Kismittää, turhaanko?
Veljelleni ja vaimolleen syntyi esikoinen pari vuotta sitten.
Minulle kuopus samoihin aikoihin.
Minulla on ennestään 3 lasta.
Kertaakaan veljeni lapsen syntymän jälkeen kumpikaan vanhemmista ei ole kysynyt minun tai lasteni vointia/kuulumisia.
Minä soittelen 1-3.n viikon välein ja olen vilpittömästi kiinnostunut lapsen voinnista ja kehityksestä.
Ennen kävin aktiivisesti kylässäkin, mutta lopetin, kun mitään vastakaikua ei tullut..heille oli liian vaikeaa yhden lapsen kanssa poiketa meillä, mutta koskaan ei kysytty miten minun reissaaminen kahden lapsen kanssa (kaksi koulussa) onnistuu.
Koko meidän suku on " pannassa" , mutta veljeni lapsi lähes asuu vaimon vanhemmilla, eli ei ole kyse siitä, ettei äiti malttaisi olla erossa lapsestaan.
Äiti on hirvittävän epävarma ja yrittää kai " pelata varman päälle" , ei stressaannuta lasta..paitsi jatkuvilla poissa oloillaan:(
En vaan ymmärrä miki koko hänen sukunsa kelpaa lapselle, mutta meillä ei voi edes kyläillä?
Siin on kato luokkaerot.