Vihaan lapsia ja nyt sitten olen raskaana. :/
Kommentit (18)
Tosin tunnen yhden, joka vihasi lapsia. Tuli raskaaksi ja nyt niitä on 4.
Mitä luulet jos vaikka tulisitkin rakastamaan omaasi yli kaiken???
suosittelisin tulevaisuudessa munajohtimien tukittamista tai yhdynnästä pidättäytymistä.
Kyllä se siitä. Yhdeksän kuukautta aikaa tottua ajatukseen.
adoptioon. Olisiko sinusta siihen? Se vaatii todellista rohkeutta.
Monesti todella käy, että sitten kun se oma syntyy, niin se onkin speciaali.
Selvittelisin kaiken varalta tuon adoptio kuvion... ja yrittäisin myös selvittää, että mistä lapsivihasi johtuu. Itsestäni olen huomannut, että vihaan asioista joita en tunne tai osaa. Jos näin sinulla, niin yritä hankkia kokemusta lapsista mahd. paljon raskaus aikana.
Miten isä suhtautuu?
Kerro asiasta myös neuvolassa, niin osaavat ainakin tukea sinua, jos päätät/päätätte pitää lapsen.
En pidä ajatuksesta, että joku lapsi-raukka perii minun geenini. En myöskään osaa nähdä lapsuutta hauskana aikana, kun se minulle oli yhtä helvettiä.
Elämä on vauvan jälkeen muuttunut totaalisesti.. ja parempaan!
Omaa lasta rakastaa yli kaiken.
Oma lapsuus on voinut olla vaikka kuinka paskaa,mutta oletko varma etteikö se voisi olla sinun lapsesi kohdalla jotain muuta.Riippuu sinusta !
mutta voin kertoa, että oma lapsi on täysin eriasia! Vaikka joskus hänessäkin ärsyttää piirteet, jotka muissakin lapsissa (kuten kiljuminen, huuto, ulina, valitus) niin silti rakastan tytärtäni erittäin paljon ja todennäköisesti rakastan häntä entistä enemmän mitä vanhemmaksi hän kasvaa =)
Positiivistahan on se, että ei ne ole pitkää aikaa vauvoja ja taaperoita, vaan kasvavat nopeasti.
Minä vihasin lapsia ja vihaan yhä. Niistä ei ole kuin vaivaa. Epäkiitollisia, pahojaan tekevät, paskovat, rikkovat, heittelevät, tappelevat, sotkevat ruokapöydässä, ovat koko ajan vinkumassa ja vaatimassa, kiitosta ei tule. Sitten jumalauta kun olet parikymmentä vuotta noille uhrannut, lentävät pesästä, ja siinä se. Kolme olen tehnyt, ja se on asia, mitä eniten maailmassa kadun. Yksi on lastenkodissa, koska halusin itse hänet pois antaa. Täysi kusipää koko kersa. En halua olla missään tekemisissä. Noi 2 pienintä kotona, mutta antaisin pois yheti jos kehtaisin. Olemn pilannut elämäni lapsilla. Koko aikuisikäni on mennyt näiden kanssa. Helvetti että olin tyhmä, TYHMÄ, kun uskoin, että kyllä sitä omiaan oppii rakastamaan. Ei se niin mene. Jotka lapsia inhoatte, älkää tehkö niin kuin minä. Joo ja kyllä, lapsethan tässä eniten kärsivät. Niillekin olisi parempi, että pääsisivät pois luotani. Tai en tiedä, olen kyllä hyvä näyttelijä. Mieheni mielestä "hyvä äiti". Yhden lapsen sijoittaminen kävi näppärästi sillä perusteella, että hän on vammainen ja siksi vieläkin raskaampi hoidettava. Hän ei sijoituksesta kärsi, koska ei tästä maailmasta mitään tajua. Oli vaikea hapenpuute syntyessään, istukka irtosi, elvyttää piti (miksi!? mitä tekoa tuommoisella vihanneksella on tällä pallolla?).
Eläimiä, ystäviäni ja aikuisia sukulaisiani rakastan sydämestäni.
jos kirjotus voisi tappaa niin se tappais sut!!
Tai sit tää on helvetin huono provo!
heidän kirjoituksiaan nettipalstalla.
Ja turha älähtää: kyllä minulla on täysi oikeus ilmaista tunteeni.
Minä vihasin lapsia ja vihaan yhä. Niistä ei ole kuin vaivaa. Epäkiitollisia, pahojaan tekevät, paskovat, rikkovat, heittelevät, tappelevat, sotkevat ruokapöydässä, ovat koko ajan vinkumassa ja vaatimassa, kiitosta ei tule. Sitten jumalauta kun olet parikymmentä vuotta noille uhrannut, lentävät pesästä, ja siinä se. Kolme olen tehnyt, ja se on asia, mitä eniten maailmassa kadun. Yksi on lastenkodissa, koska halusin itse hänet pois antaa. Täysi kusipää koko kersa. En halua olla missään tekemisissä. Noi 2 pienintä kotona, mutta antaisin pois yheti jos kehtaisin. Olemn pilannut elämäni lapsilla. Koko aikuisikäni on mennyt näiden kanssa. Helvetti että olin tyhmä, TYHMÄ, kun uskoin, että kyllä sitä omiaan oppii rakastamaan. Ei se niin mene. Jotka lapsia inhoatte, älkää tehkö niin kuin minä. Joo ja kyllä, lapsethan tässä eniten kärsivät. Niillekin olisi parempi, että pääsisivät pois luotani. Tai en tiedä, olen kyllä hyvä näyttelijä. Mieheni mielestä "hyvä äiti". Yhden lapsen sijoittaminen kävi näppärästi sillä perusteella, että hän on vammainen ja siksi vieläkin raskaampi hoidettava. Hän ei sijoituksesta kärsi, koska ei tästä maailmasta mitään tajua. Oli vaikea hapenpuute syntyessään, istukka irtosi, elvyttää piti (miksi!? mitä tekoa tuommoisella vihanneksella on tällä pallolla?).
Eläimiä, ystäviäni ja aikuisia sukulaisiani rakastan sydämestäni.
Eiköhän omilla vanhemmillasi ollut ihan samanlaiset fiilikset.
vuosi sitten samassa tilanteessa. Nyt tuossa tuhisee vauva 2,5 kk. En ole muuttunut lapsifaniksi, mutta kyllä hoitovietti heräsi heti lapsen synnyttyä. Luulen, että jossain vaiheessa äidinrakkauskin herää. En kadu, vaikka kaipaankin joka päivä entistä elämääni, joka oli niin huoletonta ja ihanan työntäyteistä. Koita kestää. Itse lähes hyperventiloin raskauden aikana, niin paniikissa olin. Aiemmin tein abortin. Se oli silloin oikea päätös.
Taas huomaa ihmisten kommenteista tuolle eräälle kirjoittajalle, mikä tabu Suomessa on se, ettei rakkaus lapsiin olekaan ehdotonta tai tule kaikille luonnostaan.
Juuri siksi pelkään itse tehdä lapsia, koska en näe niissä mitään hyvää. On vaikea ymmärtää miten oma poikkeaisi niin paljon niistä tsiljoonista lapsista, joita vihaan. Haluaisin lapsia vain siksi, että tiedän niiden kasvavan. Ovat ehkä parikymppisinä, poissa kotoa, jo ihan kelpo yksilöitä.. Jos eivät, ainakin niistä pääsee silloin eroon.
No nyt olis viimein aika alkaa tottumaan lapsiin itellani on yksi tytto ja varmaan kohta toinenkin jos ei menkkoja kuulu mina en ymmarra mika lapsissa niin arsyttaa.
En pidä lapsista. Kammoan niitä.
Silti minulla on 2 lasta. Omat ovat niin eri asia.
mikä oli kysymys? tai ongelma?