*SYYSKUISTEN-04 TIISTAI*

T@hti, sulle piti jo eilen sanoa, että ette kyllä ole yhtään kohtuuttomia, jos tollaset pukupyynnöt ärsyttää. Mun mielestä morsiuspari ehdottomasti kustantaa vaatteet, jos esittävät jotain erityisiä toiveita/vaatimuksia pukeutumisesta.



Tsemppiä kaikkiin sairastupiin! Sekä lasten, äitien, että miesten sairauksiin!



Meillä mies on tän päivän Tampereella ja lähti kukonlaulun aikaan junalla sinne. Minä kun tarvin auton tänään. Sittenpä en osannut oikein nukkua, vaan heräilin melkein tunnin välein. Kai se jotenkin " jännitti" , kun piti taas itse herätä aamulla laittamaan esikoista tarhakuntoon. Mies kun hoitaa sen hommaan yleensä. En olekaan pitkään aikaan herännyt sen takia, mutta ensi viikolla tulee muutos siihenkin. Taas yh-viikko edessä:( Ainahan minä aamulla herään, kun mies herää, mutta on niin ihanaa, jos ei tarvi heti nousta ylös ja ruveta toimimaan.



Meidän äiti täyttää keväällä 60v ja oltiin veljen kanssa suunniteltu kylpyläreissua Pärnuun lahjaksi, mutta kuinka ollakaan, niin armas isämme ei suostu ottamaan vapaata viikonloppua edes sen takia! Toi synttäri on äidille ISO juttu, mutta ei äiti sentään yksin sinne matkalle lähde. Minä en voi käsittää, ettei isä sen vertaa sais muka töitään järjestettyä. Ei varmasti ole kesään saakka yötä päivää töissä, vaikka töitä oiskin paljon! Työnantajakaan ei ole huolena, kun omistavat toisen miehen kanssa firman keskenään. Mua suututtaa ihan kauheasti ja senkin takia yöunet varmaan meni. Aamulla vielä nukahdin, kun mies oli lähtenyt ja näin ahdistavia unia joissa olin kylpylässä. Hmmm:)



Soitin illalla äidin parhaalle ystävälle (joka on muutenkin perhetuttu) ja kyselin hänestä matkaseuraa. Aika toivoton tilanne, kun tämä ystävä on alottanut uudet työt eikä lomaa vielä ole. Aikoi kuitenkin kysellä mahdollisuuksia vapaisiin. Tää matka on ollut mun ja veljeni kuningasidea kesästä lähtien, joten on vähän vaikea keksiä jotain muuta:(



Ei ois pitänyt ruveta kirjottamaan aiheesta, kun taas suututtaa toi meidän isä niin paljon. Niiden firman pyörittäminen on nimittäin niin epätoivoista touhua, että ois pitänyt vaan suosiolla luovuttaa jo kauan sitten...



T: Ynis ja päivän urputukset:)

Pyryttää. Tänään siivousta ja työn palautusta. Kaiken kruunaa kahvit keskustassa ja lahjan oston varjolla pyöriskelyä Tukkimiehen tavaratalossa, ainoassa oikeassa, keskustassa.



Jokohan tänä yönä voi mennä nukkumaan ajoissa? Stressin avulla jaksaa monta yötä yhden-kahden nukkumaanmenoajalla, mutta mielessäni kytee epäilys, että saatan oikeasti olla vähän väsynyt.



Pieniä liikkeitä olen ehkä tuntenut, mutta vaan ehkä. Ikäänkuin tuntuiksi paremmin tohon mahan päälle käteen liikkeet. Viimeksikin taisi olla niin, kun istukka on molemmilla kerroilla ollut etuseinässä vaimentamassa tuntemuksia. Mutta kerron kyllä kun voin VARMUUDELLA sanoa tunteneeni jotain...



Sii, sii, siivoamaan.



Kukkuu



P.s. Osta ja myy -toimintaa. Onko kenelläkään suksia myytävänä minulle? 39 kengänkokoa ja pituutta minulla on 172. Nimim. Hurahtanut.

Ynkkä: tunneviestit tunteettomasti peliin: kerro isällesi, että sinua harmittaa, että hän ei anna aikaansa äidillesi. Kerro myös, että uskot sen olevan äidillesi tärkeää. Syyttelemättä ja suuttumatta. Vai oletko ehkä jo tehnytkin sen?



T@hdelle samaa kuin Ynis. Minustakin vaatetoivomukset on vain toivomuksia, jos rahallisesti ei itse osallistu kustannuksiin. Toivotaan, että Ankkiksen puvuista löytyy apua. Ihanaa syysmammat, täältä löytyy lähimmäisen rakkautta yllin kyllin.



K

Joo, viime yön nukuin jo omassa sängyssä miehen vieressä. Oli vielä aika hienoa, kun Lillillä oli jo kova kiire iltamaidolle, oli ihan väsynyt ja vinkuna oli melkoinen, ja minä en ehtinyt itselleni sitten pyjamaakaan laittaa, heitin vain vaatteet pois ja riensin sänkyyn imettelemään. Mies siinä totesi tilanteen ja laittoi oman peittonsa minun päälleni lämmikkeeksi, meni sammuttelemaan valoja ja haki sitten tuolta Lillin huoneesta minulle oman peiton ja tyynyn. Tuntui kyllä mukavalta, tuollainen rakastava ele.



Sitäpaitsi mies osti eilen olkkariin kattolamput, ja kiinnittikin ne, joten nyt meillä on olkkarissakin valoa! Jihuu! Ja sähkömies lupasi tulla torstaina, joten hyvässä lykyssä saan jo ensi viikonloppuna keittiöön yläkaappeja paikoilleen.



T@hti, olen samaa mieltä kuin muut, että jos hääpari toivoo lastenne pukeutumiselta jotain erityistä niin kustantakoon ne sitten itse. Voisiko hääpari vuokrata pojallenne tumman puvun pukuvuokraamosta?



T. Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Oli kivaa, kiitos toivotuksista :) Tänään vähän väsyttää, mutta mieli on hyvä.



Täytyy heti tähän kärkeen korjata, että en minä viikottain käy YKSIN missään, vaan tapaan viikottain äiti-lapsi ystäviä :) Tai siis se on tavoite, etten ihan alkaisi kasvaa sammalta.



Mahtoikohan käydä niin, että pää tuulettui turhankin hyvin kun en nyt yht' äkkiä saa mitään mieleeni... Tuttikselle onnistunutta ensimmäistä työpäivää! Miestensä sairauksia huolehtiville kovasti voimia! Lasten nukutukseen väsyneille vertaistukea :)



Nukuttamisesta - erityiseti Mimmulin mietteistä, tuli mieleen, kuinka isäni joskus sanoi että paras hetki saada tietää Ykkösen ja Kakkosen aivoituksia on se, kun istuu heidän luonaan ennen nukahtamista. Pojat siis olivat jo kymmenen hujakkeilla, kun tämä " julistus" tuli julki. Kaverit kun yrittävät viivyttää nukahtamista keinolla millä hyvänsä - vaikka sitten puhumalla omia asioitaan. Niitä asioita ei väkisin kiskomalla tai muutoin kyselemällä saa tietää.

Ensimmäinen ajatukseni oli villi puolustus - en minä mitenkään voi joka ilta siellä ja isojahan nuo jo ovat äidin nukutettaviksi ja ei mitenkään!, mutta tosiaan... Täytyisi ottaa taas tavaksi *omatunto soimaa* Sitä puolustusta vielä, että hyvähän se on tuommoista sanoa kun pojat ovat vaan satunnaisesti yökylässä, niin että! Ihan eri asia kuin joka ilta, on. Ihan. Kyllä minäkin sitten lastenlapsia nukutan vaikka olisivat jo yliopistoiässä. Ettäs tiedätte :)



Omaan kysymykseeni on jäänyt vielä vastaamatta. Jos olisin auto, olisin varmaankin Volkwagen Golf Variant, sitä edellistä korimallia. Ei ilmastointia (aina liian kuuma), ei mainittavan trendikäs tai erottuva. Jäänyt vähän vanhaksi, ei erityisen kiinnostava. Käytännöllinen, tosi tavallinen. Moottorina 1.8 90hv (bensa), käy ja kukkuu, kunhan huollot suoritetaan suurin piirtein ohjelman mukaan. Sillä ajaa vaikka maailman ympäri, sanoi joku joka autoista ymmärtää. Loukkaantuneena saattaisin jäädyttää ovet kiinni, en päästäisi lepyttelemättä sisään. Jos minusta huolehdittaisiin asianmukaisesti, en jättäisi tielle tai muuten oikuttelisi.

Minussa/lla olisi hienot alumiinivanteet kesä- ja talvirenkaissa. Ja radio, joka soittaisi Kalle-musaa :D





Lempi-Ilona, mitä teille kuuluu?



Jatu, kunpa löytäisitte yhteisymmärryksen lastenlukumääräjutussa! Tosi kurja tilanne, vauvahaaveesta luopuminen on tosi kova paikka. Eikä tosiaan " väkisin tekeminenkään" ihan hyvä ratkaisu ole.

Minä olin haaveillut monesta lapsesta ja kun kahden kanssa olin yksinäni, " luovuin" siitä toisesta parista, joita olin haaveillut tulevan kun esikoinen aloittaa koulun. Se oli ihan kamalaa, minä vietin hautajaisia. Hautasin ne lapset, joita ei koskaan tullut. Onnistuin perustelemaan itselleni monella, monella tavalla, että näin on hyvä. Kunnes sitten -pim!- uusi parisuhde (minulle; ei ikinä! En edes seurustele enää koskaan!) ja ne " puuttuvat" lapset :)



Kröhöm, en siis Jatu sano, että etsi vaan uusi mies ja hommiin, vaan että ymmärrän pahan mielesi ja haluan lohduttaa. Ja että eihän sitä koskaan tiedä, ehkä miehesi muuttaa vielä mielensä.



No niin, velvoiteet kutsuvat. Moro.

Enpä keksi mitään järkevää otsikkoa. Pää on muutenkin niin tahmea, että ajatus ei liiku. Kahvikaan ei auta. Tyttö ei nukkunut viime yönäkään, ei. Tai no, pari tuntia kerrallaan ja sitten itkua. Aamu alkoi kärttyisästi ja huutoa on riittänyt. Huoh. En ymmärrä. Ehkä ne ovat nuo poskihampaat. Niitä näyttäisi nyt tulevan ylhäälle ja alhaalle.

Ja kun olen nyt yrittänyt antaa mieheni levätä eli olen yksin pomppinut parina yönä tytön luona, niin alkaa mullakin jo veto mennä. Onneksi mulla on mahdollisuus toki nukkua kun tyttö (toivottavasti) nukkuu päiväunet. Ja illalla on jumppakin että eiköhän tämä tästä :) Kahvia vaan kuluu (että kai mäkin kohta saan niitä rytmihäiriöitä tästä kofeiinin määrästä)



T@hti, olen samoilla linjoilla muiden kanssa eli jos hääpäri haluaa morsiustyttönsä/poikansa pukea tietyllä tavalla, kustantavat sen myös. Ei ole teidän asia maksaa. Minusta tämä on ihan yleinen käytäntökin. Ankkiksen idea, että vaikka vuokraavat teidän pojallenne käyttöön ko. pikkupuvun on hyvä. Vaikka minä en ymmärrä mikä vika voisi olla tuossa viininpunaisessa takissa ja tummissa housuissa.



Tuohon menossa olevaan autoG:iin en osaa kyllä vastata mitään kun en autoja tunne tuon taivaallista. Ehkäpä mä olisin joku nopeasti kiihtyvä malli jota kuitenkin on helppo käsitellä. Ja turvallinen malli matkata, sillätavalla luotettava että ei jätä tien päälle. Ja myös minun mallissa on iso bensatankki :) Onko tuollaista autoa olemassakaan ...



Lähden tekemään ruokaa. Jospa neiti nyt suostuisi syömään ja menisi vaikka nukkumaan. Huoh, aamupuuro lensi suurimmalta osin kaaressa lattialle tänä aamuna. Täytyisi vielä sekin jynssätä pois.



Toivottavasti eilen illalla on ollut mukavaa teillä, jotka olette päässeet tuulettumaan!! Tekee varmasti hyvää.



Alli

Melkein selvisi, mitä sille tapahtuu... Pyörsky, tuo toimelias puuhaneiti, oli aikeissa valmistaa potpot-tornia. Tosiaan, mikropopparipussi sopii kätevästi leivänpaahtimeen. Onneksi huomasin :/

Tästä tulee jo tapa, että tulen tänne Onnin päikkyaikaan vaikkei olis mitään asiaakaan. Suonette anteeksi;)



Yö oli aika hyvä. Illalla menin suosiolla 22 nukkumaan, kun Onni kirkaisi silloin tyypilliset huudot tasan tunnin päästä nukahtamisesta. Ajattelin, että huono yö tulee, joten menen nukkumaan. Kai se muutaman kerran itkasi mutta minä olen ainakin nukkunut. Ja Onnikin melkein 7.30 asti. Kuuden aikaan nykyään meinaa jo itkeskellä mutta tyyntyy sitten. Laitoin valot puoli 8 ja Onni istui sängyssään 10 minuuttia tuttia luputtaen. Siinä se vaan töpötti niin suloisena ja jätti aamupuuronsakin suloinen syömättä.



Ynis, toivottavasti äitisi lahjahomma ratkeaa. Miehet on niin jääräpäitä, ettei niiden mieltä noin vaan käännetä... Tsemppistä silti.



Tänään on tiistai, se on parempi päivä uudelle elämälle, eikö. Jos sunnuntaina sanoo, että huomenna aloita laihduttamaan tms. se menee aina mönkään. Jospa tiistai olis parempi tässä suhteessa. Tällä hetkellä sisuskaluni huutaa herkkuja ja salille raahautuminen iltasella on vastenmielisin ajatus tällä hetkellä. Mutta kun ekan kerran pakotan itseni, siitä se taas lähtee. Vois olla hyvä toisaalta löytää joku uus harrastus, joku joka olis säännöllisesti 2 kertaa viikossa. Ehkä siitä olis enemmän hyötyä, jos siinä kasvais kunto ja jos se olis myös lihaskuntoa kasvattavaa. Mikä harrastus se vois olla?



Tästä tuli mieleen Gallupoida; mitä harrastuksia teillä oli nuoruusvuosina ja onko niistä mikään säilynyt tähän päivään???



Itse pelasin pesäpalloa juniorina sm-tasolla ja jatkoin puulaakitasollakin vielä. En enää. Nyt sitten rullaluistelua, kävelyä, salia...



Nyt menen sohvalle ennen kuin Onska parkaisee.



T-P

joten tyydyn vain linkittämään eiliset;



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6172319&p=2&mpage=5&tmode…

huoh! Voi ärsytystä. Oltiin sovittu et vilhon kummi hoitais vilhoa 2 pvä viikko ainakin helmikuun loppuun,mutta tänään soitti että oli päässyt peruutuspaikalla sellaiseen opiskeluun johon pääsi alkujaan ensimmäisellä varasijalla,joku oli siis perunut. ja koulu alkaa ens viikon maanantaina. onneks en oo sopinut töitä kun vasta tän tammikuun,mut nyt pitäis keksiä pojalle hoitaja ens ja seuraavalle viikolle yhteensä neljäksi päiväksi. voi P,ja loppukeväälle sitten ei ole kai mahdollista tehdä kuin viikonloppuhommia. Laitoin jo viestiä MLL:lle josko sieltä saisi hoitajan,enkyllä ymmärrä mitä sitten jollei sieltä järjesty.....harmittaa ,varsinkin kun kummin kanssa on päivät menneet vilholla tosi hienosti.



Jatu,sympatialähetyksiä täältä!!!!!voinkuvitella miltä susta tuntuu. me ollaan miehen kanssa puhuttu et 2 lasta vois olla hyvä,en usko että mies haluaisi enempää,mutta itse olen varma että jos toinen saadaan suren senkin jälkeen vielä sitä etten koskaan ole enää raskaana taikka hoida pientä vauvaa. ja nyt stressaa se että jos odotellaan kakkosen teon kanssa,niin mitä jos ei enää saadakkaan.....:( ja itseäkin vähän pelottaa et miten jaksetaan ja odottaisin että mies alkaisi haluta jo toista,en haluais painostaa...... mua helpotti kun mies antoi periksi että asia voisi olla ajankohtainen vaikka parin kuukauden päästä,jos rauhoitun :) ja mä alotin minipillerit ja tää on tuntunut hyvältä ratkaisulta,laittaa koko asia hetkeksi sivuun,keksittyä tähän hetkeen. mut en ois varmaan pystynyt jos mies ei olisi tullut vastaan ja lupaillut et raskautumisen yritys voisi olla ajankohtaista ja hänenkin toiveissa jonkin ajan kuluttua.

Mietin et onko miehesi aivan ehdoton " ettei koskaan" vai voisiko hän antaa myöten sen verran että joskus myöhemmin voisi harkita vaikka nyt ei ole valmis.



mikä auto olisin,automerkeistä en ymmärrä mitään,mutta olsin kanssa ehkä joku nopeasti kiihtyvä,mutta helposti hallittava : ) merkki. Kyllä luotettava,välille en jättäisi,vaikka joskus äksyilisin.....



jepulis,kotihommat kutsuu....



tiivii ja V

Lyhyesti vaan Kukkuulle, että meidän isä on sellainen pohjanmaalainen jörökölli jonka kanssa on toivoton puhua syvällisiä. Toisaalta myös syyllistää itsensä varmaan helposti, vaikka itse on sanonut, ettei voi lähteä. Varmasti tietää, että synttärit on iso juttu äidille. Puhuminen on siis melko turhaa, päätös on selvästi jo tehty. Jos rupean (edes rauhallisesti, joka ois nyt vaikeaa) ahdistelemaan aiheesta, niin isä on kohta kaljapullon kanssa miettimässä epäonnistumistaan. Ei mikään juoppo, mutta kun ei osaa näyttää niitä tunteitaan eikä osaa rentoutua stressaavan firman takia, niin kaljapullo lienee vähän liian helposti kädessä välillä. Hui, että uskalsin suoraan sanoakin. Pelottaa tosiaan, että antaa ihan juopon kuvan, jos noin sanoo:) Mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.



T-P:lle myös kiitos sympatioista. Toivon nyt kovasti, että tää perhetuttu pääsis lähtemään. Mielellään lähtis.



T: Ynis

T-P:Minnekäs sitä muualle ku on paapero unilla :-)



Ayap:Kävi kyllä mielessä et tuskin joka vko omille teille pääsee 4lapsen perheestä..vaik oishan se kiva..

Voi Pyörskyä..taas tuli hyvät naurut,ainaki täällä päässä ;-)

Nii se vauva...Kyllä surutyötä saa tehdä vaikka se niin hullulta tuntuu,että sitä lasta ei koskaan ole ollutkaan.Yhdelle sinkku ystävälleni kerroin miten itkin ikävää lastani kohtaan vaikka ei oltu edes yrittämässä lasta-hän oli ihmeissään että vauvakuume voi olla niin voimakas!

vauvakuume tekee myös hulluja ajatuksia päähän..jos nyt lähtis,ni ehkä joku kaheli huolis yh:n ja tekis lisää lapsia...Onneks järki vielä pikkasen pelittää!!!JA Ayap ymmärsin että kokemuksesi ei ollut vinkki,vaikka blondi vois vaik erehtyy...



Kukkuu nukkuu ja pitää huolta masuasustaan!



Tylsää on ollu,pyryttää ja tuulee ei menty ulos!Pesin roskakaapin,meil ei kai kukaa tiedä et roskat voi panna niihin pusseihin..Tänään miesväelle luvassa papatusta!!



Yritin saada typyltä pissat purkkii..eilen ei edes pissiny,tänää pelästy ku tippa osu purnukkaa ja lopetti pissimisen.Tämä ei tule onnitumaan!!



Ynis:MIehet on jääriä!!Mul äiti 60v 2vkon päästä ja yhtää en tiiä mitä antas...ja pitäs viel näil rahoil jotain saada!



G:harrastin laskettelua-en enää,soitin pianoa-myin pianon,uin-vielä pojan jälkee alotin mut on jääny...juoksin-en jaksa...sit aerobicii,kaikkee tanssii:jazz,show,afro,jopa aikusbaletin alotin ja ihan kärkitossutki ostin..niin kroppa oli erinäkönen!!Olin tanssiryhmäs mis tehtii vaa esityksii..on todellakin jäänyt,nyt koko trikoopuvus lavalle-ihmisten etee!!!!!Saa nauraa vapaasti ;-)

Nyt oon jumpis käyny,vähä aerobic tyylistä ja pe meen afroo koklaa jos sitä sit vielä...Laskettelisin varmaa jos mies olis lasketellu ni se ei varmaa ois jääny.Tanssit jäi ku kouvolas oli aikapaljo halvempi harrastaa ku HEsas-ei vaa rahat riittäny :-( Salilla oon käyny ahkerasti,mut enempi tykkään aerobicist tms.ja aika/raha ei riitä kaikkee..



Tulihan taas tarinaa....



jatu

Eilisiltana elin pelon hetkiä. Siskolla oli pientä verenvuotoa, mutta onneksi äippäpolilla totesivat kaiken olevan kunnossa. Mä niin pelkään siskon ja vauvan puolesta, vaikka tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä. Liikaa tulee taas mieleen pelot ja menneet ikävät asiat. Ensi kuussa taas revitäänkin haavoja oikein urakalla auki. Ehkei tästä enempää, ettei pelot tartu.



Kiitos nukuttamispohdinnoista ja kokemuksista. Niistä on ollut apua. Eiliseen nukuttamiseen osasin suhtautua paremmin ja se sujui hyvin. Tosin Nöösä nukahti alle puolessa tunnissa. Pohdinta ja sen tuloksien käytäntöön otto jatkuvat¿



Voi, miten odotankaan maaliskuun loppua. Silloin pitäisi meidän päästä muuttamaan. Samaten enimmän rakentamisesta johtuvan stressin, väsymyksen ja huolen pitäisi olla ohi. Miten jotkut jaksaa rakentaa monta taloa parin vuoden välein? Mies oli pirteämpi eilen, kun oli kuukauden loman jälkeen töissä. Oma työ maistuu kuulemma nyt hyvin, kun on kuukauden harjoitellut rakentamistöitä. Mies on ollutkin tosi poikki ja verenpaineet huidelleet välillä korkealla. Onneksi paremmalla puolella pikku hiljaa ollaan, kun saatiin apua raksalle.



Saamuska: Go, Antsa, go! Onnea kävelyharjoitteluun.



Ankkis: Kaunis ele mieheltä. Jaksua!



Autog:n pohdinta on vielä kesken.



Jatulle lohtuhaleja!



Allille jaksua ja voimia!



Pyörsky se on niin ihana ja suloinen! Tytöllä on ihania (vanhempien mielestä ehkä hurjia) ideoita. Silityksiä ihanalle tytölle. Tämä mamma on on myyty puuhaneidin edessä. =)



Lempoa huhuilen minäkin.



Harrastusg: Nuoruusvuosina mm. tanssin balettia, modernia tanssia ja showtanssia (jota myös opetin pari vuotta), soitin pianoa ja lauloin kuorossa. Nykyään musisoin ja tanssin vain kotona. Tanssia sekä kuoroa on kyllä ikävä, mutta uudessa asuinympäristössä oman paikan löytäminen vaatisi enemmän tarmoa ja todellakin Etelä-Suomen taksat on huikeita. Nyt harrastukset on perheen kanssa yhdessä liikkumista kävellen, pyöräillen, rullaluistellen jne. Ai niin käsitöiden tekeminen on säilynyt lapsuudesta tähän päivään.



Smuik!



-Mimmuli ja Nöösä

Kuten Jatu ja TP totesivat, missä muualla kuin täällä kun napero nukkuu. Vaikka mun kannattaisi kai itsekin nukkua nyt. Olen tosi huono nukkumaan päivällä.

Mieskin nukkuu. Ihanaa ja helpottavaa huomata, että hän ottaa nyt tosissaan tämän säikähdyksen jälkeen itsensä hoitamisen! On levännyt, ulkoillut ja urheillut. Aina syönyt terveellisesti mutta nyt niin ihanan liikuttavalla miehisellä tavallaan tsempannut siinäkin kohdin ja kauppalistaa laatinut ...



Ynis, miehet tosiaan ovat jääräpäitä. Asiassa kuin asiassa. Myötätunto-ajatukset tässä kohden myös Jatulle! No joo, meillä yleensä auttaa se, että mies saa hetken (tai pidemmänkin) asioita prosessoida itsekseen. Ja tulee sitten puolitiehen viimeistään vastaan. Eli olen oppinut, että en painosta (vaikka tiukkaa tekee välillä, joo) ja jankuta. Tietyssä kohden vetäydyn ja ajattelen että aika tekee tehtävänsä mieheni päänupissa.

Toivottavasti, Ynis, sun äitisi pääsisi lähtemään tälle 60-v. matkalle vaikka sitten ihan likkaporukassa. Voisihan sekin olla tosi kiva matka hänelle!



Mimmuli, toisen läheisen ja rakkaan puolesta pelko on jopa pahempaa kuin pelko omasta puolesta! Onneksi siskosi voi hyvin nyt ja toivottavasti myös jatkossa.



TP:n galluppi. Mä harrastin nuorena laskettelua, ratsastusta, pianonsoittoa ja luin paljon. Edelleen luen paljon (tai paljon ja paljon - suhteellista) mutta rakastan siis kirjoja. Pianoa en soita enää kuin joskus kotona vanhempien luona käydessä (meillä ei ole tätä soitinta täällä). Mutta laskettelu on ollut ja pysynyt. Se on minun ja mieheni yhteinen intohimo ja harrastus. Tuijotamme nenä kiinni ruudussa tv:stä alppilajit (jos vain pystymme) ja monet monet laskettelumatka olemme tehneet niin Lappiin kuin muuallekin Eurooppaan. Toivoisin siitä joskus meidän perheen yhteistä harrastusta. Niin, että saisimme teini-ikäiset lapsemmekin vielä lähtemään perheen yhteiselle talvilomalle ilman mutinoita ;) Harmi vain, että nyt ollut taukoa tässä harrastuksessa minulla. Viime talvena taisin yhden lauantain viettää Himoksella.



TP, mun mieheni pelaa edelleen pesäpalloa (ei SM-tasolla vaan aluesarjassa). Valmentaa sekä muutenkin aktiivi tässä lajissa. Nuorena pelannut vieläkin aktiivisemmin mutta en osaa nyt just sanoa millä tasolla. Kesällä on pesäpallokentätkin tulleet tutuiksi minullekin kun olen ollut pelejä seuraamassa (vaikka säännöt ovat edelleen osittain hepreaa mulle).



Alli

Tänään tein sen, mitä olen halunnut tehdä jo pitkään. Mentiin Lintsun kanssa avoimeen p-k:iin. Lintsu istui ensin puolisen tuntia äipä sylissä, oli paljon ihmeteltävää. Sitten meni leikkimään omiaan ja tykkäsi kovasti, minä istuskelin ja nautin katsoessani tytärtäni joka oli hyvin innoissaan. Kotiin lähtiessä tyttö vain puisteli päätä ja hoki ei, ei.

Alamme käymään ainakin kerran viikossa siellä, jos äitikin löytäis sieltä juttuseuraa.



Jatu tutulta kuulostaa teidän tilanne, me käytiin tota läpi jo ensimmäisen lapsen jälkeen. Miehen mielestä yksi riittää, meidän tehtävä ei kuulemma ole kansoittaa tätä maata (miehen tosi hyvä " vitsi" )

Syitä hällä oli esim. jos lapsi ei ole terve, päästäänkö kahestaan enää mihinkään ja ylipäänsä oma aika.

Meillä oli suorastaan hirveitä tappeluja asiasta, mietin myös tuota lähtemistä ja jos löytäisi jonkun joka haluaa lapsia, no en lähtenyt kuitenkaan.

Pelkäsin kovasti että asia jää kaihertamaan minua niin pahasti, etten pääse siitä koskaan yli ja puran sen katkeruuden mieheen.

Vuosi, pari annettiin asian olla (tai siis minä) ja sitten aattelin yrittää vielä kerran puhua asiasta. Mies ei ollu enää niin varma kannastaan joten saatiin hyvä keskustelu aikaseksi ja jätettiin asia muhimaan pariksi kuukaudeksi. Niin mieskin sitten pehmeni ajatukselle ja saimme toisen lapsosen. Tässä yksi syy lasten isoon ikäeroon.

Nyt mullakin on semmonen olo että meidän perhe on tässä.

Voimia teidän tilanteeseen Jatu.



Te rakentajat/remppaajat ootte kyllä sissejä, mulla tulee hiki jo pelkästä lukemisesta, huh :)



Auto:

Haluaisin olla 60- luvun muskeliauto Dodge Charger- Challenger tai Cuda. Voimaa löytyy kuin pienestä kylästä, kiihtyy nopeasti, kova ääninen ja todellakin, noista autoista löytyy iso tankki koska syävät paljon menovettä (niinkuin minäkin)

Ei mitään ylimääräisiä sähkövemputtimia, yksinkertainen ja pelkistetty sisusta. Juu sellanen auto minä olen, ei mitenkään naisellista.



Hilu

Noppeesti vaan.



Ollaan kohta lähdössä kidutukselaan. Odotettavissa mitä todennäköisimmin huuhtelua ja imutusta. Ja huuuuuutoa ja äidin sydämen hiljaista vaikerrusta. Pönksy ei ole muutoin pipi, paitsi että yskä on ja EI NUKU. Putkeen mahtumattomia limapallukoita siis taas lähdemme metsästämään. Tänään hurmasi naurullan kaikki taas avoimella pk:lla, tuo murunen, joka nukkua tuhisee nyt, eikä tiedä kamalasta lääkäristä mitään. Varaamme samalla ajan algerialääkärille (Pikkujätin L.K:lle). Täytyy vissiin alkaa jo testata kriisimaidon sopivuutta.



Pile, huhuu, Pile, mitä lapsosesi syö " viljojen sijasta" ? Leivän, keksulaisten jne.? Puurona kai riisi?



Palaan nukutusjuttusiin paremmalla ajalla.

En oikein edes tiedä miksi. Tai onhan noita syitä, muttei niin voimakkaasti pitäis reagoida.



Toi meidän isän juttu tökkii pahasti. Ois tosiaan kiva, jos äiti pääsis parhaan ystävänsä kanssa matkalle. Se ois varmaan mieluinen ylläri, vaikka äiti onkin vähän sellainen, että " aviopari tekee kaiken yhdessä" .



Pukeutumisneuvoja oli ihan ok, mutta fiilis oli jo vähän maassa sinne mennessä. Ehkä siitä johtuu, etten jaksa olla kauheasti innoissani. Mukava nainen oli, mutta jotenkin pelkään, että onko vastassa tangollinen jotain 45v uranaisen juhlakuteita, kun ensi viikolla menen sovittamaan. Tai onko hinnat sitä luokkaa, että ei kiitos.



Anopista ei ottanut selvää onko kiire tulla takaisin kotiin, joten hieman haahuilin kaupoissa ja lähdin sitten tyhjin käsin kotiin. Vastassa kiukutteleva esikoinen ja anoppi jonka mielestä kiukuttelu pitäis päättää sillä, että antaa ruokaa ihan ennen aikojaan. Taas alkaa se, että siihen äänensävyyn puhuu noita ruokajuttuja, että arvostelee ihan suoraa mun toimintaa. Katotaan millon jompi kumpi pimahtaa ja välit on poikki taas. Esikoisella ehkä oikeasti nälkä, kun ei syönyt päiväkodissa mitään, vaan sielläkin sai vaan kauhean raivarin. Mutta mun mielestä iltapäivällä ei syödä iltaruokaa, kun välipalakin on syöty normaalisti.



Joopa joo. Tällästä on elämä tällä hetkellä. Onneksi mies on tulossa kohtuuaikaan kotiin, vaikka on junalla Tampereella. Pitäis olla jo junassa köröttelemässä kotiinpäin.



Taidan lopettaa kitinät. Iltoja kaikille!



T: Ynis

Mä oon kyllä varsinainen otsikkotaituri.



Kukkuu. Koitahan nyt malttaa levätä. Sekä itsesi että masuasukin ja koko perheen takia.



Kiitos tsemppauksista. Pukuvuokraamot on kaupungissa, joten joka tapauksessa pitäis ajella sitte sinne. Mulla on äkkiseltään sellainen mielikuva, että vuokran hinnalla taidetaan saada jo vaatteet itelle. Miehelle tuli onneks just palkka, joten eiköhän tässätäkin selvitä. On kuitenkin pikkuasia oikeasti. Ei viiti rueta tässä välissä kovin toisille valistamaan omaa rahatilannetta. Oon kyllä välillä ihan suoraan sanonu, paljonko saan kotihoidontukea, mutta vaikea varmaan silti käsittää, paljonko tällaiselta porukalta menee ihan perusjuttuihin.



Harrastusg. Musiikkia oon aina harrastanu. Soittamista ja laulamista. Soittainen on jääny vähille (piano ja poikkihuilu, molemmat kyllä omistan), mutta kuorossa laulan yhä. Nuorempana harrastin myös yleisurheilua. Nyt liikkuminen jää hyötyliikuntaan ja kävelyyn.



Tiivii. toivottavasti hoitojutut järjestyy.



Mimmuli. Onneksi siskollasi oli kaikki hyvin. Mä en yhtään nyt muista, että oliko sulla vaikeuksia odotusaikana tai synnytyksessä, vai mitä tarkoitit. Mutta toivottavasti haavat paranee myös mielessä.



Ynis. Toivottavasti äitillesi löytyy sopiva matkakumppani. Harmi, ettei isäsi ymmärrä tilannetta.



Pekalla on jotain asiaa. Pitää mennä.



T@hti

Päivällä olin työpalaverissa. Syksyn työtilanne näyttää hyvältä. Ei tartte mennä kokopäibätöihin, kivaa.



Tyttö kävi kampaajalla. Huutoa aluksi, mutta sitten tajus että ehkä tämä juttu ei olekaan kamala. Sitten tein hurjan jutun :). Käytiin lasten kanssa kolmestaan lähiravintolassa syömässä. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Lapsten käyttäytyivät ja jaksoivat olla tosi hienosti.



Lempii: tyttö voi syödä myös kauraa, joten se vähän helpottaa tilannetta. Syö siis kaura- tai riisipuuroa, yleensä kauraa. Olen ostanut luontaisesti gluteenitonta leipää ja keksejä sekä riisikakkuja, mutta aika huonosti hän niitä syö. Yleensä heittää ne kaaressa menemään. Paremmin syö itsetehtyä leipää, mutta aina en jaksa tehdä (mimmulin ohje oli hyvä). Välipalana syö usein Yosa-kaura" jugurttia" .



Nyt taidan vihdoin laittaa pyykit kuivumaan, ne on olleet koneessa jo monta tuntia.



Pilette

Mies tulossa töistä, jatkaa suoraan kuntosalille. Typy nukkuu, pikkasen vaan kipeä. Minä on väsynyt jälleen kerran, sillä kaksi yötä Typy tehnyt tautia tai potenut eli lähestulkoon paniikkihuutanut useamman tunnin kurjaa oloansa.



Sunnuntaina vietettiin äitini synttäreitä. Kivaa oli olla yhdessä. Vaarin kuoleman jälkeen, kun äitini veti muutaman viikon ikävää marttyyriasennetta, vaikka tarjosin apua kaikissa mahdollisissa väleissä ja joka kerta äitini torjui, koska halusi hoitaa asiat itse ja yksin.



Siitä tuli mieleen, että toivottavasti Ynis saatte äidillenne Pärnun reissun hoidettua. Mahtava lahjaidis!



Autoasiassa täytyy pyytää konsultointia. En osaa päättää minkälaisena kaarana kurvailisin...



Ayap: Pyörskyn idearikkaus on aikas upeaa!



Hilu: kiva, että uskaltauduit avoimelle ja että viihdyitte kummatkin Lintsun kanssa siellä.



Typy heräilee, joten palaan taas tuonnempana.



Jaksua,

Keilin & Duhainen Typy