Paha mieli ei vain katoa...
Tiedän, tämä aihe on ihan typerä, muuta en voi tunteilleni mitään.Odotan nyt 5:ttä lastani.Edelliset lapset ovat olleet poikia.Olen tosi onnellinen ja ylpeä heistä.Tiedän, että lapsen saanti on monelle vaikeaa ja kaikki ei niitä edes saa, siksi tämä minun pahanolon tunne tuntuukin niin typerältä.Älkää siis tuomitko ja haukkuko.
Eli pahanolonsyy on tämä:kävimme viikko sitten ultrassa ja kysyin sukupuolen,poika taas...Ihanaa, että lapsi on terve yms. ja olen onnellinen, että raskaus on mennyt hyvin,mutta harmittaa vaan kun olisin niin toivonut tyttöä...Ja kun tämä harmitus ei tunnu menevän ohi...
Tämä oli ensimmäinen kerta kun kysyimme sukupuolta ja haluaisinkin tietää, vieläkö se poika voi ollakin tyttö?Sanovat kyllä tästä ultraajasta, että hän on kokenut eikä paljon harha-arvauksia tee, mutta silti...
Kiitos asiallisista vastauksista!
Kommentit (24)
noiden lapsettomien ilkeillä. Ymmärrän tunteesi ap, mutta oon varma, että kun saat vauvan käsiisi, on ihan merkityksetöntä, onko se tyttö vai poika!
Taitaa miehesi olla sellainen, että vaan poikia syntyy. Jos jaksat vielä tehdä oikein paljon lapsia, niin luultavasti joskus täytyy syntyä tyttö. Toisaalta tämä olisi väärin niitä turhia poikia kohtaan. Itse toivoin paljon tyttöä ja sen sain, muttei sitten tunnu oikein enää tulevan toista ainakaan helposti. Siis on vain yksi lapsi, joten minusta toisaalta tuntuu siltä, että olisit onnellinen, kun sulla on noin monta suloista lasta. Toisaalta ymmärrän tyttöhaaveesi. Muista, että maailmalla pojat ovat yleensä niitä, mitä toivotaan ja joista ollaan ylpeitä. Siis toisaalta ymmärrän sinua, mutta toisaalta vähän en ymmärrä.
Kyllä sä siitä vielä yli pääset, viimeistään sitten kun kuopuspoikanne on maailmassa.
Tunteilleenhan ei kukaan mitään voi, ja ne kannattaa myöntää itselleen, silloin niitä voi käsitellä ja nisstä voi päästä.
veljeksillä on paljon seuraa toisistaan. sisko olisi hyvinkin voinut olla ylimääräinen pyörä myös aikuisiässä.
Olen pahoillani puolestasi, luultavasti et voi muuta kuin ottaa vastaan mitä annetaan. Hyvä että terve kuitenkin.
T:sekundäärilapseton etä-äiti
Itselläni on neljä poikaa, eikä lapsia enmpää tule. Joskus mietin miten ihana olisi kun olisi myös tyttö, mutta tämä on vain hyväksyttävä. Ei se olisi ollut poikien rakkaudesta pois jos tyttö olisi vielä tullut...
Täytyy vain toivoa, että joku noista pojista " tekee" sitten tyttöjäkin, niin saa sitten paapoa tyttöä!
Mulla on kolme poikaa ja jotenkin salaa odotin tyttöä tästä nuorimmaisesta, mutta ei...Ollaan onnellisia meidän pojista ja tuovathan poitsut sitten niitä " ihania" miniöitä ;)
Puhuminen ja ajatusten jakaminen auttaa pahaan mieleen, miksi pitäisi olla hiljaa? Kirjoituksestasi ilmeni, että osaat suhteuttaa ongelmasi, joten mikset saisi kertoa miltä sinusta tuntuu! Kummaa nipotusta täällä.
En osaa vastata kysymykseesi voiko lääkäri erehtyä. Periaatteessa varmasti kyllä, mutta kuinka usein näin käytännössä tapahtuu, sitä en tiedä...
Mutta tässä lohdun sana: Olen varma, että kun aika kuluu ja vuoden vierivät, tulee päivä, jolloin ajattelet, että olipa ihanaa, että sain juuri tämän poika-lapsen! Jos hän olisi ollut tyttö, en olisi saaut koskaan kokea poika-maailmaa juuri tältä kannalta, hän on kuitenkin oma itsensä ja aivan erilainen persoona kuin veljensä.
Henkilökohtaisesti en usko sattumiin. Ajattelen, että tämä vauva, jota juuri odotat, on tarkoitettu nimenomaan teidän perheeesen, juuri sinulle!
sanoi lapsen olevan poika,mutta tyttöhän sieltä tuli.
Kyllä se on ymmärrettävää että nainen haluaa tyttären jonka kanssa jakaa tyttöjen jutut. Ei siinä ole mitään hävettävää.
Luulen että suurin osa äideistä ja isistä haluaa sekä tyttöjä että poikia perheeseen. Meillä ainakin on toivottu molempia. Tähän mennessä saatu vain tyttöjä, jotka tietenkin ovat rakkaita ja ihania. Eikä haittaisi vaikka tämä massussa olevakin olisi tyttö, rakastettaisiin miehen kanssa sitä aivan yhtä paljon kuin poikaakin. Mutta kun ultrassa lääkäri arveli vauvan olevan poika, niin täytyy sanoa että tunsin ihan syyllisyyttä siitä, kun olin iloinen että saamme myös pojan!
Ja sama tilanne varmasti olisi, jos meillä jo pelkkiä poikia olisi, varmasti toivoisin sitä tyttöä vielä lisäksi ;)
Mutta koitetaan nyt ap ajatella sitä tärkeintä, lasta :) Me saadaan molemmat pieni vauva, ja pääasia on että vauva ja itse selvitään synnytyksestä, ja että vauva edes suurin piirtein olisi terve :) Sukupuoli on sitten se toissijainen asia, vaikka saahan sitä aina toivoa... ;)
Mulla itsellä oli kolme poikaa ja nyt syntyi tyttö. Kyllä olin onnellinen! Tottakai kaikki lapset on mulle äärettömän rakkaita, mut vaihtelu virkistää. :) Luulen, et olisin ajatellut samoin kolmen tytön jälkeenkin, jos olisin pojan saanut.
Se on hyvä, kun uskallat tunnustaa tuntees. Mä en sitä oo aina kyennyt tekemään.
Itte oon ajatellut sellasta tilannetta, kun omat poikani on aikuisia miehiä, niin saan olla ylpeänä perhepotretissa komeiden nuorten miesten kanssa! :-D
Itelläkin kaksi poikaa ja toiveena tyttö, joten ymmärrän tunteesi. Mielestäni hyvä, että nyt jo selvititte sukupuolen. On mukavasti aikaa ajatella asiaa ja selviytyä pettymyksen tunteesta. Näin synnytyshetkellä ei tarvise asiaa ajatella ja voi keskittyä olennaiseen. ei se " pettymys" varasta koko näytöstä.
Ja onneksi olkoon. Onhan se jotain, kun kohta 7 veljestä koossa :) Se jos mikä on upeaa :)
Kiitos rakkaat kanssasisaret viesteistänne.Ihan alkoi naurattamaan, niin hyvä mieli niistä tuli ja ajattelin, noinhan se juuri onkin!!!Haluan vielä selventää, että tuleva lapsi tulee olemaan todella rakastettu oli sukupuoli mikä tahansa.Ympäristön toiveet ja arvailut vaan tahtoo välillä käydä myös hermoille,Kaikkien mielestä kun sieltä PITÄÄ tulla se tyttö.Anoppikin sanoi vauva-uutisen kuultuaan:" no nyt sieltä tulee se mummon prinsessa" .
Olenkin päättänyt, että kerron kaikille rehellisesti että odotan poikaa.Eipä tarvii enää kenenkään arvailla ja saan olla loppurasakuden rauhassa!
Kiitos vielä kerran!!
Meillä niitä viisi. Viimeistä odottaessani toivoin kyllä rehellisesti pientä prinsessa, ja sitten yhdessä ultrassa ultraaja jo antoi hiukan toivoakin vihjaamalla, että tällä kertaa voisi täällä ollakkin tyttö. Sen jälkeen en ultrassa sukupuolta kysynyt. Poikahan se kuitenkin oli, ja se pettymys siitä ettei saisi tyttöä katosi samantien kun sai taas ihanan pienen pojan ekaa kertaa syliinsä:)
Joku taas valittaa turhanpäiväisestä..
T: lapsettomuudesta kärsivä