Ahdistava äiti :(
Jussina piti mennä äidille, mutta hänpä sairastui flunssaan ja ei olisi jaksanut osallistua mihinkään. Siispä ajattelimme olla häntä vaivaamatta ja menimmekin siskoni luo samaan kaupunkiin.
Äitiä toki pyydettiin aattona grillaamaan yms. mutta ei jaksanut. No pointti on siinä, että muutkaan ei olisi saanut juhlia, koska hänkään ei voinut. Ja lisäksi meidän ois pitänyt mennä hänelle siivoamaan, vaikka veljeni perhe oli majaillut siellä viikon ja sotkut aiheuttaneet. Sanottiin sitten tästä, että siivotkoon se joka sotkee. Me kyllä aina tehdään kaikki työt jos äidillä ollaan.
Pahastuin hänen käytöksestä ja en siis mennyt ollenkaan, ja hänhän oli jo suuttunut. Vatuttaa kun se suosii niin paljon veljeä ja sen perhettä. Esim ei muista meidän merkkipäiviä, mutta veljen perheen kyllä. Kohtelee meitä tyttöjä huonosti ja minua vanhinta ehkä kaikista epäreiluiten. Ollaan puhuttu sisarusten kesken tästä ja ei ymmärretä miksi näin.
Nyt pelottaa, että ei maksa velkojaan suuttumuksen varjolla. Tilasin sille puhelimen ja sanoi maksavansa erät, mutta kuinkas kävikään? Minun on ollut pakko maksaa ettei mene perintään ja nyt rukoilen rahoja äidiltä.
Ja turha puhua mistään kiitollisuudesta omaa äitiä kohtaa, koska hän ei ole edes lapsena meistä huolta kantanut. Kiitos kun sain avautua.
Ja olkaa kiitollisia jos isovanhemmat haluaa auttaa, mutta toki jokaisella on omat rajansa.
Kommentit (5)
Kun muutin pois kotoa, välit äitiini paranivat, varsinkin sen jälkeen kun sain lapsen. Lapsenlapsi on äidilleni onneksi ollut aina rakas ja tärkeä, eikä hän lastani ole ikinä kohdellut kaltoin tai väärin, ollut ilkeä jne.Nyt on äidissäni taas ruvennu ilmenemään minua kohtaan jotain ilkeilyä. Välillä mietin onko se kateutta. Elämäni on mallillaan, on ihana perhe, yritys ja omaisuutta vähän kertynyt. Äitini taas on pienipalkkainen ja kouluttamaton, voiko äiti olla lapselleen kateellinen?
.
minun äiti tosi on jo niin vanha että vaihdevuodet on menneet ajat sitten. On vaan niin kateellinen ja ilkeä. Aina puhumassa pahaa ihmisistä.
Mulla on aivan samalainen äiti. Ennen soitti mulle vain jos tarvitsi rahaa lainaksi tai jos aikuinen pikkusiskoni oli käyttäytynyt äitini mielestä häntä kohtaan huonosti. Nykyisin ei onneksi soita sitä vähääkään.
Ei muista minua tai lapsieni syntymäpäiviä. Jos muistaa minä saan tekstiviestin ja lapset jotain pientä. Siskoilleni kyllä ostaa lahjat Pentikin astioita, lahjakortteja kosmetologille etc. Jouluna oli ostanut siskon lapselle 200 € syöttötuolin lahjaksi.
Muutenkin asenne on aina niiiiin negatiivinen ja "hän on kaikkensa tehnyt ja mikään ei kelpaa". Joopa joo. Muutenkin käyttäytyy kun pikku penikka!
Yritän olla tekemisissä mahdollisimman vähän
ja hakisin sen puhelimenkin pois. Hommatkoon velipoika puhelimet. Vaikka kuinka olis oma äiti, niin paskaa ei tarvi ottaa vastaan, jos äiti sitä vain tarjoaa omalle lapselleen.
Pisin aikan oli melkein vuosi, kun ei oltu missään tekemisissä toistemme kanssa. Veljieni ja lapseni välityksellä tiesin miten äidillä menee. Lapseni kävi tapaamassa mummiaan ihan normaalisti, on jo sen verran iso pystyy että kulkemaan omin päin. Ja niinkuin kerroin on äitini aina ollut lapselleni hyvä mummi. Veljieni kanssa mulla on myös hyvät välit, ja myös me ollaan keskusteltu joskus siitä, miksi äitini kohtelee mua niin kuin kohtelee? Veljenikin huomasivat jo varhain nuorina että mä olen se joka meidän perheessä on äidin mielestä "paha ja huono". Muistan että pienenä veljeni kovastikin pitivät puoliani äitiäni vastaan.
Isä onneksi on kaikkia kohdellut tasapuolisesti ja samanarvoisesti. Samassa taloudessa ei kyllä asuttu kovin kauan, vanhempani erosivat kun me oltiin pieniä.
Välillä vieläkin pyörittelen asioita päässäni, niitä ilkeyksiä mitä äitini minulle suustaan suolsi, mutta pääosin olen aika hyvin päässyt niistä yli. Kiitos ihanan mieheni, joka on paljon auttanut mua mun itsetunnon kohottamisessa. Katkeraksi en suostu tulemaan, se ei auta mitään. Jos jotain olen omasta tapauksestani oppinut, niin se että, omia lapsiani kohtaan en käyttäydy niinkuin äitini minua kohtaan. Mulle niin tyttö kuin poikakin ovat molemmat yhtä tärkeitä ja rakkaita, eivät missään asiassa eriarvoisia.
T: 3
Mä itse olen vähän samanlaisia tunteita käynyt omassa äitisuhteessani. Olen perheen ainoa tyttö ja vanhin meistä lapsista. Olen kokenut että veljeni ovat olleet äidilleni tärkeämmät kuin minä. Meillä äiti kyllä on aina muistanut jokaista syntymäpäivillä jne. Mutta jos rakkaudesta ja läheisyydestä puhutaan, niin veljeni ovat sitä saaneet, minä lähinnä niitä haukkuja.
Kun muutin pois kotoa, välit äitiini paranivat, varsinkin sen jälkeen kun sain lapsen. Lapsenlapsi on äidilleni onneksi ollut aina rakas ja tärkeä, eikä hän lastani ole ikinä kohdellut kaltoin tai väärin, ollut ilkeä jne.
Nyt on äidissäni taas ruvennu ilmenemään minua kohtaan jotain ilkeilyä. Välillä mietin onko se kateutta. Elämäni on mallillaan, on ihana perhe, yritys ja omaisuutta vähän kertynyt. Äitini taas on pienipalkkainen ja kouluttamaton, voiko äiti olla lapselleen kateellinen?
Tai sitten, onko äidilläni vaihdevuodet? hormonit sekaisin tai jotain? tätäkin olen miettinyt, onhan se vaihtoehto.
Tsemppiä ap!