Omien tunteiden kertominen lapselle
Pitäisikö/voisiko lapselle kertoa omista, negatiivisista tunteistaan, mitä lasta kohtaan tunsi kun hän oli ihan pieni? Siis kertoa sitten kun lapsi on jo aikuinen.
Voisinko kertoa, että minulta meni vuosia oppia rakastamaan häntä, mutta nyt rakkautta on mittaamaton määrä? Voisinko kertoa miltä minusta tuntui, mitä tein, miksi en päätynyt aborttiin kun raskaus ei ollut toivottu jne.
Kommentit (4)
ja häntä rupeaa kiinnostamaan minkälaista oli kun hän oli pieni jne. Sitä ennen en oikein ymmärrä miksi ainakaan pitäisi kertoa. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänen tarvitsee kantaa aikuisten murheita ja tietää niistä. Kehitystason mukaan...
Ihana, ihana asia kun nyt ja tulevaisuudessa rakastat. Lapsi vaan hämmentyy ja pahoittaa mielensä. Puhu ammattiauttajalle tai toiselle aikuselle. Mistä kummasta sait noin pöljän idean?
Olin kovin kovin kovin toivottu lapsi ja synnyin vuosien yrittämisen jälkeen. Äitini rehellisesti kertoi, että vauva-arki löi ällikällä. Vuosien aikana kun oli tullut rakennettua hiukan liian ruusuisia kuvia. Äiti kertoi suoraan, että aina ei mennyt hyvin ja joskus kiukutin häntä suunnattomasti.
Kyllä minusta tuollaisen asian voi kertoa, jos sinulla on lapseesi niin läheiset suhteet että voitte puhua noin suoraan.
Mitä itse tuntisit jos nyt äitisi kertoisi sinulle tällaista:
Vierailija:
Luulen että ei ehkä kannata kertoa...