Minkälainen markkina-arvo on yksinhuoltajilla?
Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn ;-)
Minua peloteltiin, että on markkina-arvo laskenut sen takia, että minulla on lapsi. Kun sitten erosin miehestäni ja olin yhden lapsen yksinhuoltaja, niin huomasin, että oli oikein jono korkeasti koulutettuja miehiä, jotka olisivat halunneet kovasti perustaa perheen minun (meidän) kanssamme. Yhden heistä nappasin itselleni ja tuolla hän viihdyttää minun edellisen suhteen lastani. Kerrassaan upea mies.
Jos jotain negatiivista pitäisi sanoa noista miehistä, niin lähes kaikki varmistivat ensimmäisessä tai viimeistään toisessa mutkassa, että olenhan valmis tekemään heidänkin kanssaan lapsia. Pikkuisen tuli mieleen, että olenkohan heille vain vauvahautomo, mutta toisaalta jos ikää on jo 30+, niin toisaalta kuuluuhan tuo aika oleellisesti ihan perus arvomaailman selvittämiseen ja yhteisien toiveiden kartottamiseen.
Kommentit (9)
Kieltämättä olen aika yllättynyt miten moni onkaan kiinnostunut ja juuri tuota samaa kuin ap kirjoitti että kysyvät haluanko varmasti lapsia heidänkin kanssa.
Ja ikää kaikilla alle 30v.
ja missä IHMEESSÄ käytte kun kerran miehiä ihan jonoksi asti...
Kaksi parasta kaveriani on kolmikymppisiä sinkkuja (luovat uraa rahoitusalalla esimiehinä, tekevät paljon työtä mutta saavat myös mukavasti palkkaa...)
Molemmat nättiä, kivoja, sivistyneitä ja koulutettuja, iloisia naisia, mutta miehiä ei juuri ole ollut kuin renttuja tarjolle...
Käyvät usein radalla; bailaavat lähes joka viikonloppu Hesassa eri mestoissa, pitävät hauskaa, ja aina laittavat itsensä niin näteiksi että melkein kadehdittaa (näin ruttuisena kotiäitinä).
Mutta, aina olis tarjolla VAIN ja AINOASTAAN seksiä, tai sitten miehet ovat järjestään kaikki olleet naimisissa tai sitoutumiskammoisia, neuroottisia, vaikealuonteisia tai sitten kilttejä mutta todella nössöjä (lihavia, epämuodikkaita jne).
Ihmettelen kertomaanne... Ei sovi ainakaan Helsingin yö-elämän piirteisiin.
Ja en ole ikinä ollut mikään bailaaja. Miehet löytyneet kavereiden kavereista tai netistä. Ihan jonoksi asti tosiaan piisaa. Mitä miehet ovat sanoneet, niin ovat arvostaneet sitä, että en pidä työtäni ensimmäisenä asiana elämässä vaan perhettä. Korkeasti koulutettu olen kyllä itsekin, mutta en aio urallani edetä perheen kustannuksella. Voisikohan kavereittesi urasuuntautuneisuus karkoittaa " perheenisätyyppejä" ?
Hämmästynyt olin todella minäkin siitä jonosta, jonka sain erottuani.
että molemmat haaveilevat lapsista, pysyvästä parisuhteesta kunnon miehen kanssa.
Naisilla elämä muuten kunnossa; on omistusasunnot, autot, rahaa säästössä, ja ovat fiksuja ja muodikkaita naisia eli kaikin tavoin asiansa hyvin hoitaneita ja päälle vieläpä viehättävän näköisiä.
Surullista, mutta opiskellessa ja työnteonlomassa päälle parikymppisinä aika vilahti ja ovat nyt sinkkuja kolmekymppisiä. Molemmat ovat useasti seurustelleet, enemmän tai vähemmän vakavissaan, mutta aina suhde on päättynyt siihen että mies on pettänyt, jättänyt, tai alkanut viina maistumaan, tai sitten käytös on alkanut olla aivan ala-arvoista; esim. alkanut oireita alkavasta väkivallasta jne. :(
ja sinä hullu teet jokkaisen kanssa....
Akateemisiakin ja äveriäitäkin. Kaiken ikäisiä. Eri maalaisia. Ei mulla lapset oo mitenkään estäny miehiä lähestymästä. Ei vaan nappaa kukaan tarpeeksi. Kosittukin on useasti.