Mikä on sinun oikeutesi?
Onko sinulla oikeus hankkiutua raskaaksi silloin kun haluat? Tähän on vielä helpohko vastata. Mutta onko sinulla myös oikeus lopettaa aloittamasi raskaus silloin kun haluat? Millä perusteella niin voisi olla. Onko toisen vammaisuus sinun oikeutesi? Eli onko sinulla oikeus päättää vammaisen sikiön elämä? Entäs jos tutkimuksissa tuloksena on terveet kromosomit, mutta saatkin vaikeasti kromosomivammaisen lapsen? Mihin hänet laitat? Syntymän jälkeen ei voi enää laillisesti tappaa. Kuka antaa sinulle oikeuden päättää toisen elämästä? Olisiko eettisempää luopua lapsihaaveista silloin jos vamma kauhistuttaa? Kommentteja kiitos.
Kommentit (25)
vaikka sitä ei missään tutkimuksissa löytyisi raskausaikana? Onko järkevää ottaa keskenmenoriski saadakseen tietää vain muutama mahdollinen vamma? Entäs jos niskaturvotus on korkea ja tutkimuksissa selviää: Ei trisomiaa. Eikö ketään jää vaivaamaan se, että ehkä turvotus johtuukin paljon vaikeammasta kromosomimuutoksesta? Eikö olisi helpompaa olla menemättä np ultraan, joka antaa niin kovin vähän informaatiota?
Tavallaan hyvä, mun ei tarvinnu edes miettiä moista. Rakenneultraan menin omalla kustannuksella.
Ei minulla ole 'oikeutta' saada lapsia, saati sitten terveitä lapsia. Yrittää voi. Minusta minulla ei ole oikeutta määrätä toisen ihmisen elämästä, mutta en tosin tiedä, onko omastakaan. Elämä on arvokas lahja.
Itse en ole koskaan käynyt noissa testeissä.
Vaikka ne olisivat erilaisia, kuin sinun mielipiteesi?
ettet uskoisi tietäväsi ainoaa oikeaa vastausta kaikkiin noihin kysymyksiisi.
Mielenkiintoista tosin seurata, mihin suuntaan näitä keskusteluja halutaan viedä.
Ei kiitos tanssii tähtien kanssa-höpötyksiä vaan vakavaa pohdintaa eettisistä kysymyksistä, niinkö?
Kyllä aihe on todellakin vapaa, täytyy sanoa!! :D
Mielenkiintoista tosin seurata, mihin suuntaan näitä keskusteluja halutaan viedä.
Ei kiitos tanssii tähtien kanssa-höpötyksiä vaan vakavaa pohdintaa eettisistä kysymyksistä, niinkö?
Kyllä aihe on todellakin vapaa, täytyy sanoa!! :D
Jostain syystä vain joillekkin kielletty aihe. Poissa silmistä poissa mielestä. Mutta lisää vaan t: ap
jolla on kehitysvammainen isoveli. Itse koen vammaiset ihmiset täysin yhdenvertaisiksi ihmisiksi meidän muiden kanssa. He vain tarvitsevat tietyissä asioissa enemmän tukea kuin jotkut toiset.
Kaikille meille on paikka tässä maailmassa. Hyväksyn silti myös sen, etteivät kaikki ole samaa mieltä minun kanssani.
Eivät voi olla, jos eivät erilaista maailmaa tunne kuin täysin terveitä ja "normaaleja" sisältävän omansa.
Missä menee riittävän normaaliuden raja? ap
etten itse pidä ketään ns. normaalina, mutta tiedän olevan ihmisiä joilla on tiukat normaaliuden rajat. Vammaiset ylittävät nuo raja-aidat niin huikaisevasti, etteivät he voi kuvitellakaan sellaisia ihmisiä omaan maailmaansa.
T. 15
ja vaatii paljon palstatilaa. Mutta otetaanpa välillä tällaista kevyempääkin aihetta. Kommentteja lisää kiitos. ap
Onko sinulla oikeus hankkiutua raskaaksi silloin kun haluat? Tähän on vielä helpohko vastata. Mutta onko sinulla myös oikeus lopettaa aloittamasi raskaus silloin kun haluat? Millä perusteella niin voisi olla. Onko toisen vammaisuus sinun oikeutesi? Eli onko sinulla oikeus päättää vammaisen sikiön elämä? Entäs jos tutkimuksissa tuloksena on terveet kromosomit, mutta saatkin vaikeasti kromosomivammaisen lapsen? Mihin hänet laitat? Syntymän jälkeen ei voi enää laillisesti tappaa. Kuka antaa sinulle oikeuden päättää toisen elämästä? Olisiko eettisempää luopua lapsihaaveista silloin jos vamma kauhistuttaa? Kommentteja kiitos.
Minulla on oikeus omaan vartalooni, joten minulla on oikeus myös hankkiutua raskaaksi silloin kun haluan. Yhtä lailla minulla on oikeus lopettaa raskaus, edelleen minun vartalostanihan siinä on kyse. Minulla on oikeus päättää sekä vammaisen että terveen sikiön elämän alusta, minä päätän synnytänkö vai en. Jos saan vammaisen lapsen, niin mitä sitten ? Lapsi on aina lapsi, terve tai vammainen. Toki hoitaisin lapseni itse, suurin osa äideistä tekee näin ainakin täällä Suomessa. Kukaan ei anna minulle oikeutta päättää toisen ihmisen elämästä, mutta nyt onkin kyse sikiöstä, joka kasvaa sisälläni. En koe sikiötä ihmiseksi ennen syntymää. Jos vammainen lapsi kauhistuttaa kovin, niin silloin voisin kehottaa miettimään kannattaako sitä riskiä ottaa (lastenteko).
Abortissa et päätä omasta, vaan toisen vartalosta ja myös hengestä. Kuka voi määritellä missä vaiheessa ihmisestä tulee ihminen?
Oletko ollut itse koskaan raskaana, onko sinulla edes perustietoa raskaudesta. Sikiö on vartaloni mielestä loinen, joka kasvaa ja käyttää MINUN vartaloani. Sikiö myös kasvaa MINUN vartaloni sisällä, ei jossakin ulkopuolella omassa vartalossaan. Sikiöllä ei ole elinmahdollisuuksia ilman isäntää, eli minua, joten minun päätettävissä se on. Hyväksyt tai et.
MINÄ voin määritellä milloin MINUN mielestäni sikiöstä tulee ihminen.
Abortissa et päätä omasta, vaan toisen vartalosta ja myös hengestä. Kuka voi määritellä missä vaiheessa ihmisestä tulee ihminen?
Varmaankin käyt neuvolassa, mietit mitä syöt ja juot raskaana ollessasi. Näinhän sinun ei tarvitsisi tehdä, jos ajattelisit sikiön olevan osa sinua. Voisit tietenkin juoda vaikka pullollisen viiniä joka ilta, jos sisälläsi olisi vain loinen. Todellisuudessa et pidä sikiötä osana itseäsi. Entäs abortti myöhäisillä viikoilla? Silloinhan abortti tehdään vamman vuoksi, koska aikaisemmin sitä ei tiedetä. Sinä synnytät sikiön. Hänestä siis tulee kuollut ihminen, koska hän syntyi? Lähes samanikäisiä pelastetaan elämään. Mutta jos sinun synnytyksesi alkaa käynnistyä muutama viikko ennen aikojaan et välitä. Et tietenkään halua tehohoitoa, koska tulossahan on vain sikiö, ei ihminen. Vai ainoastaan sikiön ollessa vammainenko, hän muuttuu loiseksi?
Rakenneultrat ja niskapoimut, kaikki testit mitä odottavalle äidille tehdään, ihan kaikki ok. Kunnes yhtäkkiä ei ollutkaan. Pienessä sydämessä löytyi isoa vikaa ja sen toteamisen jälkeen sikiö lisäksi sairastui vakavasti. Kahden lääkärin suosituksesta pari haki viimeiseen mahdolliseen aikaan erikoislupaa raskauden keskeytykseen, koska pieni raasu ei lääkärien mukaan ollut elinkelpoinen. Hän tuskin olisi selviytynyt täysaikaiseksikaan, eikä mitenkään olisi voinut elää kohdusta lähdettyään. Ystäväni joutui synnyttämään kuolleen lapsensa, viikon verran kärvisteltyään kun synnytys ei lääkkeistä huolimatta alkanut.
En montaa niin kamalaa asiaa tiedä ihmisten joutuneen kestämään kuin tämä. Heidän tapauksessaan päätöksen tekivät he itse, mutta pohjautuen lääkärien antamiin tietoihin ja suosituksiin. En ole koskaan voinut kysyä, mitä ystäväni olisi tehnyt, jos olisi aiemmin huomattu sikiössä vaikka joku lievä kehitysvamma, mutta elinkelpoisuus. Ehkä hänenkin mielipiteensä tänään olisi toinen, kuin ennen tätä kokemusta.
Lapsi olisi kuollut synnyttyään. Vanhemmat kokivat helpommaksi antaa lapsen lähteä jo aiemmin. Tällaisia kauheita tilanteita ei usein satu. Lisää kirjoituksia vaan. Nyt onkin jo monenlaista näkökulmaa tullut ja kivasti aineistoa kirjaa varten. Mitään tietoa ei tulla käyttämään tunnistettavasti. En siis laita yhtään kirjotusta suoraan sellaisenaan esille. Tarkoitus on vain saada ajatuksia ja tuntemuksia. ap
.pidän tietysti kotonani, minä, ei-tuurilla kaksi tervettä ja kolmatta ei tehä just sen takia, että jos ei enää käykään tuuri.