Onko nämä sinusta saman "arvoiset" lahjat?
- tyynyliina, johon lapsi on kirjottanut tekstin ja piirtänyt kuvan pesunkestävillä väreillä
- lapsen itseleipomia keksejä itseaskatelemassa rasiassa
Kommentit (26)
Tietty jos keksit on kivikovia ja sokerin sijasta niissä on kamalasti suolaa tai jos tyynyliina on suttuinen niin se voi saajan iloa lahjasta hiukan vähentää.
oletpa kateellinen ja katkera luonne.
toivottavasti et näyttänyt lapsellesi pettymystäsi.
hän on kuitenkin niitä keksejä rakkaudella sinulle leiponut, ja purkkia kieli keskellä suuta koristellut..
HÄPEÄ!!
Mutta myönnettäköön, että kyllä minusta se tyynyliina oli paljon kivempi lahja.
Eli, olen siis kateellinen ja katkera...
oletpa kateellinen ja katkera luonne.
toivottavasti et näyttänyt lapsellesi pettymystäsi.
hän on kuitenkin niitä keksejä rakkaudella sinulle leiponut, ja purkkia kieli keskellä suuta koristellut..
HÄPEÄ!!
Ottaisin tuhat kertaa mieluummin keksit ja rasian! Pistänlö osoitteen niin pääset eroon?
ja kortin runoineen.
äitienpäivälahja oli koristeltu saviruukku, johon lapsi oli istuttanut orvokin..
pitäisiköhän minun nyt olla kateellinen iskän paperikravatista?
ihan oikeasti, kuinka ap voit edes verrata lapsesi antamia lahjoja??
kertoo sinusta aika paljon....
Mä en edes muista mitä tyttäreni teki isälleen isänpäivälahajaksi??
ja kortin runoineen.
äitienpäivälahja oli koristeltu saviruukku, johon lapsi oli istuttanut orvokin..
pitäisiköhän minun nyt olla kateellinen iskän paperikravatista?
ihan oikeasti, kuinka ap voit edes verrata lapsesi antamia lahjoja??
kertoo sinusta aika paljon....
Tajuaakohan nuo opet edes miettiä, miten kateellisia ihmiset voivat olla...
siellä kerhossa / päiväkodissa "tädit" ovat nähneet vaivaa, että keksivät jonkin kivan lahjan. He teettävät sitä lahjaa lapsilla, useita on parin viikon sisään kipeänä tai muuten vaan poissa. He muistavat kuitenkin teettää lahjan jokaisella lapsella. He paketoivat lahjan lapsen kanssa ja muistuttavat lasta pitämään salaisuuden. He huolehtivat, että jokaisen lapsen lahja annetaan lapsen mukana kotiin... jne .. jne
ja sitten ap miettii tuollaista. Nyt olisi aika huomenna KIITTÄÄ kerhotätejä näkemästään vaivasta!
t. äiti, joka ihmettelee miten suuren vaivan lapset ja hoitajat ovat tehneet lahjani eteen!
Joten leipomukset sopii paremmin äitienpäivälahjaksi kuin isänpäivälahjaksi.
Mutta eipä niistä kekseistä kovin pysyvää lahjaa jää.
parempi varmaan jättää muistamiset sikseen. Kiittämättömyys on palkkana tässä(kin) hommassa.
terveisin,
päiväkodin täti joka kollegoineen näkee todella paljon vaivaa joka vuosi että ko. lahjat ja kortit ideoidaan ja toteutetaan jokaisen lapsen kanssa.
Enpä enää ihmettele lasten kiittämättömyyttä ja huonotapaisuutta.
Mitäpä sitä muuta voisi oppia jos kasvaa tuollaisten keskenkasvuisten ääliöiden kanssa?
Olet ap todellinen ääliö!
Miten yleensä pärjäät elämässä kateuden tunteesi kanssa?
Siis oikeestiko te vertailette lapsenne tekemiä lahjoja???? Haloo!!! Mulle ei tulis ikinä mieleenkään!
Mutta opena kyllä sain taas ajattelemisen aihetta. Täytyy sitten alkaa tosissaan miettimään ja vertaamaan, että mitä lahjoja ja kortteja sitä lapsilla koulussa teettää näin äitien- ja isänpäivälahjaksi jos kerran tuommoisiakin aikuisia ihmisiä (isiä ja äitejä) on maapallolla olemassa!! Ei voi käsittää ei...
Aina ei edes mitään ns. lahjaa edes tehdä koulussa vaan pelkkä kortti. Ja on varmaan ollut niinkin että ehkä samana vuonna isille on jokin lahja kortin lisäksi askarreltukin mutta äideille ei. Voi ei, mitähän ne äidit nyt ovat aatelleet...
Ja muistakaa tosiaan, että kyllä joskus tekis mieli jättää väliin nekin askartelut. On aina välillä kauhea homma miettiä niissä korteissa sun muissa. Helpommallakin kyllä pääsisi, mutta tämä nyt ei ollut aiheesta.
Todella lapsellista verrata lahjoja tuolla tavalla. Häpeäisit, aikuinen ihminen!
- tyynyliina, johon lapsi on kirjottanut tekstin ja piirtänyt kuvan pesunkestävillä väreillä
- lapsen itseleipomia keksejä itseaskatelemassa rasiassa
Naurattaa tuo ap ja kateellinen mieli! Ei oo totta!!!
kerrot nyt tuon lapsellesi ja ilmoitat samalla kuinka äitille ei kelpaakaan mikä tahansa ... taidat olla niitä herttaisia kotijustiinoita, joita lapsesi oppii vielä ***.
Olen itse vieläkin (nyt 40 v) katkera äidilleni, kun edes pienenä lapsena enkelvannut omana itsenäni. Mikään ei koskaan ollut tarpeeksi hyvin, mikään suoritus ei ollut riittävä, miktkään lahjat eivät olleet mieluisia...
Joko alkaa kuulostaa tutulta?
Tulevaisuuttanne!
Lapsesi oppii pian, jos jo ei ole oppinut, että äidille lahjojen antaminen on suuri kilpailu. Ajatus ei olekaan tärkeintä. Aina pitäisi olla pikkuisen "parempi", pikkuisen kalliimpi kuin naapurilla... Säälin teitä ihan tosissaan. Itseäni alkoi äidin lahjat ahdistaa jo ala-asteikäisenä. Ei se ollut ollenkaan pyyteetöntä lahjan antamista. Se oli koko vuoden kalvava suoritus isolla s:llä...
Jos ap on tosissaan, niin melkoisen lapsellista touhua. Kasva jo.
eikö mikään riitä??