsen, mies ei. Nainen jätti pillereitä ottamatta. Ero tuli lapsen lisäksi.
Ja ovat jo käytännössä eronneet. Mies antoi naisen odottaa viitisen vuotta ja sitten pamautti ettei halua "enää" edes ajatella jälkikasvua. Nainen pisti elämänsä uusiksi ja on nyt huomattavasti onnellisempi kuin kys. miehen kanssa.
joista kaikilla ei niin onnellinen loppu :(
Joissakin tapauksissa pariskunta on eronnut, joissakin tapauksissa nainen on jyrännyt tahtonsa läpi (ja saaneet lapsen/lapsia), mutta mies on näyttänyt että evvk :(
Yhdessä tapauksessa nainen salaa hankkiutui raskaaksi, mies kesti sen, mutta suhde kärsi pahasti :(
Omalta kohdalta myös kokemus:
Olin yhden lapsen yh-äiti, ja tapasin nykyisen mieheni (hän oli lapseton).
Vauvakuume nousi seurustelun myötä mulle, mutta mies ei vuosiin lämmennyt ajatukselle lapsista (vaikkakin sanoi, että vakavissaan on mun kanssani, ja mun kanssa lapsia _joskus_ haluaakin).
Odotin useita vuosia, miettien suhteen "järkevyyttä", ja olimme pari kertaa vähän aikaa erillämmekin, miettien asioita tahoillamme.
Palasimme kuitenkin yhteen, sillä rakkautta riitti.
Lakkasin vouhottamasta lapsista, vaikkakin sydämeni ja sylini huusivat meille yhteistä lasta.
Mies yllätti iloisesti, kertoi, että on miettinyt asioita, ja valmis perheenlisäykseen kanssani :)
Pian tulin raskaaksi, ja meidät vihittiin odotusaikanani, eikä onnella ollut rajaa :)
Mies hoki mulle odotusaikana, että "yksi yhteinen lapsi riittää", mutta...yhteisen lapsen synnyttyä mielensä muuttui, ja ehdotti _itse_, että "tarvitseehan se leikkikaverin" ;) (mun esikoisella ja tällä ekalla yhteisellä iso ikäero)
No, sittemmin syntyi toinen pikkuinen perheeseemme, pienellä ikäerolla :)
Ja mies oli aivan myyty, kuten minä ja isot sisaruksetkin :)
Oltiin aivan varmoja, että perheemme oli sitten siinä, mutta kappas...ensin mulle nousi vauvankaipuu, sitten mieheeni, ja pitkän ja raskaankin yrittelyn ja toivomisen jälkeen plussasin, ja nyt meille odotellaan kauan kaivattua _yhteistä kolmatta_ lasta :)
Mies on aivan ihanan rakastava isä lapsille, sekä ihana aviomies mulle :)
Olen todella iloinen ja kiitollinen itselleni siitä, että jaksoin odottaa, tätä todella kannatti odottaa :)
Eikä meillä oo kuopattu vielä ajatusta siitä, ettäkö tuleva vauva jäisi kuopukseksi ;)
Tiedä kuinka iso perhe meillä lopulta onkaan ;)
Mieheni tuumasi muuten jälkeenpäin, että "jos olisin tiennyt mistä onnesta olen jäänyt nämä kaikki lapsettomat vuodet paitsi, olisin suostunut jo aiemmin perheenlisäykseen" ;O
Miehen mieli voi siis muuttua, TOTAALISESTI!
Nainen halusi, mies ei. Sattui "vahinko" - mies on ihan sopeutunut, on hyvä isä ja parisuhdekin ennallaan. En tiedä tarkemmin sen "vahingon" taustoista - luulisi että mies olisi itsekin totuuden älynnyt.
1. Lapsi jäi hankkimatta.
2. Nainen tuli "vahingossa" raskaaksi, mies lähti.
3. Mies etsi uuden naisen, jonka kanssa perusti perheen.
Yleensä: Ei "vahinko"raskauksia, jos toinen ei halua.