Lapsettomille kysymys (vierailuista lapsiperheissä)
Onko teidän mielestä ihan ok tulla kylään lapsiperheeseen? Meillä on paljon lapsettomia ystäviä ja mielellään pyydämme heitä kylään. Yritämme puhua aika vähän lapsista, tietysti jotain on ihan normaalia puhua mutta muitakin puheenaiheita löytyy =)
Kertokaa, mikä on kiusallista vieriluissa, siis jos jotain sellasta on. Miten minun olisi paras olla ja mitä tehdä niin että teistä vierilut olisivat mukavia. Onko tää nyt ihan ihme sepostusta, toivon vaan että lapsettomatkin viihtyisivät luonamme. Nyt meillä on esim kohta tuparit joihin tulee paljon porukkaa ja ottaisin mielllään vinkkejä vastaan. Mitä vaan mieleen tulee...
Kommentit (11)
Käymme kyllä lapsiperheissä kylässä vaikka omaa lasta ei olekaan.
Touhuamme myös muksujen kanssa siinä sivussa.
Mitenkään erityisesti ei pidä olla, lapset ovat siinä ja sillä siisti.Puhua voi tietysti muustakin kun tenavista.
usein vallitseva meluisuus ja lyhytjännitteisyys. Tuntuu, että pitää huutaa saadakseen asinsa kuulluksi ja siltikin kunnon keskustelu ei meinaa onnistua. Kun kerron jotain juttua, päälle hihkaistaan " Älä, Otto, kiusaa Emmaa" ja vanhempienkin jutuista jää loppu kuulematta, kun keskeytyksiä tulee koko ajan ja lopuksi unohtuukin, mitä oltiin kertomassa. Huomaan hermostuvani. Lapsiperheissä vierailu on yleensä aika stressipitoista hommaa.
Ja tuosta syliin ottamisesta: jotkut kundit on puoliväkisin tuupannut jälkeläisiään (ihan vauvoja) syliin ja lässyttäneet samalla, että ' nyt sullekin tulee varmaan vauvakuume' . Ei tullut. En tiennyt, mitä sanoa, musta toi oli tosi epäkohteliasta.
Olen hoitanut niin paljon kummilapsiamme ja sisaruksieni lapsia, että suoriudun kyllä näistä keskusteluista.
Se mikä ärsyttää aivan mielettömästi, on kauhea marttyyrius. Jos erehdyn sanomaan että olen väsynyt, se mitätöidään välittömästi " voi kuule kun saat lapsia, tiedät mitä on väsymys" . Tai jos minulla on kiireitä, niitä ei tietenkään oikeasti voi olla koska olen lapseton... Se mikä myös ihmetyttää on, että monilla ihmisillä kehittyy ymmärrys vasta äitiyden myötä. Yksi sun toinen asia on sellainen, jonka joku on ymmärtänyt vasta lapsen saatuaan. Sorry, on meitäkin jotka ymmärrämme kaikenlaista vaikkei lapsia olekaan. Lapsistakin tiedän valtavasti kokemusteni kautta, joten minulle ei tarvitse selittää kuin jollekin idiootille, miten vuoden ikäinen käyttäytyy.
Muuten ihan ok mutta juuri tämä ärsyttää ihan kaikkein eniten!
Joissain paikoissa (onneksi!!!) lapset on tottakai samassa kahvipöydässä, mutta jos ei osata olla kunnolla -> omaan huoneeseen leikkimään (mikä on kuulemma sama juttu ihan omalla porukallakin) tai että tervehditään ja ollaan samassa tilassakin, mutta ns. rauhallisesti tai omia juttuja tehden. Näissä paikoissa on tosi kiva käydä :D
Vierailija:
usein vallitseva meluisuus ja lyhytjännitteisyys. Tuntuu, että pitää huutaa saadakseen asinsa kuulluksi ja siltikin kunnon keskustelu ei meinaa onnistua. Kun kerron jotain juttua, päälle hihkaistaan " Älä, Otto, kiusaa Emmaa" ja vanhempienkin jutuista jää loppu kuulematta, kun keskeytyksiä tulee koko ajan ja lopuksi unohtuukin, mitä oltiin kertomassa. Huomaan hermostuvani. Lapsiperheissä vierailu on yleensä aika stressipitoista hommaa.
Pidän keskusteluista yli kaiken, ja muakin rassaa se, ettei lapsiperheissä siitä aina tule yhtään mitään. Heitellään vaan irrallisia lauseita sinne lasten kirkumisen sekaan, eikä kukaan oikein kuule mitään. Tylsää mennä tapaamaan kaveria ja sitten vaa istua sielä yleisönä katsomassa kun lapset juoksee kilpaa ympärillä. Olenkin aina ilahtunut, jos isä älyää poistua lasten kanssa jossain vaiheessa vaikka ulos hetkeksi, niin että äitikin saa hieman omaa aikaa ja voidaa jutella kaikessa rauhassa.
Meteli on siis pahinta, ja se, että pyöritään koko vierailu lasten ympärillä hämmästelemässä heidän temppujaan. Kuuntelen ja kyselen lapsistakin mielelläni, mutta olen kiinnostunut myös ystävieni muusta elämästä. Ja niin, en myöskään halua, että syliini tullaan istumaan ilman housuja;)
opettaisin lapsia tervehtimään vieraita,katsomaan silmiin ja kiittämään jos vieraat tuovat tuliaisen,namua tms.
Opettaisin kunnioittamaan vieraita sillälailla että sillä hetkellä vieraat ovat " ykkösasemassa" jottei lapsi/lapset olisi siinä koko ajan showaamassa ja huomiota hakemassa,ryntäämässä ekana rohmuamaan tarjottavia,kiukkuamassa jne.
Jos haluaisin rauhassa jutella aikuisten kanssa pyytäisin lapsia huoneeseensa leikkimään jos riehakkaita tai esim.isä voisi hetken ulkoilla tms. lasten kanssa.
Sit pyrkisin olemaan kiinnostunut vieraiden kuulumisista enkä koko aikaa lapsista jauhaisi.
että vieraat ovat ykkösasemassa sen aikaa kun viipyvät. Tuntuu olevan monelle lapselle nykyään tosi kova paikka! Joskus vieraana tuntee olonsa aika orvoksi, kun perheen ralli jatkuu ihan muutumatomana, ja siihen on vieraan sopeuduttava. Itse kunnioitan vieraitani järjestämällä heille aikaa silloin kun heitä kutsun, enkä pakota vain katsomaan esitystä, miten meidän perheessä arkea eletään. Miten lapsen saaminen tekisi tämän peruskohteliaisuuden mahdottomaksi?
Se ärsyttää muuten minuakin jos on kova meteli kun haluan keskustella! Lapsettomilta toivoisin ymmärrystä siinä että vauva ja pieni taapero ei ymmärrä vielä mitä on " käyttäytyminen" , heiltä ei voi vaatia mitään käytössääntöjä. eivätkä he huomionkipeyttään huutele. Olen opettanut lapseni tervehtimään ja esikoinen osaa jo ns. käyttäytyä. Jos huuto jossain vaiheessa menee yli, lähetän kaksi isointa ylös rauhottumaan. Vauvaa pidän itkemättömänä parhaani mukaan.
Aika vähän puhumme lapsista ja yleensä annan vieraan alottaa heistä puhumisen. Itse huomaan kyllä aika pian, onko ihminen sellainen joka haluaa että lapsi tulee syliin/leikkimään vai ei. Ne, jotka selvästi tuntevat olonsa epämukavaksi lapsen kanssa, saavat olla rauhassa. Minulle ei tulisi mieleenkään ruveta vähättelemään jonkun toisen kiireitä ja väsymystä, oli lapsia tai ei.
Mieheni ei edelleenkään ymmärrä miksi on niin hiton tahditonta ruveta kyselemään toisten lapsenhankintasuunnitelmista ja vauvakuumeista, mä en kylä sanallakaan mainitse asiasta. Jos joku hauaa puhua, saa aottaa itse.
Ihan hyvin meillä on mielestäni vierailut menneet ja lapsettomatkin ovat ainakin osanneet teeskennellä että oli ihan ok. Toivottavasti näin jatkossakin. Mä luulen että ne joilla on lapsia ja ne joilla ei ole lapsia eivät mitenkään voi täysin ymmärtää toisiaan (lapsiin liittyvissä jutuissa) ja siksi non oikeastaan turhaa edes ruveta selittelemään omaa tilannetta.
rasittavalta, kun ei ole siihen tottunut. Meillä on kaksi reilun vuoden ikäistä lasta ja parhaamme mukaan heitä kasvatetaan huomioimaan muita ihmisiä ja käyttäytymään hyvin. Sanovat kiitos ja tervehtivät. Pöydästä eivät mitään rohmua, tietenkään, vielä tässä iässä, mutta toivottavasti eivät myöhemminkään.
Mutta pakostakin kaksi samanikäistä pitää ääntä, kun yhdessä hääräävät. Ja ovat siinä iässä, että on pakko katsoa perään, koska kiipeilevät joka paikkaan. Eli vaikka yritän todella keskittyä keskustelemaan vieraiden kanssa, niin pakko huomioida lapsiakin " sivusilmällä" etteivät putoa päälleen sohvalta tms.
Mutta en todellakaan jauha lapsista, niinkuin joku täällä asian ilmaisi.
Lapsettomienkin tulisi olla suvaitsevaisia, eikä pitää itseään ja omia asioitaan tärkeämpinä kuin niiden, joilla lapsia. Kaikilla on ne omat tärkeät asiansa ja molempien osapuolten tulisi osata ottaa toinen huomioon.
Minua myös rasittaa että lapset metelöivät ja pakko hihkua väliin kaikenlaisia kieltoja ja komennuksia. Valitettavasti lapset ovat vielä niin pieniä ettei heitä ole mahdollista laittaa omaan huoneeseensa rauhallisesti leikkimään. Tää on nyt tätä, väliaikaista kuitenkin.
Itse kärsin, tosin olen jo päässyt lähes sen ylitse. Kyllä se on totta että vierailut lapsiperheissä ovat vähentyneet sen takia ettei äideillä ole kuin YKSI puheenaihe ja se on lapset. Totta kai on ymmärrettävää että niistä jotain puhutaan, mutta jos ei ole muita puheenaiheita niin ne kyläilyt eivät anna mulle mitään.
Äitien pitäisi osata aatella muitakin kuin ittiään. Miltä itsestä tuntuisi jos puhuu asiasta josta toisella ei ole kokemusta? Pahin tilanne on jos olet yksin lapsettomana kymmenpäisen äitilauman keskellä, se on painajaismaista.
Puhu siis muistakin kuin lapsista.