Lue keskustelun säännöt.
Luen just Eckhart Tollen kirjaa Läsnäolon voima, ja ärsyttää kun en "tajua"
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla polullani sydänmeditaatio ja myötätuntoharjoitukset niin itseä kuin muita elollisia kohtaan on ollut huomattavasti vaikuttavampaa kuin kuivat läsnäolotreenit, tosin kaikella on aikansa
Tästä tuli mieleen kun joskus luin Oshon kirjaa, niin hän siinä sanoi että ihmisiä on tämän asian suhteen neljää päätyyppiä. Ensimmäinen on emotionaalinen tyyppi, ja tällaiselle sopii juuri myötätuntoharjoitukset, palvonta ja omistautuminen, tunteelliset rituaalit. Toinen ja yleisin tyyppi on toiminnallinen tyyppi. Nämä kulkevat kohti valaistusta parhaiten tekemällä käytännön myötätunto- ja hyväntekeväisyystyötä, palvelemalla seurakuntaa tai ashramia tms. Kolmas tyyppi on intellektuaali tyyppi, jota kiinnostavat metafysiikka, teologia, filosofia, älyllinen ymmärtäminen. Neljäs ja kaikkein harvinaisen mielenlaatu on se joille nämä Tollen tapaiset toimii: ihmiset jotka ei ole erityisen emotionaalisia, intellektuaalisia, eikä toiminnallisia, vaan joille luonnollisinta on keskittyä suoraan puhtaaseen tietoisuuteen ja olemassaoloon.
Oshon mukaan kaikkia näitä teitä voi päästä valaistumiseen, mutta tietä nopeuttaa se että valitsee omalle luonteelleen sopivan tien eikä väkisin yritä jotain joka ei omaan psyykeen istu.
Tosi hyvä kirjoitus, kiitos. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että minua ärsytti Tollessa jonkin verran hänen esittämänsä mystiset ja uskonnolliset käsitykset esim. kuolemanjälkeisestä. Olen agnostikko enkä usko sellaisiin, ja varsinkaan en pidä siitä että joku tuputtaa omia henk. koht. näkemyksiään totuutena sen varjolla että ilmoittaa olevansa valaistunut.
t. 15
Onko tullut mieleesi, että tuonpuoleisen ja hengellisen ulottuvuuden tajuaminen ja hyväksyminen osaksi elämää liittyisi ns. valaistumiseen?
Henk koht en ymmärrä miten sovittaa yhteen 'agnostikko' ja 'valaistunut'.
Ap:lle suosittelen Anthony DeMellon teosta Havahtuminen. (Lienee originaalina Awakening).
Vierailija kirjoitti:
ONko kellekään muulle käynyt kuten minulle eli että on tunnollisesti harjoittanut Tollen ohjeita, mutta silti ei ole minkäänlaista pienintäkään satorin kokemusta tullut? Mä olen jo vuosia tehnyt näitä juttuja mitä suositellaan, erityisesti oman ajattelun seuraamista "todistavana tietoisuuutena" sekä kehon sisäisen energiakentän meditointia. Yritän myös keskittyä nykyhetkeen aina kun vain muistan. Olen mielestäni näissä jo aika hyvä, hyvin harvoin ajatusvirta enää vie sillä tavalla mennessään ettei tarkkailevaa tietoisuutta olisi läsnä.
Mutta sittenkään en ole kokenut mitään. Tollehan sanoo että pitäisi kokea ykseytensä kaiken olemassaolevan kanssa, se että olemassaoleminen on pohjimmiltaan jumalallinen jne. Mutta mä vaan koen vuodesta toiseen arkisia inhimillisiä aistimuksia ja ajatuksia, en mitään henkistä.
Tarkoitatko satorin kokemuksella jotain havahtumista, pientä valaistumista? Valaistuminen/havahtuminen siihen, mitä todella on, tulee useimmilla pitkän ajan jälkeen ja havahtumiskokemusten kautta.
Olen lukenut Tollen kirjoista osan useampaan kertaan ja osan kerran. Olen vakuuttunut Tollen sanomasta. Olen läsnäoloharjoitusten avulla saanut kokea pieniä havahtumiskokemuksia ja joitain isompiakin, mutta pitäisi varmaan jaksaa elää jatkuvassa läsnäolon tilassa, mitään huolehtimatta ja lähes mitään ajattelemattakin (muuta kuin silloin, kun tulee joku tilanne, että on välttämätöntä ajatella), jotta voisi saada vahvan ymmärryksen siitä, mikä oikeasti on, ei keho-mieli-olento, vaan sen "taustalla" oleva tietoisuus.
Luulin joskus vuosia sitten, että osaan olla jo hyvinkin läsnä, kunnes opin olemaan vielä paremmin läsnä. Sain kokea, etten perimmältäni/todellisuudessa ole tämä olento, joka täällä pallola touhuilee. Tein jokaisen asian siten, että huomioni oli siinä täysin enkä ajatellut mitään muuta, en edes sitä, mitä tein, mutta silti työt tuli hyvin tehtyä eikä esim. kotona ruokaa laittaessa koskaan ruoka palanut pohjaan, vaan onnistui ihan hyvin. :)
Mitä kohtaa et ymmärrä? Mitä haluaisit oppia ja ymmärää?
Luin kirjan n. viisi vuotta sitten ja ymmärsin sen, mutta en usko niin kuin Tolle. En usko väitteiden olevan totta.
Luin kirjan mielenkiinnosta. Minulla on joitain läheisiä, jotka uskovat samansuuntaisesti kuin Tolle, ja haluan ymmärtää heitä ja pystyä keskustelemaan heidän kanssaan.
Kirjan opetuksessa on paljon samaa kuin buddhalaisuudessa. Ego eli tietoisuus pyrkii ja kaipaa aina johonkin toisaalle: tulevaisuuteen, menneisyyteen, parempaan, täydempään, eheyteen. Buddhalaisuuden mukaan kaipuu on harhaa, joka täytyy sammuttaa henkisillä harjoitteilla ja mietiskelyllä. Oivallus, että läsnäoloon (joka on yksi tietoisuus) sisältyy kaikki mitä on eikä kaipuulla siten edes ole kohdetta, on egon kuolema eli buddhalaisuuden valaistuminen.
Kristinuskossa taas, johon itse uskon, ihmisen kaipuu ei ole harhaa, vaan sille on syy. Ihminen kaipaa Jumalaa. Vain Jumala voi sammuttaa kaipuun rakkaudellaan, ja sen Hän teki lähettämällä Poikansa Jeesuksen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitit, että "Ego eli tietoisuus pyrkii...." Ego ei ole tietoisuus. Ego kuuluu tähän kehomielikokonaisuuteen, mutta tietoisuus on syvin olemuksemme.
Faith kirjoitti:
Luin kirjan n. viisi vuotta sitten ja ymmärsin sen, mutta en usko niin kuin Tolle. En usko väitteiden olevan totta.
Luin kirjan mielenkiinnosta. Minulla on joitain läheisiä, jotka uskovat samansuuntaisesti kuin Tolle, ja haluan ymmärtää heitä ja pystyä keskustelemaan heidän kanssaan.
Kirjan opetuksessa on paljon samaa kuin buddhalaisuudessa. Ego eli tietoisuus pyrkii ja kaipaa aina johonkin toisaalle: tulevaisuuteen, menneisyyteen, parempaan, täydempään, eheyteen. Buddhalaisuuden mukaan kaipuu on harhaa, joka täytyy sammuttaa henkisillä harjoitteilla ja mietiskelyllä. Oivallus, että läsnäoloon (joka on yksi tietoisuus) sisältyy kaikki mitä on eikä kaipuulla siten edes ole kohdetta, on egon kuolema eli buddhalaisuuden valaistuminen.
Kristinuskossa taas, johon itse uskon, ihmisen kaipuu ei ole harhaa, vaan sille on syy. Ihminen kaipaa Jumalaa. Vain Jumala voi sammuttaa kaipuun rakkaudellaan, ja sen Hän teki lähettämällä Poikansa Jeesuksen.
Hassua törmätä tähän ketjuun, joku nostanut vaaanhan monen vuoden takaisen aloitukseni :)
Ja aiheeseen, uskon nykyään samanlailla kuin sinä. Tai uskoin jo tuolloin 2014, mutta nyttemmin koko ajan vankemmin. Tollea en ole enää yrittänytkään lukea, enemmänkin Raamattua.
Sulla on muuten hyvä blogi, ilo lukea, saan aina vahvistusta ja iloa teksteistäsi!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitit, että "Ego eli tietoisuus pyrkii...." Ego ei ole tietoisuus. Ego kuuluu tähän kehomielikokonaisuuteen, mutta tietoisuus on syvin olemuksemme.
Joo, olet oikeassa. Kirjoitin epähuomiossa tuon, kun joskus psykologiassa ego suomennetaan tietoiseksi mieleksi. Tollen opetuksessa se on nimenomaan eri asia kuin tietoisuus.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Luin kirjan n. viisi vuotta sitten ja ymmärsin sen, mutta en usko niin kuin Tolle. En usko väitteiden olevan totta.
Luin kirjan mielenkiinnosta. Minulla on joitain läheisiä, jotka uskovat samansuuntaisesti kuin Tolle, ja haluan ymmärtää heitä ja pystyä keskustelemaan heidän kanssaan.
Kirjan opetuksessa on paljon samaa kuin buddhalaisuudessa. Ego eli tietoisuus pyrkii ja kaipaa aina johonkin toisaalle: tulevaisuuteen, menneisyyteen, parempaan, täydempään, eheyteen. Buddhalaisuuden mukaan kaipuu on harhaa, joka täytyy sammuttaa henkisillä harjoitteilla ja mietiskelyllä. Oivallus, että läsnäoloon (joka on yksi tietoisuus) sisältyy kaikki mitä on eikä kaipuulla siten edes ole kohdetta, on egon kuolema eli buddhalaisuuden valaistuminen.
Kristinuskossa taas, johon itse uskon, ihmisen kaipuu ei ole harhaa, vaan sille on syy. Ihminen kaipaa Jumalaa. Vain Jumala voi sammuttaa kaipuun rakkaudellaan, ja sen Hän teki lähettämällä Poikansa Jeesuksen.
Hassua törmätä tähän ketjuun, joku nostanut vaaanhan monen vuoden takaisen aloitukseni :)
Ja aiheeseen, uskon nykyään samanlailla kuin sinä. Tai uskoin jo tuolloin 2014, mutta nyttemmin koko ajan vankemmin. Tollea en ole enää yrittänytkään lukea, enemmänkin Raamattua.
Sulla on muuten hyvä blogi, ilo lukea, saan aina vahvistusta ja iloa teksteistäsi!Ap
Ihanaa kuulla! :)
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienosti Faith suhtauduit palautteeseeni ego/tietoisuus - asiasta. Huomasin myöhemmin, että kiireissäni kirjoitin palautteen vähän "töks", mutta onneksi et loukkaantunut. :)
Kaikkea hyvää sinulle, ja kaikille. :)
Tollo on vain steppaava menninkäinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Jeff Foster sukua steppaavalle menninkäiselle?
Vierailija kirjoitti:
Siis pitääks tosa vaan maata?
"...ja minä koetin nukkua tuossa..."
Aloitin lukemaan tätä kirjaa. Aika tiivistä tekstiä verrattuna joihinkin muihin elämänhallinta yms kirjoihin.
Minulla kävi samoin Anthony de Mellon Havahtumisen kanssa. Meni melkein 15 vuotta kunnes luin sen uudestaan ja siinä olikin yllättäen järkeä.
Vieläkö Jeff Foster on vihainen steppaavalle menninkäiselle?
Lainasin vain sen osan tekstiä, jota kommentoin.
Ehkä kuivat läsnäolotreenit eivät ole kohdallasi vielä niin vahvaa, täydellistä läsnäoloa, koska se tuntuu kuivalta ja sydänmeditaatio sekä myötätuntoharjoitukset ovat vaikuttavampia.
Siinä vaiheessa, jos haemme vielä kokemuksia ja vaikuttavuutta, emme edes ehkä kykene olemaan täysin läsnä ajatuksettomasti. Sitten kun siihen kykenee alkaa tuntea syvää ja miellyttävää rauhaa, joka voittaa erilaiset kokemukset.