Mitenköhän tähän pitäisi suhtautua?
Mieheni sisar pyysi miestäni heidän vauvansa kummiksi. Ei siis pyytänyt minua, vaan pelkästään miestäni. Olemme olleet naimisissakin jo tovin ja meillä on lapsikin ja toinen syntyy ihan pian.
Jotenkin tämä tuntuu minusta ihan hassulta ja toisaalta jopa loukkaavalta. Olemme todella paljon tekemisissä keskenämme ja olemme hyviä ystäviä, mutta minusta tuntuu oudolta ajatus, että vain mies on " kelvollinen" heidän lapsensa kummiksi. Tuntuu, että tämä on suora kannanotto minua vastaan tai sitten epäluottamuslause meidän avioliittoamme kohtaan.
Vielä hassummalta tuntuu se, että he eivöt edes kysyneet asiaa minun kuulteni, vaan miehen sisko soitti miehelleni ja kysyi pelkästään häneltä, mitenkään perustelematta asiaa minulta.
Minun suvussani moinen ei tulisi kuuloonkaan, vaan kysyjää pidettäisiin moukkamaisena ja epäkohteliaana.
Kommentit (19)
jos miehesi on samanlainen kuin omani, hänkin kieltäytyisi kummiudesta, jos minua ei pyydettäisi. En voi käsittää mitä se haittaa jos siinä kummina seisoo yksi ihminen enemmänkin, ei kai sillä mitään väliä ole. Taitaa miehesi sisko haluta näyttää sulle että et kuulu vielä sukuun.
mutta oli se hänenkin mielestään erikoista, koskapa kertoi asiasta minulle aloittamalla lauseen, että " mulla ois sulle yks juttu ja tää on paha, tää on oikeesti tosi paha" .
Oli kuitenkin lupautunut kummiksi (olishan se kauheeta kieltäytyä, ettei vaan sisko loukkaantuisi...)
miksi et suoraan kysy siskolta jos olette läheisiä?
Ai jaa, minusta on todella moukkamaista pyytää kummiksi vain toista, silloin kun kyseessä on aviopari. Jos en voisi pyytää pariskunnan molempia osapuolia, jättäisin sen toisenkin pyytämättä ja valitsisin kokonaan toiset kummit.
Ap
Vierailija:
Ai jaa, minusta on todella moukkamaista pyytää kummiksi vain toista, silloin kun kyseessä on aviopari. Jos en voisi pyytää pariskunnan molempia osapuolia, jättäisin sen toisenkin pyytämättä ja valitsisin kokonaan toiset kummit.Ap
on tietenkin eriasia jos ei olla naimisissa eikä ole yhteisä lapsia.eli tarkoitan nuoria pareja joilla saattaa kumppani vielä vaihtua.mut teidän tilaanteessa on ihan selvää et sinutkin ois pitäny pyytää.voithan kysyä siskolta et ymmärsitkö oikein että vain miehestäsi tulee kummi.rehellisyys on hyvä asia tälläisessä jutussa.
Sepäs tässä niin hassua onkin, kun me ollaan tosiaan jo monta vuotta oltu siskonsa kanssa todella hyviä ystäviä ja ollaan tosi paljon tekemisissä keskenämme. On alusta asti hyväksynyt minut sukuun ja ollaan aina tultu hyvin toimeen keskenämme, porukassa olen pyörinyt mukana kohta kuusi vuotta ja naimisissakin veljensä kanssa jo 2,5 vuotta.
Jos näillä kriteereillä ei vielä sukuun kuulu, niin sitten ei kai millään. Toisaalta, enpä tiedä, onko minulla suurempaa hinkuakaan päästä siihen, jos vastaanotto on kuitenkin tälläinen!
Pyydä sinä miehen siskon mies teidän lapselle kummiksi! Siinä on ihmettelemistä koko omituiselle suvulle.. :DD Tai juttele miehesi kanssa asiasta vielä ja kerro miehellesi, miten tilanteen toivoisit ratkeavan. Tai sitten annat asian olla vain, jokaiselle toki on oikeus pyytää kummit miten haluavat. Jotkut ajattelee niinkin pöljästi, ettei pariskunnasta tarvitse olla kummina kuin toinen, koska toinen tulee " mukana" automaattisesti. Ja tavallaan saavat määrällisesti enemmän kummeja, jos vaikka pyytävät neljästä pariskunnasta vain toiset kuin jos pyytäisivät yhteensä neljä kummia... Omituista, omituista sekin on, mutta tapansa kullakin...
vaikea tilanne,ja kun ei itelle oo sattunu vastaavaa niin ei oikein ossaa neuvoa.
En viitsi kysyä. Kai me voidaan olla läheisiä edelleenkin tästä huolimatta. Tai voi olla, etten halua kuulla totuutta, mikä se sitten ikinä onkaan.
Ap
Todella tökeröltä tuo miehesi sisko kuulostaa. Kertomastasi tuli tunne, ettei hän kuitenkaan ihan sydämestä ole sinua hyväksynyt. Onko käyttäytynyt muuten ihan normaalisti sinua kohtaan?
Kyllä minä kysyn kumpaakin osapuolta kummiksi. Pariskunnan " pilkkominen" tuntuu oudolta.
Ei sitä valitettavasti tarvitse kysyä enää, kyllä viesti tuli selväksi, ongelma on vaan se, etten tiedä, pitäisikö loukkaantua vai ei. Olen ennenkin todennut, että siinä suvussa on tainnut jäädä käytöksen kultainen kirja lukematta ja taidan vaan kuitata tän jutun samaan piikkiin.
Mutta en aio millään lailla osallistua lapsen elämään, kylässä käyn (jos vielä pyydetään), mutta en osoita minkäänlaista kiinnostusta lasta kohtaan. Sen verran kuitenkin olen loukkaantunut, vaikka eihän se lapsen vika olekaan.
Hyvä vinkki oli pyytää siskon miestä meidän lapsen kummiksi... *virn*, mutta olen jo pyytänyt sisartani ja hänen miestään. Pyysin molemmat, vaikka ovat olleet naimisissa vasta 8 vuotta, eikä heillä ole lapsiakaan kuin kolme, tulikohan tehtyä virhe...
On ollut ihan normaali muuten, mutta huomasin kyllä silloin kun kertoi odottavansa vauvaa, että ei yhtään tykännyt kun mieheni sanoi, että meillekin on tulossa perheenlisäystä. Siskonsa on huono hallitsemaan ilmeitään ja ajattelin heti siinä kohtaa, että jaahas, meille ei siis saisi tulla toista lasta.
Samana päivänä sisko sanoi jotakin kummeista ja mieheni sanoi, että sehän on helppo homma, te meidän muksun kummeiksi ja me teidän. Silloinkin siskon naama venähti siihen malliin, että ajattelin, että pidä nyt typerä mies suusi kiinni..
Sama ilme muuten ilmestyi siskon naamalle kerran kun sanoin, että me ollaan mieitty, että pitäisi päivittää auto vähän uudemmaksi. Lieneeköhän tuo ajattelee, että se on heiltä pois, jos me hankitaan jotain uutta, olkoon sitten vauva tai auto?
Ap
Vierailija:
On ollut ihan normaali muuten, mutta huomasin kyllä silloin kun kertoi odottavansa vauvaa, että ei yhtään tykännyt kun mieheni sanoi, että meillekin on tulossa perheenlisäystä. Siskonsa on huono hallitsemaan ilmeitään ja ajattelin heti siinä kohtaa, että jaahas, meille ei siis saisi tulla toista lasta.
Samana päivänä sisko sanoi jotakin kummeista ja mieheni sanoi, että sehän on helppo homma, te meidän muksun kummeiksi ja me teidän. Silloinkin siskon naama venähti siihen malliin, että ajattelin, että pidä nyt typerä mies suusi kiinni..Sama ilme muuten ilmestyi siskon naamalle kerran kun sanoin, että me ollaan mieitty, että pitäisi päivittää auto vähän uudemmaksi. Lieneeköhän tuo ajattelee, että se on heiltä pois, jos me hankitaan jotain uutta, olkoon sitten vauva tai auto?
Ap
Eli minut jätettiin kummiuden ulkopuolelle. Ajattelin tuolloin samoin kuin sinä. Ajattelin jättää kummipojan täysin mieheni harteille. Arvaa miten kävi? Minä olen se, joka ottaa vastuun kaikesta pikkuherran muistamiseen liittyvästä. Ei kummi, vaan kummiudesta paitsi jäänyt vaimo. Miehen sisko soittaa ja muistuttaa tulevista merkkipäivistä, jotteivat lahjoitta jäisi. Muistutuksesta huolimatta mies ei muista, mutta minä muistan, koska lapsen mieltä ei mielestäni saa pahoittaa aikuisten välisen kärhämöinnin takia.
Tämänkin miehen suku on hieman omalaatuinen. Käytöstavoista ei ole tietoakaan. Ovat varautuneita ja aivan liian sisäänpäin sulkeutuneita. Eivät todellakaan mitään lämminhenkistä porukkaa.
Näin meilläkin oikeasti tulee käymään, minähän meillä hoidan kaikki muutkin lahja-asiat. Ihan sama, mitä päätän nyt, minun vastuulleni ne kuitenkin jää...
Ap
Ota ilo irti. Usein on niin, että ne lapset on omia valloittavan ihania persoonia pösilöistä vanhemmistaan huolimatta. Sitäpaitsi lapsillehan on mukava niitä lahjoja ostella. Ota pikkuvesseli siipiesi suojaan ja saat hänestä varmasti tuota pikaa pikkuystävän. Ei kannata provosoitua miehesi siskon diskriminointi-politiikasta. K
Eikä se tarkoita mitään ikävää sinua kohtaan.