Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko kukaan muu turtunut vauvansa itkuun?

Vierailija
23.06.2008 |

Mä nimittäin olen. Itki viime yönäkin melkein kaksi tuntia, en jaksanut tehdä mitään. Kuuntelin vain. Nyt kun heräsi aamupäivällä päiväunilta, itki vain väsymystään kun nukkui niin vähän. Laitoin puoli tuntia sitten toisille päikkäreille ja itkee koko ajan vaunuissa. Istun olohuoneessa, vaunut kuistilla tuossa vieressä ja käyn välillä vain heijaamassa vähän,ei auta mikään. Terve vauva, ei allergioita, hampaita ei vielä oöle tulossa, suppoja on laitettu mutta ei auta.



Luin jostain että äiti ei koskaan turru vauvansa itkuun, vaan pyrkii aina helpottamaan sen oloa.. Joten miksi minä olen turtunut - en pidä itseäni mitenkään "tunteettomana"?! Vai olenkohan sittenkin, ihan vähän vaikka tunteeton? :(

Kommentit (47)

Vierailija
1/47 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mua suoraan sanottuna välillä vituttaa isompien lasteni käninät ja marinat, koen henkisesti tosi raskaaksi eroahdistusvaiheet, jotka omilla lapsillani (ehkä just siitä syystä, että ne vaistoaa, että äitiä ahdistaa) ovat olleet tosi voimakkaita.

ELi pystyn kyllä myöntämään, etten ole mikään täydellinen äiti.

Mutta vauvan tarpeisiin mulle ainakin on todella voimakkaan sisäsyntyistä vastata HETI tai ainakin niin nopeasti kuin pystyn. Ja jos vauva ylipäätään känisee tai huudahdellen kokeilee onko joku kuulolla jos minä en ole vauvan näköpiirissä, niin aina vähintään puhun vauvalle, että hän kuulee ja tietää, että olen lähellä.

Meilä kun on kaksi isompaakin, niin välttämättä vauva joutuu välillä odottelemaan, mutta ei sitä tehdä tahallaan, ja silloinkin vauvalle just jutellaan ja rauhoitellaan muuten.

Multa tuo vauvalle vastaaminen tulee niin syvältä, että kun kakkosen kanssa koin tosi voimakkaan baby bluesin kera pakkoajatuksien ja vauvan vihaamisten, niin se meni kuitenkin aina senkin yli. ELi mulla ainakin on suorastaan sisäinen pakko hoitaa vauvat hyvin, koska niillä ei ole ketään muuta eikä mitään muuta mahdollisuutta selviytyä (jos nyt ajatellaan "takaisin luontoon"-hengessä)

Eli ap. kyllä mä sinuna hakisin sitä apua. Vaikka susta nyt ei tunnu miltään, voit myöhemmin joutua kokemaan aika musertavia syyllisyydentuntoja, kun tajuat miten välinpitämätön olet ollut, ja miten väärin olet vauvaasi kohdellut. Et ehkä tajua sitä ennen kuin saat toisen lapsen, jonka kanssa pystyt luomaan normaalin vuorovaikutussuhteen. Itselleni on ainkin monessa asiassa käynyt niin, että olen vasta toisen lapsen kanssa huomannut olleeni kohtuuton joissain asioissa esikoisen suhteen.

eli vastausten perusteella joku muukin (onneksi?) on. Kysyin siis lähinnä siksikin, että halusin tietää olenko siinä suhteessa jotenkin poikkeus, vai onko vauvan itkuun joskus vastaamattomuus/väsymys/turtumus todella sellainen äitiyden kielteinen tunne jota kukaan ei oikein edes uskalla myöntää. Koska täällä ei henkilöllisyys selviä, niin täytyy myöntää että odotin useamman äidin olevan "turtunut" itkuune edes ajoittain.

kiitos.

ap

Vierailija
2/47 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

hei! itse kans pitänyt monet unikoulut..

ihmettelen miten ei teillä lapsi vielä ns.oppinut nukkumaan öitään,vaikka ns.huudatettu? yleensä jo kahdessa yössä saa hyviä tuloksia ja

viikossa pitäis kyllä täysin nukkua riippuen unikoulun luonteesta.

Jos tuolla raa alla huudatus tyylillä tekee pitäisi jo kolme yötä riittää..

jo yhdessä yössä on minun kokemuksella nukuttu. Ja olen käynyt silittämässä ja laittamassa makaamaan lapsen.

Joku ehkä kuitenki on hätänä tai oletko ajatellut et olis liian väsynyt,kun nukutat tai sit kuten yhdessä perheessä aivan liian aikaisin tai heti väsynyttä alettiin nukuttamaan ei lapsi nukahda päivällä eikä illalla ilman pitkää pyörimistä ja huutoa.

Samainen lapsi kun on meillä hoidossa on vain laittaa vaunuihin ja illalla sänkyyn. Olen yrittänyt vääntää rautalangasta sitä vanhemmille mutta heidän tyyli on vain se et ensimmäisestä kitinästä sänkyyn ja saa siellä jopa kaksi tuntia illalla itsekseen itkeä,tosin ei sellaista hätä itkua,vaan ns kitinää..

että olisiko kyse teilläkin tälläisestä..

toivottavasti jaksat haluksia sinnepäin ja voimia!

kyllä se jossain vaiheessa helpottaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

meidän naapuri. Vauva huutaa suoraa huutoa joka päivä tuntikausia. Ihan hirveetä kuunneltavaa, tulee tosi paha mieli :( En tie kuka se naapuri on niin en voi mennä soittaan ovikelloa, ei asu samassa rapussa.

Vierailija
4/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai kantoliinaan, jos ei nälkä. Rintaruokittu lapsi voi syödä todella usein ja pitkään. saatan imettää tunnin putkeen ja puolen tunnin tauon jälkeen taas.

Vierailija
5/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan sen vuoksi ettei teille vauvan kanssa tule vuorovaikutusongelmia. Mitä aikaisemmin niihin puututaan, sen parempi.



Joskus on vaan niin, ettei osaa olla vauvan kanssa. Hae apua ennen kuin on liian myöhäistä.

Vierailija
6/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kai tiedät, että pieni vauva voi roikkua rinnalla lähes koko ajan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä vauvat eivät viihdy yksin vaunuissa. nukuta kantoliinassa ja yritä sitten siirtää vauva vanuihin.

Vierailija
8/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

en imetä enää, vauva ei ole enää edes kauhean pieni, yli puolivuotias. Aloitti yöitkemisen ja päiväuni-itkemisen vasta jokin aika sitten. Neuvolassa en aio puhua, tunnen työntekijät työni kautta. Olen itse lastensuojelun sosiaalityöntekijä... en "huudata" vauvaa yksin pihassa, käyn heijaamassa ja yritän saada nukahtamaan takaisin koska vauva on niiiin piirun väsynyt, ei vaan saa unen päästä kiinni. Itku ei vaan tunnu miltään, tarkoitin sitä sillä että olen turtunut. Voisin hyvin antaa vauvan huutaa yksin jos tiedän että sillä ei ole mitään hätää. Onkohan sillä nyt joku eroahdituskausi?



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

OMASTA MIELESTÄÄN HÄTÄ!!! Vaikka sä tiedät ettei vauvaa mikään konkreettisesti uhkaa, niin teet kyllä todella pahaa vahinkoa, jos annat vauvan oppia sen, että hänen hädällään ei ole väliä, ettähäntä ei auteta silloin kun hän pyytää apua!

en imetä enää, vauva ei ole enää edes kauhean pieni, yli puolivuotias. Aloitti yöitkemisen ja päiväuni-itkemisen vasta jokin aika sitten. Neuvolassa en aio puhua, tunnen työntekijät työni kautta. Olen itse lastensuojelun sosiaalityöntekijä... en "huudata" vauvaa yksin pihassa, käyn heijaamassa ja yritän saada nukahtamaan takaisin koska vauva on niiiin piirun väsynyt, ei vaan saa unen päästä kiinni. Itku ei vaan tunnu miltään, tarkoitin sitä sillä että olen turtunut. Voisin hyvin antaa vauvan huutaa yksin jos tiedän että sillä ei ole mitään hätää. Onkohan sillä nyt joku eroahdituskausi?

ap

Vierailija
10/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos vauva itkee, sitä heijataan sylissä (kantoliina kätevä tarkoitukseen), eikä heijata vaunuissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tuo heräily johtuu luultavasti siitä, että vauva on oppinut konttaamaan ja nousemaan ylös eli uudet taidot siis herättelevät. Vauva yrittää kammeta itseään heti herättyään ylös. Ymmärrän hyvin, että sua alkaa väsyttää, niin muakin, varsinkin kun esikoinenkaan ei suostu nukkumaan päiväuniaan.

Vierailija
12/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en kyllä raaskisi itkettää toista yksin vaunuissa pitkiä aikoja... Lapsen itku on kyllä rasittavaa kuunneltavaa, mutta minä kyllä pidän lasta mieluummin sylissä itkemässä kuin sägyssä/vaunuissa yksinään. Saattaapa sitten vaikka nukahtaakin siihen syliin...



Niin ja mikä sitten on vauvan hätää? Mielestäni vauvalla on hätä, jos se on yliväsynyt eikä saa sen takia nukuttua vaan itkee vaan. Ja myös eroahdistus on vauvalla hätää... Meillä siirsin vauvamme tuollaisen aroahdistuskauden aikana takaisin nukkumaan meidän makuuhuoneeseen, niin mentiin pari kuukautta kunnes siirsin sängyn takaisin vauvan huoneeseen. Mielestäni lapsen tarpeisiin ja itkuun pitää kyllä reagoida ja elää vauvan hätä ja ahdistus tavallaan yhdessä läpi, vaikkei niille välttämättä mitään voisikaan tehdä. Mutta vauva kannattaa kyllä pitää lähellä ja yrittää selvittää itkun syy...



Tsemppiä! Ja muista, että sinä olet nyt äiti ja unohda se työminäsi. Myös lasten kanssa työskentelevä voi tarvita apua oman lapsensa hoidossa. Muistathan, että ulkopuolisen on helpompi nähdä metsä puilta ja tarttua tuorein ajatuksin ongelmaasi...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

maineensa takia voi pyytää apua. Luulisi että tapaat työssäsi pilvin pimein vanhempia, jotka laittavat omat tarpeensa lapsen edelle. Huomaatko, että olet samanlainen.

Vierailija
14/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni eka lapsi huusi koliikkia 4kk. Esikoinen nyt 2v. ja toinen lapsi 3vk. Sama huuto on jo menossa. Itse en enää jaksa koko aikaa heijata. Siihen kyllä pyrin, että lapsi on koko ajan lähellä, joko sylissä tai vieressä sitterissä. Toki tarjoan aina rintaa, mutta kun päästää rinnan itse suusta ja havahtuu, niin huuto alkaa taas. En todellakaan ala olemaan lapsen tuttina, eli ois ihan koko ajan rinta suussa. Kun tuo esikoinenkin pitäisi hoitaa.



Esikoisen aikaan jaksoin tehdä vaikka mitä, mutta eipä mistään ollut apua. Nyt tiedostan sen, että vauva huutaa aikansa ja sitten se loppuu. Tietenkään en anna pitkiä aikoja yksikseen huutaa, mutta välillä vaan on pakko. Yöllä annan huutaa kainalossa, olen niin väsynyt etten jaksa lähteä heijailemaan ympäri taloa.



Lapsi on yleensä aina ulkona kantoliinassa, koska esikoinen on rattaissa. Siinä toki nukkuu. Sisällä en kantoliinaan laita, koska esikoinenkin haluaa olla sylissä ja hänen hoitaminen on hankalaa jos vauva on liinassa. Että eiköhän meidänkin vauva saa ihan tarpeeksi läheisyyttä vaikka välillä huutaakin siinä sitterissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

allergia tms muu sairaus

Vierailija
16/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni esikoinen jo neljä, joten voin hyvin toimia pienen vauvani tuttina, eikä hänen tarvitse huutaa sitterissä.







[ Sisällä en kantoliinaan laita, koska esikoinenkin haluaa olla sylissä ja hänen hoitaminen on hankalaa jos vauva on liinassa. Että eiköhän meidänkin vauva saa ihan tarpeeksi läheisyyttä vaikka välillä huutaakin siinä sitterissä.

[/quote]

Vierailija
17/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ole siitä ollut kysymys enkä siihen apua kaipaa. otin ammattini esille lähinnä siksi että tiedän ettei kysymys ole nyt vielä mistään vakavasta. Keskusteluapu on ehkä sitä mitä kaipaisin eniten, tai pikemminkin vertaistuki. Sitä tulin täältä hakemaan... ehkä saisin sitä enemmän itse perustamistani ryhmistä, ei vain ole tullut lähdettyä vielä mukaan. En siis tarvitse nyt uteluita imetyksestäni tai sen lopettamisen syistä. Ehkä kyse on tosiaan kävelemään oppimisesta.



onneksi joillakin on sama ongelma ja ymmärsivät asiani ytimen. Voimia riittää mutta tuo vauvan "turhaan" itkuun vastaaminen on enemmänkin edelleen vaistomaista tai velvollisuutta, ei niinkään aitoa hätää (siis minulta puoleltani).



sitä paitsi kun yösyötöstä vieroitetaan, annetaanhan vauvan joissain tapauksissa silloinkin huutaa. ei kukaan vauva ole itkuun vielä kuollut.

Vierailija
18/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja mun mielestä sen silloin pitäisi päästä edes syliin jos muuta ei voi tehdä.

Vierailija
19/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

eihän se suosituskaan ole kuin 6kk... ja tuskin ap halusi siihen asiaan muutenkaan kommentteja

Vierailija
20/47 |
23.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

eihän se suosituskaan ole kuin 6kk... ja tuskin ap halusi siihen asiaan muutenkaan kommentteja

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän viisi kahdeksan