Kesälomastressi ja anoppila..se tuttu aihe.
Meillä anoppila on toisella puolen Suomea, joten menemme sinne pakon sanelemana hieman pidemmäksi aikaa (reilu viikko, n.10 päivää). Tulen anoppini kanssa kohtalaisesti toimeen, kommunikointitapamme vain ovat hyvin erilaiset. Anoppi töksäyttää asioita suoraan ( esim. viime kesänä odotin kolmatta lastamme ja hän mittaili katseellaan saunassa suonikohjujani ja sanoi että saa teilleki toi lapsen teko riittää, sulla on aivan kauheet jalat! ). Mieheni on sitä mieltä, että mummo ajattelemattomuuttaan laukoo suustaan sammakoita..
Nyt kauhulla odotan reissua sinne. Hetkeäkään ei tulla olemaan perheen kanssa kahden, mummo on mukana jatkuvasti. Päivittelee kun lapsemme " joutuvat kävelemään ja ulkoilemaan " niin paljon päivittäin.
Toivon teiltä asiallisia vastauksia / henkistä tukea ja ymmärrystä..
Kommentit (14)
Meillä viikko yhteistä lomaa ja silloin tehdään joku reissu lasten ehdoilla. Mies käy vanhemmillaan sitten lasten kanssa erikseen ja mä omien vanhempien luona. Siinä on myös sitten se hyvä puoli, että toinen saa olla sen n. viikon ihan yksin kotona. Vaikka töitä onkin, tuntuu se melkein lomalta sekin!
Lisään vielä, että menemme heidän mökilleen " jumalan selän taakse" , mummo tietysti mukana, aina. Mökille ei tule vesi kuin kannettuna, sähkö onneksi on. Siellä, 20 neliön kämpässä vietämme laatuaikaa yhdessä.
Mieheni vielä taantuu siellä 30 vuotta taaksepäin eikä tee mitään ilman erillistä pyyntöä. Ja anoppi rientää tekemään ettei pojan tarvii kaikkea tehdä..voi elämän kevät! Tiedän, että mun täytyy ottaa asia käsittelyyn mieheni kanssa, mutta se menee niin helposti riidaksi. Kokemusta on, aihetta on käsitelty..ja tuloksetta.
Niin ja muori asuu pohjanmaalla.;)
T: ap
anopin kanssa saunaan. Jos kerran pakkon on mennä anoppilaan, kai sitä sen verran voi kuitenkin valita, ettei ihan kaikkeen suostu, eikö?
me olemme lähdössä myös anoppilaan 6 yöksi ja olosuhteet vastaavat, joko ollaan pienellä (alle 20 neliön) sähköttömällä kesämökillä tai anopin kerrostalokolmiossa anoppi+ meidän 5-henkinen perhe.Eli omaa rauhaa ei ole hetkeäkään koko "loman" aikana.
Ei kai pohjanmaalle ole mistään Suomesta niin pitkä matka, että reissussa oltava 10 päivää! Ihan liikaa. Mulla on ihana anoppi ja muutenkin miehen suku on ihan ok suurimmaksi osaksi, mutta en mä jaksaisi yli 5 päivän reissuja silti. Vaadin myös edes pieniä hetkiä oman perheen kesken esim. käydään perheen kesken edes kaupassa ja saunaan en tod. menisi anopin kanssa... :-) Mä kyllä ap kieltäytyisin tuosta reissusta! Jotain rajaa!
anoppi meinaa meilläkin, että 37-vuotias poikansa ei osaa edes ruokaa suuhunsa laittaa, puhumattakaan jälkiensä korjaamisesta, kehtasi vielä väittää että olen kohdellut poikaa huonosti..
mökki tai mennä aamiaismajoitukseen lähistölle, noin 50km:n päähän niin voisitte käydä vain kylässä? NIin me tehtäisiin.
Ollaan 25 vuotta oltu miehen kanssa yksissä, mutta kertaakaan en ole ollut anoppilassa yötä enkä mene.
Matkaa anoppilaan on parisataa kilometriä. Joskus ollaan samalla paikkakunnalla yötä, mutta aina hotellissa.
Miten voi muka olla pakko olla anoppilassa 10 päivää??!!
Joskus ollaan samalla paikkakunnalla yötä, mutta aina hotellissa.
Anoppina mulle tulisi kyllä tosi paha mieli. :-(
ja etäisyyttä melkein 800 km. Onneksi on iso talo.
Joskus ollaan samalla paikkakunnalla yötä, mutta aina hotellissa.
Anoppina mulle tulisi kyllä tosi paha mieli. :-(
Kyllä anoppi meitä yönkin pitäisi, mutta kun aamusta iltaan istutaan anoppilan olkkarin sohvalla seurustelemassa, pitää edes yöksi päästä omaan rauhaan hotelliin! Jos anoppi olisi itselleen rehellinen, hän myöntäisi, että tämä on hänelle itselleenkin paras ratkaisu. Vanha ihminen väsyy hössöttämisestään aivan hirveästi.
Haluan hoitaa iltatoimet vain oman perheen kesken. Haluan nukkua rauhassa pelkäämättä, että anoppi tai appi törmää koputtamatta huoneeseen. Haluan syödä aamiaista rauhassa lehteä lukien. Ja tässä iässä ei onneksi enää ole pakko tehdä mitään sellaista, mikä on omasta mielestä epämiellyttävää.
Jos anoppi puhuu töksäytellen niin anna puhua. Mitä siitä suuttumaan.
Oma anoppini asuu n. 100 km päässä. En ole koskaan ollut siellä yötä - enkä ole. Mies ehdotti nyt juhannuksena kyläreissua. Sanoin että voi mennä lasten kanssa, minä en tule, hänkään ei mennyt. Saisi oppia käymään siellä ilman minua. Mutta kun hänkään ei tahdo siellä käydä, niin miksi minun pitäisi asiasta huolehtia. Suostun lähtemään kylään heille n. 2 kertaa vuodessa. Ja syitä tähän en jaksa kertoa :)