Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien / isovanhempien "riistäminen"
03.01.2013 |
Olen seuraillut, kuinka eräs tuttavaperhe saa lähes päivittäin lastenhoito-, eläintenhoito-, remontti-, pihanhoito- ja milloin mitäkin apua toisen puolison hyväkuntoisilta, äskettäin eläkkeelle jääneiltä vanhemmilta, jotka asuvat sopivasti lähellä.
Myönnetään; olen vähän kateellinenkin, kun itsellä ei vastaavaa ole tarjolla, mutta olen myös alkanut miettiä, ovatko nämä isovanhemmat itse tyytyväisiä tilanteeseen.
Mieleeni on muistunut useamman vuoden takainen tilanne, kun olimme muuttamassa pois silloisesta asunnosta ja saman taloyhtiön toiseen asuntoon oli samanaikaisesti muuttamassa toinen suunilleen samanikäinen (n. 30 v) nuoripari. Meillä oli neljä riuskaa ammattimaista muuttomiestä ja lähinnä katselimme päältä, kun homma hoitui. Tällä toisella pariskunnalla taas olivat molempien vanhemmat muuttoapuna.
Jossain vaiheessa päivää satuin sitten toisen isän kanssa kahdestaan pihalle ja hän alkoi jutella minulle - ihan vieraalle ihmiselle - kuinka heidän lapsensa kutsuivat vanhempien kustantamiin hääjuhliin kymmenittäin kavereita, mutta muuttoavuksi ei sitten haluttukaan pyytää niitä kavereita vaan omat vahemmat. Totesi, että kyllä me mieheni kanssa olemme fiksuja, kun käytämme muuttofirmaa. Tämä isä tuntui olevan asiasta aika syvästi loukkaantunut, mutta luulenpa, ettei kuitenkaan ottanut asiaa esille oman lapsensa kanssa, kun oli saanut päälimmäiset tuntonsa purettua.
Asiahan ei toki minulle kuulu, mutta te, jotka saatte paljon apua vanhemmiltanne, muistattehan kuulostella tarkalla korvalla milloin ne vanhempanne / lastenne isovanhemmat ehkä haluaisivatkin tehdä jotain muuta tai olla vaan ihan tekemättä mitään.
Kommentit (5)
jonka vanhemmat asuvat lähellä ja jopa miehenkin vanhemmat asuvat lähellä.
Nämä auttavat todella paljon monissa asioissa, osaavat kyllä sanoa ei:kin. Ja olen kyllä kade, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iäkästä anoppiaan. Anoppi on kiltti, nöyrä ja miellyttämisenhaluinen ihminen, jonka on selvästi vaikea sanoa aitoa mielipidettään ja varsinkin lapsenlasta koskien (haluaa olla avuksi, vaikka olisi itse aivan loppu). Miniä ottaa tästä kaiken irti: hoidattaa lastaan anopilla jatkuvasti viikonloput ja käy vielä itse syömässä anopin laittamat ruuat, anoppi kuskaa lasta hoitoon ja pois, anoppi järjestää kaikki juhlat (myös miniän) ym.
Kiitokseksi kaikesta saa anoppi miniältä pottuilua lapsen lahjoista ja muista tavaroista, joita mummu on ostanut tälle sekä muita rehvakkaita kommentteja esim. perinnön odottelusta. Itse en kehtaisi kaiken tuon jälkeen. Olen koittanut sanoa ystävättärelleni hänen käytöksestään, muttä hän kuittaa kaiken siten, että koska oma äitinsä ei halua auttaa, niin anopin on hoidettava mummuntehtävät. 8-0
lapsen kummilta ja isovanhemmilta. Keneltäkään en ole koskaan mitään pyytänyt, itse soittelevat ja kysyvät joten oletan että ei haittaa.
Eli ollaan aina tarjoutumassa kaikkiin hommiinja hösläämässä kaikkea mahdollista. Sitten selän takana ollaan niin martyyria että. Homma muuttuukin ihan toiseksi kuin mitä se on. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata sanoa ei, jos ei osaa on turha ruikuttaa ja leikkiä marttyyria. Minäkin ennen uskoin kuinka siskoni hyväksikäyttää äitiäni, kun äiti aina mullehuokaili kuinka lapset vain tulee hänelle hoitoon. Koitin sanoa että älä ota, mutta ei, ei kuulemma voi.No asiat selkeni mulle myöhemmin, ei niitä lapsia sinne kukaan pakolla tuonut, äiti ne otti ihan vapaaehtoisesti, jopa kyseli. Minulle vain piti leikkiä martyyria. Nykyään sen valitukset ei mene enää läpi.
ap puhuu asiaa. Mutta minusta paras ratkaisu ei välttämättä ole se että "jokainen hoitaa omat muuttonsa" ilman sukulaisapua. Vaan se että osataan puhua suoraan ja autetaan jos pystytään ja se ei liikaa rasita. Ja tämä molemminpuolin.
Kyllähän niitäkin vanhukisa sitten taas löytyy jotka juoksuttavat nuoria tekemään kaikenlaista heidän hommaansa jotka itsekkin voisivat tehdä tai ostaa muualta palvelun kun nuorilla olisi muitakin kiireitä.
Minä kysyn jaksavatko auttaa. Jos aikuiset ihmiset eivät saa sanottua kysymykseen että nyt ei kerkeä/jaksa/pysty/halua niin oma vika. Ja he kysyvät kerkänkö vaihtamaan verhot/kolaamaan lumet jne.
Toisaalta pari päivää sitten taas muistutin anoppia että pitää soittaa heti meille jos tuntuu ettei jaksa itse lumitöitä niin tullaan tekemään. Anoppi tykkää tehdä itse lumitöitä ja siihen kannustetaankin koska liikunta tekee hyvää mutta apua saa kun sanoo.
Eli rehellinen kunnollinen kommunikointi on se paras apu.