Luen just Eckhart Tollen kirjaa Läsnäolon voima, ja ärsyttää kun en "tajua"

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 15:58"]

"Ääretön autuuden tila" - just näitä tyhjiä tollemaisuuksia. :D

[/quote]

Vaikea varmaan ymmärtää, jos ei ole sellaista itse kokenut. Ei tarvitse silti tulla dissaamaan niitä, jotka sen ovat kokeneet eivätkä sitä osaa millään muilla sanoilla kuvailla.

Noita henkisen kehityksen ja kasvun eri vaiheissa tulevia olotiloja ja oivalluksia on oikeasti vaikea selittää ymmärrettävästi sellaiselle, joka ei niitä itse ole kokenut. Yrittää voi, ja voi antaa jotain tuollaisia vihjeitä siitä millainen olotila on kyseessä, mutta täyttä ymmärrystä siitä et voi saada ilman omaa kokemusta.

Ei mitään tunnetilaa pysty kuvailemaan täydellisen ymmärettävästi henkilölle, joka ei sitä tunnetta ole kokenut -kokeile vaikka. Ja se ei tee siitä tunteesta silti mitenkään vähäpätöistä ja sellaista, että sille sopisi muiden nauraa.

Ja joku tuossa ihmetteli kun Jeesuksesta puhutaan vaikka Tollesta oli alunperin kyse -varmaankin siksi, että molemmat ne kuitenkin opetti/opettaa tätä ihan samaa asiaa.

Mun mielestä surullisinta on juuri toi, että leimataan hölynpölyksi ja huuhaa-hullutteluksi kaikki tuollainen mihin oma kokemuspohja ja ymmärryskyky ei riitä. Tuolla asenteella se ei tule koskaan riittämäänkään.

Eikä muuten itsellenikään nuo jutut ole auennut ekoilla kuulemis-/lukemiskerroilla. On saattanut mennä parikin vuotta, kun olen yhtäkkiä tajunnut, että hei, tätä siinä kirjassa tarkoitettiin. Henkinen kasvu on pitkä prosessi, ei se tapahdu silmiä räpäyttämällä. Kärsivällisyyttä ja hyväksyntää, älä ärsyynny siitä jos et ymmärrä. Ymmärrät sitten kun sen aika on.

"leimataan hölynpölyksi ja huuhaa-hullutteluksi kaikki tuollainen mihin oma kokemuspohja ja ymmärryskyky ei riitä." - Kiva, kun esität eri mieltä olevat ihmiset kokemattomina ja ymmärtämättöminä. Olet varmaankin itse sensitiivinen äykkö ja avarakatseinen joka kantilta näkijä. Reality check: kun asiaa ei ole, sitä ei voi myöskään käsittää. Voi vain käsittää, että Tollessa ei substanssia ole ja siirtyä tärkeämpiin asioihin.

aika aivokuollut saa olla, jos ei ole mitään muistikuvia. 

Ole vain ja kuuntele. Kello raksuttaa, tuuletin humisee, näet valon, kuulet tassujen rapinan. "Minä näen!" synnyttää ilon, elämisen riemun. Pysäytä itsesi aina, kun ehdit ja muistat. Elät yhä enemmän tässä ja nyt.

"Minä on este läsnäololle"

Kiitos sinulle, joka suosittelit kirjaa Havahtuminen. :)

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 18:48"]

Ei kaikki toimi kaikille

Ei niin. Olemme kaikki eri kehitysasteella.

Ei yhtään arroganttia..?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:03"]

Samaa juttua eri paketissa ovat kaikki suuret hengelliset mestarit opettaneet. Niihin on vain lisäilty jälkikäteen kummallisia dogmeja ja teologiaa, joihin pitää vain "uskoa". Oikeesti Jeesuksen puheetkin esim. siitä, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta ei tarkoittanut mitään kuolemanjälkeistä olotilaa, vaan sitä huoletonta ajattomuuden tunnetta ja hetkessä olemista mikä jonkainen pieni lapsi kokee ennen kuin ehdollistuu tähän meidän helvetilliseen oravanpyörään. Sitä on myös zen, sitä yrittää Tolle(kin) meille kertoa. Niin helppoa mutta silti ihan älyttömän vaikeaa.

Samaa mieltä. Jeesuksen opetuksesta on unohdettu tämä puoli, kun kirkkokunnat ovat keskittyneet syntiin ja kuolemanjälkeiseen pelastukseen.

Kuitenkin Jeesus sanoo ihan suoraan että Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä, ja opettaa esim. nykyhetkessä elämistä. Hänhän sanoo toisaalta että joka katsoo auran varteen ja katsoo taakseen, ei ole sovelias Jumalan valtakuntaan - eli ei menneisyyteen takertumista, ja toisaalta, että ei pidä murehtia tulevaa vaan jokaiselle hetkelle riittää sen omat murheet. Hän neuvoo olemiseen juurtumista mm. vertauksin puusta johon ihmisen tulee olla yhteydessä tai käy kuten puusta irti leikatulle oksalle. Jeesus opettaa yksinkertaisuuteen palaamista, lasten aitouteen palaamista, eikä esim. monimutkaisia hengellisiä oppeja tai metodologioita.

"Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä" tarkoittaa myös sitä että Jumalan rakkaus on mahdollista kokea jo täällä maanpäällä. Raamatussa sanotaan myös että "Jumala on rakkaus". Elämäntarkoituksen löytää kun löytää yhteyden Jumalaan ja saa kokea agaperakkauden eheyttävän ja vapauttavan voiman. Jeesus sanoo myös että "pysykää minun rakkaudessani" eli meidän on tarkoitus elää rakkaudessa ja arvottaa elämää ja muita ihmisiä siitä käsin. Vaikeaa mutta ei mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Itse pääsin kyllä ihan tiloihin ja päässäni loksahteli asioita paikalleen. Valitettavasti ei ollut pysyvää ja nyt olen lähes samassa pisteessä kuin ennen. Olen henkisesti syklisesti viitsivä ja sen huomaa hyvinvoinnissa.

Off topic, mutta täällä toinen syklisesti viitsivä. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Haluaisin olla rutinoituva, mutta en pääse tästä syklisyydestä varmaan ikinä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 18:48"]

Ei kaikki toimi kaikille

Ei niin. Olemme kaikki eri kehitysasteella.

Ei yhtään arroganttia..?

Voihan se vähän sitäkin tietysti olla varsinkin jos laskee itsensä sinne korkeampaan osastoon. Mutta toisaalta hyvin monet perinteet on opettaneet tällaista. Idässä jossa on guruperinne on ollut itsestään selvää että oppilaita on eri tasoisia, edistyneitä ja alkajia. Koska siellä uskotaan edellisiin elämiin, uskotaan että joku voi olla jo syntyessään valmiimpi kuin toinen - koska on edellisissä elämissään etsinyt henkisesti. Raamatussakin Paavali opettaa, että "lapsille pitää antaa maitoa, lihaa miehille", eli opetuksen täytyy olla erilaista oppilaan valmiustason mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pääsin kyllä ihan tiloihin ja päässäni loksahteli asioita paikalleen. Valitettavasti ei ollut pysyvää ja nyt olen lähes samassa pisteessä kuin ennen. Olen henkisesti syklisesti viitsivä ja sen huomaa hyvinvoinnissa.

Off topic, mutta täällä toinen syklisesti viitsivä. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Haluaisin olla rutinoituva, mutta en pääse tästä syklisyydestä varmaan ikinä eroon.

Elämä on aaltoliikettä. Harvoin suunta on ainoastaan lineaarinen ja nousujohdannainen.

Valaistuminen on hidas prosessi, jonka aikana ymmärrys kaiken ykseydestä lisääntyy. Tuo ykseys on rakkaus, maailmaa ylläpitävä voima ja se on löydettävissä kaikista pyhistä kirjoituksista.  Omalla polullani sydänmeditaatio ja myötätuntoharjoitukset niin itseä kuin muita elollisia kohtaan on ollut huomattavasti vaikuttavampaa kuin kuivat läsnäolotreenit, tosin kaikella on aikansa.

Itseoivallus on sitä, että ymmärtää olevansa alkuperältään henki, jolla on kehollisia kokemuksia, eikä päin vastoin, kuten materialistisesti hengellisyys voidaan ymmärää.  Mitä on hengellisyys kakkien uskontojen takana, sitä on hyvä pohtia.

Jokainen ihmiskunnan jäsen kulkee kohti valaistumista omalla kohdallaan polkuaan, eikä kukaan ole toista arvokkaampi (vert. eskarilainen ja lukiolainen). Jotkut tarvitsvat vahvoja lakiuskontoja tiukkoine sääntöineen ja jotkut ovat niin syvällä materiassa, että kieltävät kaiken hengellisyyden. Kaikki tämä kuuluu ihmisen tiehen, eikä sitä kannata tuomita. Elmän koulu järjestää meille jokaiselle kärsimystä ja sen myötä sydän pehmenee ja myötätunto muiden kärsimystä kohtaan lisääntyy.  Tähän menee toki useita elämiä.

Unessa olevan ja valaistuneen mestarin välissä on välimuoto ja se on tie. Tie, totuus ja elämä, ei sen kummempaa, mutta kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Kirja on pelkkää teoriaa. Kuka vaan voi sanoa miten asiat pitää ajatella/tehdä, mutta käytäntö on eri asia.

Tolle"Tollo" ei tietääkseni käy töissä, eikä sillä ole lapsia. Kiertää vaan ympäriinsä saarnaamassa läsnäolosta.

"Kiertää ympäriinsä saarnaamassa läsnäolosta" = käy töissä. Se on sen työ. Saa siitä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Omalla polullani sydänmeditaatio ja myötätuntoharjoitukset niin itseä kuin muita elollisia kohtaan on ollut huomattavasti vaikuttavampaa kuin kuivat läsnäolotreenit, tosin kaikella on aikansa

Tästä tuli mieleen kun joskus luin Oshon kirjaa, niin hän siinä sanoi että ihmisiä on tämän asian suhteen neljää päätyyppiä. Ensimmäinen on emotionaalinen tyyppi, ja tällaiselle sopii juuri myötätuntoharjoitukset, palvonta ja omistautuminen, tunteelliset rituaalit. Toinen ja yleisin tyyppi on toiminnallinen tyyppi. Nämä kulkevat kohti valaistusta parhaiten tekemällä käytännön myötätunto- ja hyväntekeväisyystyötä, palvelemalla seurakuntaa tai ashramia tms. Kolmas tyyppi on intellektuaali tyyppi, jota kiinnostavat metafysiikka, teologia, filosofia, älyllinen ymmärtäminen. Neljäs ja kaikkein harvinaisen mielenlaatu on se joille nämä Tollen tapaiset toimii: ihmiset jotka ei ole erityisen emotionaalisia, intellektuaalisia, eikä toiminnallisia, vaan joille luonnollisinta on keskittyä suoraan puhtaaseen tietoisuuteen ja olemassaoloon. 

Oshon mukaan kaikkia näitä teitä voi päästä valaistumiseen, mutta tietä nopeuttaa se että valitsee omalle luonteelleen sopivan tien eikä väkisin yritä jotain joka ei omaan psyykeen istu. 

ONko kellekään muulle käynyt kuten minulle eli että on tunnollisesti harjoittanut Tollen ohjeita, mutta silti ei ole minkäänlaista pienintäkään satorin kokemusta tullut? Mä olen jo vuosia tehnyt näitä juttuja mitä suositellaan, erityisesti oman ajattelun seuraamista "todistavana tietoisuuutena" sekä kehon sisäisen energiakentän meditointia. Yritän myös keskittyä nykyhetkeen aina kun vain muistan. Olen mielestäni näissä jo aika hyvä, hyvin harvoin ajatusvirta enää vie sillä tavalla mennessään ettei tarkkailevaa tietoisuutta olisi läsnä.

Mutta sittenkään en ole kokenut mitään. Tollehan sanoo että pitäisi kokea ykseytensä kaiken olemassaolevan kanssa, se että olemassaoleminen on pohjimmiltaan jumalallinen jne. Mutta mä vaan koen vuodesta toiseen arkisia inhimillisiä aistimuksia ja ajatuksia, en mitään henkistä.

Se valaistuminen on silkkaa höpinää. Olotila riippuu ihmisen aivokemiasta. Maaiomankaikkeus tai elämä ole mikään tehtävä, jota pitäisi ymmärtää. Sattumalta täällä ollaan, eikä minkäänlaista tarkoitusta ole.

Siinä se, eikä tuon tajuamisen parempaa valaistumista ole. Eri asia miten siihen suhtautuu.

Vierailija kirjoitti:

Se valaistuminen on silkkaa höpinää. Olotila riippuu ihmisen aivokemiasta. Maaiomankaikkeus tai elämä ole mikään tehtävä, jota pitäisi ymmärtää. Sattumalta täällä ollaan, eikä minkäänlaista tarkoitusta ole.

Siinä se, eikä tuon tajuamisen parempaa valaistumista ole. Eri asia miten siihen suhtautuu.

Olet ihan pihalla. On tieteellisesti jo tutkittu että meditointi vaikuttaa paitsi aivokemiaan myös ihan aivojen rakenteeseen. Pitkään meditointia harrastaneilla on mm. enemmän harmaata ainetta aivoissa.

Kannattaako lukea? Olen ihan alussa mutta en ole varma onko tämä hyvää ajankäyttöä?

Alussa kirjoitti:

Kannattaako lukea? Olen ihan alussa mutta en ole varma onko tämä hyvää ajankäyttöä?

Onko kaikki muu aikasi siis optimaalisen järkevästi käytettyä? Entä onko sellaiseen pyrkiminen edes järkevää? Minusta on hyvä ettei kaikki ajankäyttö oli ääritehokasta ja äärirationaalista, että voi rauhassa tutkia erilaisia asioita vaikkei niistä ehkä hyötyä olisikaan. Itsekin luen Aku Ankkoja (olen nelikymppinen) sun muuta, enkä tunne siitä mitään syyllisyyttä.