Olitko varma miehesi rakkaudesta sinuun,kun aloitte yrittää lasta?
Entä olivatko sinun tunteesi miestä kohtaan täysin varmoja?
Rehellisiä vastauksia ja tarvittaessa perusteluja, miksi lasta yritettiin, jos tunteet eivät olleet varmoja..
Kommentit (18)
molemmat. Esikoinen tosin tuli "vahingossa", mutta toista tehtiin ihan tekemällä. Kolmas taas tuli lähes itsekseen. Olisin kyllä käyttänyt ehkäisyä jos olisin vähääkään epäillyt jomman kumman tunteita.
Jätin pillerit pois mieheni tietämättä ja tulin raskaaksi. Halusin itselleni jotain omaa ja rakasta, kun näytti siltä, että mies on luisumassa pois ja parisuhteemme loppumassa. No lapsen myötä suhteemme lähti uuteen nousuun ja nyt pyyhkii hyvin. Eli meidän tapuksessa tuo pieni huijaaminen kannatti=)
Mutta nyt lapset 6 ja 4 vuotta ja rakkaus rakoilee =(
lasten jälkeen tuli hieman epävarmuutta mutta nyt on taas tosi ihanaa :)
Olimme nuoria, yhdessä olimme olleet 8 vuotta.
Oltiin tunnettu kolme viikkoa kun tulin raskaaksi.
Että niin varmaa kuin ikinä elämässä voi olla!
Nyt ollaan oltu yhdessä kolme vuotta, toinen lapsi tulossa!
Todella törkeää käyttää viatonta lasta parisuhteen liimana, vaikka lopputulos hyvä olisikin.
Jätin pillerit pois mieheni tietämättä ja tulin raskaaksi. Halusin itselleni jotain omaa ja rakasta, kun näytti siltä, että mies on luisumassa pois ja parisuhteemme loppumassa. No lapsen myötä suhteemme lähti uuteen nousuun ja nyt pyyhkii hyvin. Eli meidän tapuksessa tuo pieni huijaaminen kannatti=)
jälkeenpäin onkin sitten paljastunut kaikenlaista ikävää:(
Nyt meitä on minä ja lapsi vaikka mies joskus häipyisikin. Lapsi ei ole parisuhteemme liima vaan tulos siitä. Ymmärsin, että miehiä tässä maailmassa tulee ja menee, mutta oma jälkikasvu säilyy ja elämä jatkuu.
On vähän monimutkaista selittää, mutta että hävettäisi, ei todellakaan! Ja lapsella on sitä paitsi mitä parhain isä!
päättää, haluaako jälkikasvua? Just tuollaisia itsekkäitä akkoja inhoan ja halveksin, hyi yök!
Halusin itselleni jotain omaa ja rakasta, kun näytti siltä, että mies on luisumassa pois ja parisuhteemme loppumassa.
Kyllä lapsi syntyi oikein toivottuna. Enempään toivomiseen emme olisi pystyneet. Ja kyllä tuleva isä itki ilosta, kun raskaustesti osoittautui positiiviseksi. Lapsi oli sitä mitä suhteemme edetäkseen tarvitsi. Olimme olleet jo 13 vuotta yhdessä ja pientä hapuilua jatkumisen suhteen oli. Itse olin kovasti sitä mieltä, että lapset eivät ole minun juttuni. Mutta, kun tarpeeksi pohjamutia myöten piti mennä, niin ajatus lapsen hankkimisesta ei enää tuntunutkaan niin utopistiselta. Ja tänä päivänä en voi tajuta, että miksi en ryhtynyt lapsenteko puuhaan aikaisemmin. Nyt lapsilukumme tusin tulee olemaan enempää kuin kaksi, ikäni vuoksi.
Mutta joo halveksi sinä vaan. Meillä on nyt onnellinen perhe vaikka lapsen alullepanovaiheessa en ollut rakkaudestamme niin varma.
Kaikki kun ei tässä elämässä mene ihan käsikirjoituksen mukaan...
siitä en ollu niin varma et voidaanko tänne suomeen jäädä koska miehellä ei ollu minkäänlaista oleskelulupaa kun tavattiin. Jos poliisit olis saanu siinä vaiheessa kiini niin olis tullu karkotetuks heti, tosin olin varma siitä että olisin lähteny mukaan jos näin olis käyny.
Emme oikeastaan ole koskaan oikein käyttäneet ehkäisyä, molemmat kyllä tiesivät, että seurauksena saattaapi olla lapsi ja niinhän siinä kävi, kun oltiin tunnettu vajaa vuosi.
Nyt tänä vuonna tulee neljä vuotta tapaamisesta ja kolme vuotta naimisissa. Toista lasta toivotaan. :)
Yritämme parhaillaan esikoista. Menimme viime vuonna naimisiin pitkän seurustelun jälkeen, ja avioituminen todella sinetöi suhteen lopullisesti. Sitä ennen ehdin käydä läpi oman henkilökohtaisen kriisini - haluanko olla tämän miehen kanssa lopun elämääni, vai haluanko jotain ihan muuta. Kun ymmärsin haluavani juuri tätä, vapautuivat kaikki estot ja huomasin, miten paljon rakastinkaan! Mieheni oli aina siihen saakka ollut se "enemmän rakastunut" osapuoli, joka kosi, halusi naimisiin jne. Minä olin osittain ajelehtinut siinä mukana. Nyt ei enää ole niin, vaan olemme molemmat suhteessa 100% mukana.
Juuri näinä kuukausina, kun olemme ryhtyneet myös yrittämään lasta, olemme olleet mielettömän rakastuneita toisiimme. En ollut edes osannut ajatella, että voisin olla näin onnellinen - takana on niin monen vuoden suhde, että olin jossain vaiheessa ehtinyt ajatella, ettei meillä koskaan tule olemaan muuta kuin tasaista arkea. Se veikkaus meni väärin, onneksi! Tai olkoon arki tasaista - kun se on yhteistä, se onnellista;)
sanomalla että hän ei halua äpärälapsia tähän maailmaan siittää. Ja vihkipuheessa maistraatissa henkikirjoittaja aloitti juttunsa sanomalla, että avioliiton tarkoitus on perheen perustaminen.
sanomalla että hän ei halua äpärälapsia tähän maailmaan siittää. Ja vihkipuheessa maistraatissa henkikirjoittaja aloitti juttunsa sanomalla, että avioliiton tarkoitus on perheen perustaminen.
Aloimme yrittää lasta heti häiden jälkeen, joten sekä naimisiinmeno että lapsen yrittäminen menivät ikään kuin samalla uskolla.