Lue keskustelun säännöt.
Luen just Eckhart Tollen kirjaa Läsnäolon voima, ja ärsyttää kun en "tajua"
Kommentit (94)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantsis kuunnella äänikirjana, pariin kertaan vähintään ja you tubesta lisää..
Voit olla vain nykyhetkessä. Kaikki muu on harhaa. Spekulaatiota, kuvitelmia, muistoja ym. Tollo pitää olla, ettei tätä tajua! Tokhart Ello
Ensimmäinen lukukerta meni yli ymmärryksen, mutta kirjassa oli jotain joka sai tarttumaan kirjaan uudestaan ja uudestaan. Sain siitä lohtua ja se rauhoitti mieltä vaikken kaikkea aina ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin joskus tuon, ja koko homma tuntui vähän turhan simppeliltä, läsnäolo. Sittemmin olen alkanut kokemaan, että paras ja helpoin keino päästä ahdistuksesta on keskittyä nykyhetkeen.
Herra Tolle toistaa ansiokkaasti kerta toisensa jälkeen: on vain nyt
Ja hän on aina oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus tuon, ja koko homma tuntui vähän turhan simppeliltä, läsnäolo. Sittemmin olen alkanut kokemaan, että paras ja helpoin keino päästä ahdistuksesta on keskittyä nykyhetkeen.
Ahdustus nimenomaan asuu siellä mitä ei ole. Jos käännät kanavat päälle nykyhetkeen, ahdistuksella ei ole tilaa saastuttamaan sitä mitä on. Liian moni ei halua poistua unelmista nykyhetkeen ja syy on mysteeri.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kuulukaan tajuta. Kirjan pointti juurikin on että se "tajuaminen" ja siihen pyrkiminen, jatkuva ajattelu ja älyllistäminen, on se mikä estää ihmistä valaistumasta.
Parempi on vain olla, tuntea ruumiinsa ja olemassaolonsa ja aistia kaikki mitä nyt sillä hetkellä sattuu aistimaan. Ei ajatuksia, ei pyrkimyksiä valaistumiseen, ei pyrkimyksiä erilaiseen oloon kuin nyt on (esim. pyrkimys rauhaan voi olla erittäin haitallinen, parempi on hyväksyä se mitä on vaikka se olisikin ahdistusta tai surua). Vain olemista. Itse olen löytänyt siitä rauhan ja pystyin jopa lopettamaan lääkkeiden syönnin masennukseen ja paniikkihäiriöön.
Mun mielestä tää on hyvä vastaus. Mä oon tavallaan monen tekijän summana joutunut tämmöiseen tilaan, jota ehkä joku kutsuu valaistumiseksi tai miksikä avautumiseksi tai heräämiseksi. Pohjalla oli siis 15v traumatyöskentelyä, jota seurasi itsestään joku voimakas herääminen.
Niin nykyään mun perusoleminen on sitä, että olen käytännössä kokoajan läsnä. Iso ero entiseen. Olen kokoajan yhteydessä omaan kehoon ja siihen mitä se tarvitsee. En esim kestä enää juoda alkoholia, koska se heikentää kehoyhteyttä. Ennen alkoholi taas oli hyvä keino paeta itseä ja traumojen aiheuttamia tunteita. Lisäksi itsellä iso muutos se, etten ota mitään enää henkilökohtaisesti, joten olen sisäisesti aika tunnoton. Mutta jos tunteita herää niin annan niiden tuntua välittömästi. Itkut ja mielipaha on tervetulleita siinä missä ilokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus tuon, ja koko homma tuntui vähän turhan simppeliltä, läsnäolo. Sittemmin olen alkanut kokemaan, että paras ja helpoin keino päästä ahdistuksesta on keskittyä nykyhetkeen.
Ahdustus nimenomaan asuu siellä mitä ei ole. Jos käännät kanavat päälle nykyhetkeen, ahdistuksella ei ole tilaa saastuttamaan sitä mitä on. Liian moni ei halua poistua unelmista nykyhetkeen ja syy on mysteeri.
Yhteiskunta on järjestetty niin, että se on erittäin stressaava ihmiseläimelle. Koko ajan vieraita ympärillä ja suljettuna pieniin koppeihin siittävien koiraiden kanssa. Vähemmästäkin laukeavat eskapismit tulille
Itsekin en ymmärtänyt alussa yhtään mistä oli kyse.
Nyt ymmärrän jotain