Vanhempieni kanssa on ilmiriita; kuka on oikeassa?
Olen ollut tosi pitkään hirveän väsynyt. Kyseessä se tavallinen tarina, vuosikausien yövalvomiset, lasten sairastelut, suuri perhe, mies paljon töissä, ei mitään apuvoimia... Joku aika sitten sairastuin ja lääkäri totesi sen johtuvat stressistä ja ylirasituksesta.
Äitini on suuttunut ja hirveän loukkaantunut, koska en soita hänelle tarpeeksi usein ja kysele kuulumisia, ole kiinnostunut hänen asioistaan. Olen kuulemma aina muutenkin niin ärtynyt ja hirveän kiukkuinen, menetän helposti malttini ja suutun, kun syyllistävät minua milloin mistäkin. Olen sanonut vanhemmilleni, että kaikki johtuu siitä, kun olen niin HIRVEÄN väsynyt. Mutta ei se kuulemma ole mahdollista, ei kukaan noin käyttäydy, vaikka olisi miten väsynyt ja ei kuulemma ole edes mahdollista, että ihminen vuodesta toiseen olisi edes väsynyt. Minä vain olen luonteeltani muuttunut, ja heitä surettaa, että ovat näin julman ja välinpitämättömän lapsen vahingossa kasvattaneet.
Kommentit (14)
Totuuden myöntäminen olisi liian vaikeaa.
AIka uskomatonta käytöstä äidiltäsi. Miksi he eivät tarjoudu auttamaan sinua???
vetää ihme juttuja esiin perheestäni ja nyt pistän taas hänet vähäksi aikaa jäähylle. Ei naisen ole, ei sinunkaan, pakko jaksaa olla koko ajan
- äiti
- vaimo
- hyvä tytär
jne.jne.jne
Mä aina kuvittelen tän talomme ympärille suojakelmun silloin kun alkaa punottaa kuupassa. Tänne ei tule eikä täältä lähde yhtään sosiaalista kontaktia ennenkuin minä niitä jaksan hoitaa.
Tsemppiä, ja osanottoni typeristä vanhemmista
Mä olin pari vuotta sitten hirveän masentunut ja ahdistunut,jouduin olemaan saikullakin sen takia.
Mun äiti väitti että mä vaan olen keksinyt uuden tavan laistaa työstä ja vastuusta.
Lisäksi hän sanoi ettei mitään masennusta ole olemassakaan,vaan että mä olen typerä ja laiska ihminen.
Mun olisi pitänyt tehdä töitä yhtä paljon kuin hän eli vähintään 14 tuntia vuorokaudessa.
Tää vaan esimerkkinä,että osaa ne muidenkin äidit.
Tsemppiä sulle!
Itse olin hirveän väsynyt koko aja ja ajattelin että se johtui siitä kun on kolme lasta saattanut maailmaan ja samaan aikaan taloa rakentanut yms. Kun aloitin uudessa työpaikkassa kävin työterveyslääkärissä joka totesi että minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Rupesin syömään lääkettä (hormonia jota kilpirauhaseni ei tuota tarpeeksi) ja voi sitä tunnetta kun väsymys hävisi!!! Oli tosi ihanaa. Itse en ollut edes ajatellut että suurin osa väsymyksestä johtuisi tästä, kuvittelin vaan että TOTTA KAI minä olen väsynyt kun on lapset ja talonrakentaminen, koirat ja kaikki....
Että semmoinen tarina.
Vois kai hänkin tehdä jotain perheenne eteen, jos olet totaalisen poikki ?!
vanhempani eivät meitä mitenkään auta, koska heidän mielestään lapset ovat ikävä rasite, ja heidän ei ole pakko itseään rasittaa. Eivät usko, että kukaan isovanhempi olisi lastenlasten kanssa silkasta ilosta. Ovat myös sitä mieltä, että en voi mitenkään olla väsynyt, koska en tällä hetkellä ole töissä. Vain töistä voi tulla oikeasti väsyneeksi. Huolehtivat kyllä kovasti, että miten siskoni, veljeni ja mieheni jaksavat, he kun käyvät töissä. Ehdottelevat aina, että minun pitäisi lähteä jonnekin lasten kanssa, että mieheni saisi levätä. Jos joskus erehdyn jotain omasta jaksamisestani puhumaan, se päättyy aina siihen, että se on vain omaa laiskuutta, koska ennen naisilla oli paljon rankempaa. ap
Sanot vain että sinulla ei ole aikaa nyt puhua puhelimessa, koska olet just lähdössä jonnekkin jne. Tulee varmaan huono omatunto aluksi, mutta kyllä sinä opit niille valehtelemaan. Alat vain suojata itseäsi niiltä. Eihän sinun kuulu vielä heitä hoitaa. Ovat ilmeisesti hyvässä kunnossa ko jaksavat noin sinulle ilkeillä...
Mäkin väsyin täysin toisen lapsen syntymän jälkeen ja olin masentunut. Vanhempani eivät yhtään ymmärtäneet tilannetta, vaan oikein hankaloittivat vaatimuksillaan mun elämää. Munkin vanhempieni mielstä työnteosta voi vain rasittua ei lasten hoidosta! vanhempani luulivat, että lapsemme ovat vahinkoja, kun eihän KUKAAN voi aidosti toivoa lapsia...! Hirveesti voimia sulle!
ei tosin ihan noin suoraan ilmaista asioita, mutta annetaan ymmärtää kyllä. Ja kun ei sitten ole henkireikää minkäänlaista, niin ihmekös tuo, että uupuu.
Mä en muuten itsessäni sitä edes tunnistanut, vaan ulkopuolinen sanoi minulle, että olen selvästi kotiuupunut. Itse olen mielestäni siihen eniten syyllinen (jos nyt syyllisiä pitää hakea), koska vaadin itseltäni todella paljon.
Tässä pari linkkiä masennuksesta:
http://www.tukiasema.net/keskustelu/list.asp?fid=3&p=1
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1995,1946
Lukaisepa, kuulostaako osuvalta. Voit olla myös masentunut. Tai tietysti voit muutenkin olla väsynyt monen lapsen äitinä. Läheisten tuen puute tietysti tuo lisää rasitusta.
Minäkin olen sitä mieltä, että ota hieman etäisyyttä vanhempiisi. Vaikket nyt kokonaan välejä pistäisikään poikki, niin harvenna tapaamisia reilusti. Yritä jättää heidän kommenttinsa aivan omaan arvoonsa. Älä puhu heille asioistasi. Jos he oikeasti ovat noin suoraan sanottuna tyhmiä ja ymmärtämättömiä, niin heiltä on turha odottaa mitään tukea.
Saisitko kunnalta kotiapua, jotta voisit levätä? Voisit myös varata ajan lääkärille ja valittaa väsymystäsi. Voisitte yhdessä selvittää ja miettiä, onko väsymyksesi takana jotakin ihan fyysistäkin sairautta. Esim. tuota kilpirauhasen vajaatoimintaa, masennusta jne. Psykologin kanssa tapaamisistakin voisi olla apua. Saisit keventää tuntojasi ja uusia eväitä.
Tsemppiä!
Eli hanki tavalla tai toisella lasten- ja kodinhoitoon apua. Ekana kannattaa kysyä kunnalta. Soita terveydenhoitajalle tai ota vaikka yhteyttä terveyskeskuslääkäriin. TArvitset omaa aikaa!
Lopeta voimia vievä turha väittely/riitely vanhempiesi kanssa. He eivät selvästikään ymmärrä. Joitakin ihmisiä ei vaan saa käsittämään. Tyrhaa haaskata omia voimiaan ja lyödä päätä seinään.
Hanki tukea ja apua muualta!
toivoisi heistä olevan jotain tukea, eikä niin, että tekevät elämän hirvittävän paljon raskaammaksi.
Mulla on mitä loistavimmat välit äitini ja isäni kanssa. Olemme yhteydessä ehkä kerran kuukaudessa. Kukaan ei kyttää toisten tekemisiä. En kestäisi, jos äiti soittaisi minulle joka päivä....