Masentaa ajatella, etten välttämättä saa ollenkaan oman alan töitä täällä....
Mulla sellanen tilanne että olen 27v ja asutaan maalla miehen kotipaikkakunnalla jossa ei oman alan töitä juurikaan ole tarjolla.... nyt sitten hain yhtä paikkaa joka tuli avoimeksi ja kämmenet punasena jännitän täällä että saanko sen vai en...=) Meillä on 1v ja 5v lapset, mies käy vuorotyössä lähimmässä kaupungissa..eli minulle pitäisi olla joku päivätyö ja mielellään myös tietysti vakituinen tai ainakin joku pysyvä työ jos meinaisi lapset laittaa hoitoon.
Ahdistaa vaan ajatella ettei täällä välttämättä ole mitään työtä mulle lähimainkaan... =( ja vielä enemmän ahdistaa se ajatus että joutuisin vielä lähtemään opiskelemaan jotain uutta ammattia ja ikäänkuin aloittamaan kaiken alusta.... huoh! Olen jo osittain menettänyt yöuneni tämän stressin takia... Muualle muutto on täysin poissuljettu vaihtoehto..mies ei lähde kirveelläkään täältä enkä todellakaan yksinkään halua mihinkään!
Kokemuksia/kohtalotovereita??
Mulla on aika paljon tuttuja, jotka ei ole opiskeluaiheensa hommissa, mutta kylläkin sikäli omalla alallaan että viihtyvät ja kokevat työnsä merkitykselliseksi.
Elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee, viisautta on koittaa klaarata niillä eväillä mitä kulloinkin on käytettävissä.