Tässä syitä miksi lapsen olisi hyvä mennä hoitoon vasta 3-vuotiaana:
Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan vasta yli kolmivuotias on hyvä sijoittaa ryhmään, mutta tutkimuksissa parhaiksi todetut ryhmäkoot ovat hätkähdyttävän pieniä: kolmivuotiaille vain 6-8 lasta.
Keltikangas-Järvisen mukaan jokainen kuukausi, jonka ihan pienen lapsen kotona oloa voi venyttää, on lapselle hyväksi, ja jokainen tunti, jonka isomman lapsen hoitopäivästä saa pois, on lapsen etu.
Siirtyminen liian aikaisin suureen ryhmään haittaa lapsen älyllistä ja kielellistä kehitystä. Tästä on selvä tutkimusnäyttö. - Toinen asia on melu. Alle kolmivuotiaan lapsen aivot kehittyvät voimakkaasti. On osoitettu, että jatkuva melu haittaa niiden kehitystä. Liian iso ryhmä lietsoo aggressiota.
Keltikangas-Järvisen mukaan kolmivuotiaallekin koti on paras hoitopaikka. Kolme vuotta on kotihoidon tuen yläraja, minkä jälkeen lapsi moni lapsi siirtyy päivähoitoon. Raja on kehityspsykologian perusteella oikeassa kohdassa. 3-4-vuotias oppii päiväkodissa jo esimerkiksi paljon puhuttuja sosiaalisia taitoja.
Todellisuutta ovat yli kymmenen lapsen alle 3-vuotiaiden ryhmät ja paikoin lähes 30 lapsen isojen ryhmät. Keltikangas-Järvisen mukaan tutkimuksissa havaitut ihannekoot ovat ihan eri maailmasta: alle kolmivuotiaiden ryhmässä se olisi 6-8 lasta, kun yli 12 muodostaa jo riskin. - Kun sosiaalinen kenttä ei ole hallittavissa, lapsi ei voi oppia sosiaalisia taitoja, vaan turvautuu aggressioon. Melun on osoitettu haittaavan oppimiskyvyn kehitystä.
Kommentit (52)
Aina sanotaan, että hyvin se menee, kun meidänkin tenava on jo 1-vuotiaana laitettu hoitoon. No minut on laitettu n. 2,5 vuotiaana hoitoon ja muistan vieläkin hyvin sen päivän, kun sinne jouduin menemään. Isä vei minut kädestä pitäen tarhaan ja pelkäsin kuollakseni!! Se tunne oli aivan kamala. Olin tosi ujo lapsi ja vei kauan aikaa ennenkuin olin pelkäämättä hoidossa.
Minkäs teet kun ei ole muitakaan vaihtoehtoja? Onhan se joo kiva jos on mahdollista hoitaa kotona kolmevuotiaaksi mutta kun kaikilla se ei vaan onnistu.
Ei missään muuallakaan lapset ole kotona 3-vuotiaaksi ja hyvin ne pärjää. Päivähoitoa pitäisi kehittää ja ryhmäkokoja pienentää, mutta kun hoitopaikka on hyvä, voi pienenkin viedä hoitoon ihan hyvin. Helpommin melkein 1-vuotias tottuu kuin 3-vuotias.
Jos tämä liittyy kotihoidontuen uudistukseen, edelleenkin lapsi voi olla kotona kolme vuotta. Meillä isän hoitovapaa onnistui jo 16 vuotta sitten. Käyttäkää mielikuvitustanne.
Ja Keltikangas-Järvinen on itse kommentoinut että hän ei kerro näitä näkemyksiään vanhempien syyllistämiseksi, vaan siksi että päivähoitoa kehitettäisiin paremmin pienille sopivaksi, se hoitotarve kun joka tapauksessa suurella osasta perheitä on ihan todellisuutta. Perhepäivähoidossahan nuo ryhmäkoot toteutuvatkin.
Onko Keltikangas-Järvinen tutkinut vain suomalaisia päiväkotiryhmiä? Miten muualla maailmassa lapset kasvavat ihan normaaleiksi (tai jopa iloisemmiksi, sosiaalisemmiksi, tunteitaan helpommin näyttäviksi ja vähemmän itsetuhoisiksi ja masentuneiksi aikuisiksi) vaikka menevät hoitoon jopa 3-4 kk:n ikäisenä?
Olisko aika suomalaisten päättäjien lähteä opintomatkalle päivähoidon suhteen eteläisempään Eurooppaan, että mitä siellä tehdään oikein ja Suomessa väärin kun suomalainen päivähoito sitten pilaa lapset.
Ja tämä K-J on ilmeisesti ap:lle jumala tms. Yhden ihmisen näkemyksiä voisi tarkastella kriittisemminkin...
Ehkä olisi tosiaan terveydenhuollon lisäksi syytä hakea päivähoitokeskusteluun mallia vaikkapa Ranskasta tms. Äitiysloma on 2-3kk. Sen jälkeen lapset seimeen ja sieltä kolmevuotiaana kouluun. Koulupäivät pitkiä ja esim. leireille lähdetään ilman vanhempia samantien. Kummasti tuolla lapset kasvaa kohteliaiksi ja fiksuiksi eikä tiettävästi mitään isompia psyykkisiä ongelmia lapsille moisesta kehity, ainakin mielenterveysongelmia, itsemurhia, alkoholiongelmia ym. on paljon vähemmän kuin Suomessa. 12-vuotiaat ei roiku puistoissa iltamyöhään pussikaljoineen ja ravintolassa osataan istua ja keskustella sivistyneesti pienestä pitäen, ei tarvita leikkinurkkauksia joka hampurilaispaikan nurkkaan.
Ehkä se onkin tuo liian pitkä kotihoito, joka lapset Suomessa pilaa?
"Ei missään muuallakaan lapset ole kotona 3-vuotiaaksi ja hyvin ne pärjää. Päivähoitoa pitäisi kehittää ja ryhmäkokoja pienentää, mutta kun hoitopaikka on hyvä, voi pienenkin viedä hoitoon ihan hyvin. Helpommin melkein 1-vuotias tottuu kuin 3-vuotias"
Vastaukseni tuohon: Hirressäkin jaksaa, kun on yhden päivän roikkunut. Se siitä tottumisesta.
Koko päiväkotisysteemi pitäisi hajottaa.
Paras paikka koti vielä 3 vuoden jälkeenkin. 3-4-vuotias korkeintaa muutaman tunnin kerhotoimintaan 1-2 kertaa viikossa, mutta ei välttämätön tämäkään. Koti ja pihaympäristö edelleen paras paikka.
5-vuotias kerhotoiminnassa 1-3 kertaa viikossa tai päivittäin vain ns.puolipäiväryhmässä eli max. 4h.
6-vuotias esikoulussa.
Kaikki unohtavat, että kotiinkin voisi ottaa hoitajan, jos itse käy töissä. Siitä on sekin apu, että hoitaja voi myös käydä lapsen kanssa ruokaostoksilla, joten itse ei tarvitse mennä työpäivän jälkeen. Hoitaja voi tehdä myös kodinhoitotöitä, jotka on omasta iltatyöstä pois. Joku hoitaja tekee jopa perheelle viikonlopuksi ruoan ja leipoo viikottain jotakin! Huom! Kyseessä on siis yksityinen hoito, johon saa siis tukikorvauksia!!!! Ja lisäksi osa kotitöistä hoituu samalla.
Tiedän myös sellaisia tapauksia, jossa muutama perhe on palkannut yhteisen hoitajan ja hoitaja käy vuoroin kussakin kodissa, jonne sitten aina muiden perheiden lapset tulevat ja hoitaja tekee sitten aina kussakin asunnossa niitä kotitöitä. Tässäkin tapauksessa kyse yksityisestä hoidosta, johon jokainen perhe saa tuen ja siis myös viikottain kotityön apua sen mukaan kenen asunnossa milloinkin ovat.
Lisäksi tiedän tapauksen. jossa 2 perhettä tarvitsi vain parina päivänä viikossa hoitoa. Laittoivat työnsä eri päiviksi, jotta saivat hoitajalle täyden viikon, toisessa perheessä 3 päivää, toisessä 2 päivää. Ja tässäkin tapauksessa hoitaja teki kotitöitä; siivosi ja silitti pyykin ja yksityisenä hoitona tuli tukimaksut perheelle.
Mahdollisuuksia on, jos on halua!
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 14:16"]Jokaisen olisi hyvä olla viikko töissä pk:ssa alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Luulenpa aika monen tulevan siihen tulokseen, että eivät laita ainakaan alle 2-vuotiaita hoitoon pk:iin. Olen kerran ollut töissä pk:ssa, jossa ryhmässä 12 lasta. Yksikään ei ollut 3-vuotias vaan vanhimmat olivat juuri 2-vuotta täyttäneitä. 8 lasta oli 11kk-1,5 -vuotiaita. Siinä hyytyi hymy aika sukkelaan...
[/quote]
Aijaa, minä taas olin 2 viikkoa 11 kuisen lapseni kanssa tutustumassa päiväkotiin. Mielestäni siinä ei ollut mitään vikaa, aivan mahtava meininki ja jokaisesta huolehdittiin. Pieniä olivat kaikki. Mutta joo, minä en olekaan mikään kurling äiti, joka hösöttää lapsen ympärillä koko ajan. Minusta on hyvä että pienestä pitäen lapsi ymmärtää olevansa yksi muista eikä mikään maailman napa. Mielestäni oli sydäntä raastavaa kun ne 3vuotiaat tarhan vasta-aloittaneet huusi räkä piskella äitiä koko päivän. Mutta jokainen tavallaan.
Sääliksi käy tarhan tätejä, kun tätä hurmosmammojen haukkumista lukee, hyvää ja arvokasta työtä tekevät - ainakin minun lapseni hoitajat ihan parhaita.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 04:13"]
olen vähän epäsosiaalinen ihminen. Lapsena on ollut vaikeuksia saada ystäviä, liittyä ryhmään ja ujokin olen, koulussa kiusattu. Kuulin juuri että olen ollut kouluikään saakka hoidossa silloin noin 70-v hoitajani ja hänen yli 80-v miehensä luona. Muistan kyllä heidät mutten tiennyt että siellä vuosia vietin. Olivat hyvinkin jaksaneet hoitaa minua koska olin hyvin kiltti. Äiti vaan totesi kun tuosta puhuttiin, että on siellä saattanut tylsää vähän olla. Kerrostalokaksiossa. Aivoni vat varmaan saaneet olla rauhassa, mutta olen tässä miettinyt että olisiko lapsuuteni ollut sosiaalisempi, helpompi vertaisryhmäni kanssa ja oisko musta loppujen lopuksi tullut sosiaalisempi ja vähemmän ujompi jos ois ollut jotain kontaktia muihin. veli toki oli ja varmaan jotain naapurin lapsia mut muuten. Ujouteni rajoittaa elämääni edelleenkin paljon.
[/quote]
Minäkin olen ujo ja osittain syytä sitä, että olin kotona esikouluun saakka (se ei tosin ollut esikoulun nimellä silloin, sama ikä kuitenkin) ja äitini oli tosi epäsosiaalinen. Luuli varmaan tehneensä hyvänkin teon kun kotona niin pitkään piti, mutta paskat. Olisinpa päässyt hoitoon silloin kolme vuotiaana tai edes 4v. Olisin oppinut sosiaalisia taitoja. Nuorempana en omianikaan laittaisi hoitoon, mutta liian vanhana taas tulee myös ongelmia.
Minä olen myös ujo ja lapsena todella arka, ja osittain syytän päiväkotia asiasta. Menin hoitoon kolmevuotiaana ja itkin joka ikinen päivä. Hoitajat olivat kamalia, eivät lohduttaneet eivätkä mitään muutakaan. Pakkonukutus jäi myös mieleen. Kauheinta oli, kun minut usein suljettiin toisen lapsen kanssa pimeään komeroon, en muista mistä syystä. Sitä ennen olin iloinen ja sosiaalinen. Kuten on nykyisin oma lapseni, joka ei ennen eskaria ole ollut missään hoidossa. Kouluvalmiuksissa on myös selvästi edellä ikätovereitaan, näitä tarhassa kasvaneita.
Minä laitan 2-vuotiaan hoitoon, vaikka mikä trauma tulisi. En usko että tämä meidän kotonaolo on parempi vaihtoehto, koska minä hajoan tänne kotiin. Olen niin puutunut tähän tylsyyteen, etten todellakaan jaksa tässä pimeän talven keskellä raahata lasta mihinkään avoimeen päiväkotiin tai muihin rientoihin. Me möllötetään kotona ja minä katson suurimman osan ajasta tv:ta. Leikinkin välillä ja tietysti huolehdin muuten. Silti uskon, että ei tämä voi olla lapselle hyväksi kun joutuu pyörimään olohuonetta ympäri kaiket päivät.
Blaablaa ja blaa! Minut ja kaksi sisartani on kaikki laitettu tarhaan 1-vuotiaina. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia missään elämänvaiheessa. Jokaisen vanhemman pna päätös milloin laittaa. Nämä tutkimukset voi työntää minne haluaa.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 19:18"]Aina sanotaan, että hyvin se menee, kun meidänkin tenava on jo 1-vuotiaana laitettu hoitoon. No minut on laitettu n. 2,5 vuotiaana hoitoon ja muistan vieläkin hyvin sen päivän, kun sinne jouduin menemään. Isä vei minut kädestä pitäen tarhaan ja pelkäsin kuollakseni!! Se tunne oli aivan kamala. Olin tosi ujo lapsi ja vei kauan aikaa ennenkuin olin pelkäämättä hoidossa.
[/quote]mun lapset on itkeneet puoli vuotta koko päivän hoidon aloitettuaan. Ei ole voinut olla hyvä asia.
Kun äiti (tai isä) jää vuosiksi kotiin lasta hoitamaan hän samalla putoaa aikamoiseen köyhyysloukkuun, joka jatkuu eläkeikään asti. Köyhyys taas on suurin sosiaalinen riskitekijä lapsen kasvulle.
Normaali terve lapsi ei riku päiväkodissa. Tästä on todisteena tuhansia kunnon kansalaisiksi kasvaneita pk-hoidettuja lapsia, jotka ovat jo ehtineet aikuisikään. Pidän kiintymyssuhdeteoriaa epäuskottavana ihan arkipäivän havaintojeni perusteella.
Minä olen päiväkodissa töissä ja ihan rehellisesti sanottuna kyllä pienillä lapsilla olisi parempi olla kotona.
Haluaisin olla parempi hoitaja mutta resurssit nykyajan päiväkodissa ei sitä mahdollista. Meillä hoitajilla on koko ajan kiire kuljettaa huutavaa laumaa 1-2-vuotiaita paikasta toiseen jotta pysytään aikatauluissa. Ulos pitää ehtiä tietyllä kellon lyömällä että siivoja pääsee siivoamaan, pitää olla syötynä ajoissa että keittäjä saa tiskit koneeseen ajoissa, nukkumaan pitää kiirehtiä että siivooja pääsee siivoamaan ruokatilaa. Lapset ovat hyvin stressaantuneita, tietysti, hoitajatkin ovat.
Pienten ryhmässä meillä on 15 lasta, joista vain muutama osaa pukea itse, jos viitsivät. Toisinaan saa pukea kaikki 15 ulos ja samalla kun puet seuraavaa ensin puetut alkavat riisumaan jo oma-aloitteisesti. Miettikääpä kun teillä on kotona känkkäränkkä aamu ja iso työ pukea 1-2 lasta niin millaista se on kun lapsia on 15 ja osalla heistä känkkäränkkä, osa ei halua lähteä ulos/sisälle/syömään/jumppaan/jumpasta pois.
Myönnän ihan rehellisesti ettei hoito ole laadukasta mutta ei sitä vanhemmille kerrota. Ei tietenkään. Silloin tsempataan kun vanhemmat tulevat hakemaan. Mutta ei vanhemmat ole näkemässä sitä sirkusta mikä päiväkodissa on käynnissä suurimman osan päivästä. Kädet loppuvat kesken jos 2 aikuisen pitää ottaa 15 huutavaa lasta syliin! Oikeasti! :(
En ole ikinä ollut hoidossa koska vanhemmilla oli kotona työpaikka. Oman lapseni vein lähes 4 v päiväkotiin ja silloinkaan ei menty joka päivä. Riippui vähän ilmoista. Ihan kelvollinen aikuinen tuli, ei ole laumasielu, osaa ajatella omilla aivoilla.
Jokaisen olisi hyvä olla viikko töissä pk:ssa alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Luulenpa aika monen tulevan siihen tulokseen, että eivät laita ainakaan alle 2-vuotiaita hoitoon pk:iin. Olen kerran ollut töissä pk:ssa, jossa ryhmässä 12 lasta. Yksikään ei ollut 3-vuotias vaan vanhimmat olivat juuri 2-vuotta täyttäneitä. 8 lasta oli 11kk-1,5 -vuotiaita. Siinä hyytyi hymy aika sukkelaan...