Syvä huoli ystävä perheestä
Heillä ollut jo pidemmän aikaa todella rankkaa. En lähde tässä heidän huoliaan ja murheitaan erittelemään mutta paljon on kaikkea sattunut lyhyen ajan sisällä.
Nyt toinen vanhemmista alkanut vaikuttaa hyvin hyvin uupuneelta. Ollessamme kahdenkesken puhui minulle itsemurha-ajatuksistan sekä ajatuksista "viedä lapset mukanaan".
Olemme (minä ja perheeni) yrittäneet auttaa ja tukea heitä parhaamme mukaan. Kovasti olen myös kehoittanut heitä hakemaan ulkopuolista apua. Mutta kynnys on kai liian korkea. Aina kun olen ottanut avunhakemista varoen puheeksi ovatkin alkaaneet vakuuteella että kyllä tämä tästä ja kyllä me pärjäämme.
En enää tiedä mitä tehdä.. Suoraan sanottuna on alkanut jo pelottaa heidän lastensa puolesta.
Olen harkinnut jopa lastensuojeluilmoituksen tekemistä, mutta eihän minulla ole siihen kuin toisen vanhemman kertomus jonka hän tietysti kysyttäessä kieltäisi..
Kommentit (32)
Mä sanoin, että otan viranomaisiin yhteyttä ellette itse hae apua. He hakivat apua, toinen vanhempi joutui sairaalahoitoon ja saivat kotiin monenmoista apua.
Mä kyllä tulkitsisin itsemurhapuheet avunpyyntönä. Ei terve ihminen sellaista puhu, vaan pitää olla melkoisen ahdistunut.
Hoitaa lapsia silloin tällöin tai tehdä heille ruokaa?
Huolestuttavalta kyllä kuulostaa, että kertoo tutuilleen itsemurha-aikeista. Voisitko mennä kaveriksi lääkäriin?
Jo nuo puheet ovat vakava merkki avuntarpeesta!! Hyvänen aika, mitä oikein pitää tapahtua ennenkuin uskallat ottaa yhteyttä lastensuojeluun?? Nyt heti tänään!!
Siskoni on uhkaillut itsemurhalla 30 vuotta, mutta aina se vain tuossa räpeltää.
Hänellä se on ihan läheisriippuvuuden muoto - saa toisen kannattelemaan itseään.
Hoitaa lapsia silloin tällöin tai tehdä heille ruokaa?
Huolestuttavalta kyllä kuulostaa, että kertoo tutuilleen itsemurha-aikeista. Voisitko mennä kaveriksi lääkäriin?
Tällä tavalla ollaan avuksi yritetty ollakin. Lääkäriinkin voisin kaveriksi lähteä jos siitä apua olisi.
Jos ne itsemurhapuheet ovat nyt tulleet esiin, niin sinua puuttuisin kyllä heti asiaan. Edes itsesi vuoksi -et anna itsellesi kuitenkaan anteeksi, jos jotain kamalaa tapahtuu. Ja näytä ystävällesi, että välität.
Sano, että välität niin paljon, ettet voi vain katsella vierestä.
Täällä kerrotaan jostain naapurista, jonka kanssa ei ole ikinä sanaakaan vaihdettu, mutta kun se näyttää tältä ja sieltä KUULUU sitä ja tätä, niin TIEDETÄÄN mitä perheelle kuuluu ja mammat täällä neuvoo tekemään lastens. ilmoituksen.
Ja sitten tulee tämmöinen ap, joka miettii, mitä voisi tehdä, kun ystäväperhe on itsemurhan partaalla. No mitä tekisit, jos naapurin mamma hississä sanoisi, että tapan itseni ja lapset myös? Soittaisit lastensuojeluun tietysti.
Soita nyt sinne ja pelasta perhe, Miksi lastensuojelu ei olekaan itsestään selvä asia silloin, ja vieläpä erinomaisen hyvä asia, kun kyseessä on oma itse tai ystävä? ??
Siskoni on uhkaillut itsemurhalla 30 vuotta, mutta aina se vain tuossa räpeltää.
Hänellä se on ihan läheisriippuvuuden muoto - saa toisen kannattelemaan itseään.
Jotain tälläistä minäkin ajattelin.. Itsemurhapuheet eivät olleet häneltä ihan ensimmäinen kerta. Mutta tuo lapsien mukanaan vieminen.. Sellaiset puheet karmivat.
Olisi kamalaa elää asian kanssa jos heille todella tapahtuisi jotain..
Mutta en kuitenkaan tiedä.. Oliko tuo vain puhetta.. huomionhakuisuutta..
Mä olin kerran noin uupunut. Lapsi oli pitkäaikaissairas, eikä sopivaa hoitoa ollut saada mistään, siihen liittyvistä koulupaikoista jms puhumattakaan. Kärsimystä oli kauhea katsoa ja tulevaisuus tuntui pelkältä mustalta, sillä asioiden paranemismahdollisuuksia ei juurikaan näkynyt. Masennuin itsekin. Kerran eräänä heikkona hetkenä sanoin vanhemmilleni, että tekisi mieli luovuttaa kerralla. Tai taisin viitata siihen tapaan, jolla konkreettisesti ajattelin luovutuksen hoitaa. Jätän sen nyt tässä toistamatta.
He tajusivat, mistä oli kyse. He eivät tietenkään voineet löytää lapselle hoitoa tai koulupaikkaan, mutta he ottivat kuitenkin oikeasti ison osan tämän lapsen arkihoidosta ja kasvattamisesta. Pyysivät lasta luokseen viikonloppukylään, veivät kesätapahtumiin, retkille, ulkomaillekin, jotta tämä sai kokea hyviä asioita, hänen elämässään oli taas elämisen arvoisia asioita eikä pelkkää kärsimystä, ja hän sai noilla kokemuksilla kasvaa ja oppia ja "sivistyä" monessa sellaisessa asiassa, jota koulu ei ottanut opettaakseen. Vanhempani lupasivat lainata rahaa, jotta saisin palkattua lakimiehen hoitamaan lapsen hoitoon liittyviä vaateita - vaikka loppujen lopuksi sitä ei sitten tarvittu, pelkkä uhka riiti kunnalle ja sairaanhoitopiirille. Vanhempani soittivat joka toinen päivä kuullakseen, miten jaksan ja rohkaisivat jaksamaan vielä vähän.
Lopulta asiat kääntyivät parempaan päin. Mutta sen sanon, että tuossa nimenomaisessa tilanteessa joku viranomaispuuttuminen olisi vain pahentanut tilannetta. Meidät oli jo pari viranomaista polkenut niin pahasti, että yksi lisää olisi saanut aikaan vain lisätuhoa. Oikea välittävä lähimmäinen sen sijaan sai aikaa paljon hyvää.
Jotain tälläistä minäkin ajattelin.. Itsemurhapuheet eivät olleet häneltä ihan ensimmäinen kerta. Mutta tuo lapsien mukanaan vieminen.. Sellaiset puheet karmivat.
Olisi kamalaa elää asian kanssa jos heille todella tapahtuisi jotain..
Mutta en kuitenkaan tiedä.. Oliko tuo vain puhetta.. huomionhakuisuutta..
[/quote]
Kirjoit heillä olevan ongelmia ja toisen vanhemman puhuneen itsemurhasta,samalla lapset vieden.Mitä vielä odotat?Ihan sama onko huomionhakua vai ei,jotain on tosi pahasti pielessä.Itsekin tiedät heidän ongelmat.Pistää ihan kiukuksi kun et toimi vaikka lapsetkin ovat vaarassa!!
Täällä kerrotaan jostain naapurista, jonka kanssa ei ole ikinä sanaakaan vaihdettu, mutta kun se näyttää tältä ja sieltä KUULUU sitä ja tätä, niin TIEDETÄÄN mitä perheelle kuuluu ja mammat täällä neuvoo tekemään lastens. ilmoituksen.
Ja sitten tulee tämmöinen ap, joka miettii, mitä voisi tehdä, kun ystäväperhe on itsemurhan partaalla. No mitä tekisit, jos naapurin mamma hississä sanoisi, että tapan itseni ja lapset myös? Soittaisit lastensuojeluun tietysti.
Soita nyt sinne ja pelasta perhe, Miksi lastensuojelu ei olekaan itsestään selvä asia silloin, ja vieläpä erinomaisen hyvä asia, kun kyseessä on oma itse tai ystävä? ??
Niinpä.. Sitä tässä itsekin mietin.
Mutta entä jos olenkin itse väärässä? Jos olenkin jotenkin mielessäni suurennellut asioita? Jos he kieltävätkin kaiken? Jos vain sotkenkin heidän asioitaan entisestään?
jos joku kertoo harkinneensa itsemurhaa ja vievänsä lapset mukanaan? Eikö ole viime vuosina näitä tapauksia jo ihan tarpeeksi nähty..
jos toinen kiistää. Samalla on riski että menetätte yhteyden toisiinne. Nyt sanot ystävälle, että ME menemme lääkäriin yhdessä, sinä vaikka autat varaamaan ajan ja ihan konkreettisesti kuljet tuon tien rinnalla. Sanot että tulet mukaan tarvittaessa vastaanotolle kertomaan sinun huolesi ystäväsi tilanteesta. Lääkäri tarttuu kyllä asiaan, jos vain saa faktat. Olen niin huolissani tästä suuntauksesta, että lastensuojelua huudeetaan apuun ystväyyden sijaan. Mihin on kadonnut lähimmäisen auttaminen? Nyt ensimmäisenä vain huudetaan lastensuojelua apuun. Kyllä se lastensuojelu tulee mukaan varmasti tarvittaessa, kun hoito saadaan käyntiin. Silloin asiaa on arvioimassa myös terveydenhuoltohenkilöt. Lapset tarvitsevat vanhempiaan ja heidät pitää saada kuntoon.
että ap menettää yhteyden tähän perheeseen jos tekee heistä ls-ilmon, mutta se lienee pienempi paha kuin lasten kuolema.
ollut huolissasi ja nähnyt että he ovat uupuneita. Ja aina kun yrität tarjota apua, se torjutaan. Nyt sitten tuli nämä lasten tappamispuheet. Sellaiset jutut kertoo niin suuresta hädästä, että teet huomenna ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille, jos he eivät itse välittömästi hae apua jaksamiseen, lähdet kyllä kaveriksi lääkäriin tai vahdit lapsia. Ja jos perhe ei itse pysty apua hakemaan, viranomaiset saavat arvioida avuntarpeen, mutta et pysty enää katselemaan sivusta.
jos toinen kiistää. Samalla on riski että menetätte yhteyden toisiinne. Nyt sanot ystävälle, että ME menemme lääkäriin yhdessä, sinä vaikka autat varaamaan ajan ja ihan konkreettisesti kuljet tuon tien rinnalla. Sanot että tulet mukaan tarvittaessa vastaanotolle kertomaan sinun huolesi ystäväsi tilanteesta. Lääkäri tarttuu kyllä asiaan, jos vain saa faktat. Olen niin huolissani tästä suuntauksesta, että lastensuojelua huudeetaan apuun ystväyyden sijaan. Mihin on kadonnut lähimmäisen auttaminen? Nyt ensimmäisenä vain huudetaan lastensuojelua apuun. Kyllä se lastensuojelu tulee mukaan varmasti tarvittaessa, kun hoito saadaan käyntiin. Silloin asiaa on arvioimassa myös terveydenhuoltohenkilöt. Lapset tarvitsevat vanhempiaan ja heidät pitää saada kuntoon.
Juuri näin.. Pelkään että lastensuojelu ei tekisikään mitään. Minä menettäisin ystävän. Enkä tiedä olisiko sitten enään ketään joka edes yrittäisi auttaa heittä..
kun mainitaan nuo lasten tappamisella uhkailut, aivan varmasti ja etenkin sen takia mitä tässä lähihistoriassa on tapahtunut. Sinun ystävyytesi saa nyt väistyä kun on kyse ihmishengistä.
jos ihmiset eivät aina takertuisi siihen miltä vanhemmista tuntuu jos heistä tehdään ilmoitus ja kuinka vanhemmat siitä loukkaantuu yms. Sinä ehkä ap menetät ystävän mutta lapset saisivat todennäköisemmin pitää elämänsä jos teet ilmon.
kun mainitaan nuo lasten tappamisella uhkailut, aivan varmasti ja etenkin sen takia mitä tässä lähihistoriassa on tapahtunut. Sinun ystävyytesi saa nyt väistyä kun on kyse ihmishengistä.
Entä jos lastensuojelusta ei uskota minua. Eihän minulla kuitenkaan ole mitään konkreettista asian tueksi..
Jos jotain pahaa tapahtuu,syytät itseäsi ja pahimmassa tapauksessa täysin viattomat kuolevat.
Jokaisen velvollisuus on ilmoittaa jos on huoli.
Parhaassa tapauksessa perhe saa tukea ja selviävät jatkossa oikein hyvin.
Älä käännä päätäsi pois.