Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Hei, te keille on tehty keisarinleikkaus!

Vierailija
21.11.2012 |

Millaista se on?

Kuinka kauan kestää parantua?

Mitä puudutuksia yms. siinä on?



Muo jännittää, kun odotan kaksosia ja aina ei mene niin, että voi synnyttää alakautta. Pelottaa keisarinleikkaus jo pelkästään nimen takia, kun en haluaisi että minua leikellään. Tottahan toki ne tekee sen, jos se on lapsille parempi ja ymmärrän sen. Mutta voisiko joku lievittää minun pelkoani ja kertoa oman kokemuksensa? :)

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jokainen on ollut ihan erilainen. Jostain olen toipunut paremmin, jostain huonommin. Enempää en halua kertoa, sillä pelko jostain lisää tuskaa.



Haluan painottaa sitä, että huolehdi haavan hoidosta kunnolla ja ota vastaan oikeanlaiset hoito-ohjeet. Minulla tulehtui jokainen haava ja viimeisimmästä sain niin pahan tulehduksen, että haava aukesi ja toipuminen oli tuskan takana. Kaikki vain sen vuoksi, että en hoksannut sairaalassa pitää tarkempaa huomiota hygieeniasta vessakäynnillä, jonka yhteydessä sain pöpön haavaani... Mitä paremmin hoidat itseäsi sektion jälkeen, sitä nopeammin paranet. Ja muista levätä, mutta lähde mahdollisuuksien mukaan liikkeelle. Se helpottaa toipumista huomattavasti.

Vierailija
2/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sektiot tehtiin spinaalissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulle tehtiin kiireellinen sektio nukutuksessa. Kaikki sujui hyvin, vauvat oli 1,5 vrk tarkkailussa ja minä sen aikaa vauvattomassa huoneessa. Yhteensä sairaalassa 7 päivää. Haava oli tosi kipeä ekan päivän, mutta lähti parantumaan nopeasti. Pystyin hoitamaan itse vauvat, haavasta ei ollut siinä haittaa. Loppujen lopuksi toivuin sektiosta nopeammin kuin alatiesynnytyksessä saamistani repeämistä.

Vierailija
4/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri tuota leikkaushaavan tulehtumista pelkään ja sitä, kun kotona on sitten kuitenkin esikoinen (melkein 3 v), joka on ihan äidin poikaa ja nytkin haluaisi vain pomppia koko ajan syliin eikä saisi laskea pois sylistä millään. Huomion haku on kasvanut samaa tahtia mahan kanssa ja pyrinkin pitämään poikaa mahdollisimman paljon sylissä, luetaan kirjoja, leikitään, halitaan ja pusutellaan, mutta myös samalla opetetaan, että äidin pitää kohta antaa huomiota myös muillekin.

Eniten juuri sitten pelottaa, että onko mahdollista, että se haava aukeaa tuon villikon varomattomuuden takia?

Vierailija
5/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta itse paranin nopeammin kuin alatiesynnytyksestä. Uskon, että se johtui siitä, että aloin kävelemään pidempiä matkoja kaksi päivää leikkauksen jälkeen.

Vierailija
6/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että opeta esikoisellesi jo nyt se, että sylissä oloon ei tarvita riehumista, nostamista eikä se ole merkki äidin hellyydestä. Laita itse kiipeämään syliisi tai kainaloon, jota suosittelen todella. Silittele siinä ja puhu siitä kainalosta juuri esikoisesi omana paikkana.



Meillä 3,5 v osasi hienosti varoa, kun oltiin jo raskausaikana opetettu varovaisempi tapa pyytää hellyyttä ja saada sitä. Kiipesi esim. itse turvaistuimeen ja sieltä pois ja sylin sijaan hellittelin häntä sohvalla ja kainalossa.



Pahimman ajan olet kuitenkin sairaalassa, ja jos onnistut rauhoittamaan ne ekat kotipäivätkin, ei huoli enää ole niin suuri. Voit huoletta todeta esikoisellesi, että olet nyt kipeä, jotta hän osaa varoa. Pahimman jälkeen (1-2 viikkoa) et enää itsekään muista koko juttua ja saat tosissasi muistutella itseäsi, ettei kannata nyt ihan rehkiä. Minä kyllä jo toisella viikolla kantelin kauppakasseja, imuroin ja elin normaalia elämää,mutta varoin riuhtomasta tai tekemästä äkkinäisiä ja nopeita liikkeitä. Toisaalta olin kivuton niin nopeasti, että se onnistui. Kannattaa kuunnella sitä omaa vartaloaan, olla varovainen ja kokeilla hissukseen asioita. Muistaakseni noin 5 viikkoa piti olla varovainen ohjeiden mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kerran olen ollut vatsan alueen leikkauksessa, jossa vatsa avattiin ja josta toipuminen varmasti vastaa sektiosta toipumista.



Kipulääkettä saa, niin että levossa ollessa ei tarvitse kivuista kärsiä. Alkuun liikkuminen on vaikeaa, ekan kerran leikkauksen jälkeen tarvitsee apua että pääsee sängystä ylös. Mutta viikossa helpottaa jo kummasti. Kuukausi on yleensä kuitenkin se "sairasloma-aika", jolloin ei saa kannella muuta kuin vauvaa ja haavaa on varottava. Sängystä selältään ei voi nousta suoraan istumaan jne.



Haavaa kannattaa suihkutella kahdesti päivässä.



Kun katselin sektion jälkeen sairaalassa alatiesynnytyksen läpikäyneitä, niin ei heillä näyttänyt sen helpompaa olevan. Moni ei pystynyt istumaan kuin uimarenkaan päällä jne.



Kyllä sinä siitä sektiosta toivut! Onnea kaksosista!

Vierailija
8/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haava oli pari ensimmäistä päivää kipeä, lähinnä se tuntui makuulle mennessä ja noustessa.

Suihkuttelin sitä ohjeiden mukaan päivittäin ja olin varovainen. Noin 6 viikon ajan en kantanut kauppakassia painavampaa.

Jännää minusta oli se, että alavatsa haavan ympäriltä oli täysin puutunut noin puolen vuoden ajan. Sen jälkeen tunto on palautunut normaaliksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan se ihan erilainen kokemus kuin alatiesynnytys!



Muistat vain jälkikäteen pyytää ronskilla kädellä särkylääkkeitä jos vähänkään siltä tuntuu :)

Ja lähdet liikkeelle heti kun kykenet :)

Vierailija
10/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puudutus oli tuo spinaali (joka ei muuten tuntunut missään, vaikka sitä pelolla odotinkin). Puoli vuorokautta olin aika tokkurainen mutta kun sain vihdoin nousta liikkeelle, niin paraneminen alkoi heti. Mielestäni ei misään nimessä kannata jäädä sänkyn liian pitkäksi aikaa. Olin sairaalassa yht. kaksi vrk vauva vierihoidossa. Lepäilemään pääsin paremmin kotona kun vauva nukkui omassa kehdossaan. Lähdin heti vaunulenkille ja toivuin todella nopeasti. Haava oli pieni ja siisti, nykyään tuskin havaittavissa. Suihkuttelin haavaa toki usein ja sängystä nouseminen piti tehdä varovaisesti.



Onnea kaksosista, ovat varmasti ihanat

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

suunnitellusta sektiosta hyvin, mutta se eka sektiosynnytys oli aika ikimuistoinen.



Rankin oli eka kerta, jossa minulla oli poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdus ja siinä riemukkaassa olotilassa tehtiin käynnistys, ja kärsin helvettiä kolme päivää, ennenkuin tehtiin sektiopäätös. Lisäksi lääkäri leikatessaan unohti että potilas on läsnä ja alkoi jutella hoitajalle jostain edellisestä kerrasta, jossa lapselta puuttui raaja. Puolisoni, joka oli valvonut kolme päivää, luuli että meidän lapselta, meni lakananvalkoiseksi ja meinasi pyörtyä. Siinä sain kuiskattua, että muistatkos että ultrissa meidän muksulla oli kaikki raajat, ei ne kesken kaiken katoa. Ei ne säikyt siihen loppuneet: Vauvaa elvytettiin kuitenkin, ja anestesialääkäri kertoi sen olevan melko tavallista sektiovauvoilla. Olin sen keikan jälkeen hyvin heikossa kunnossa, ja koko vatsa törkeän kipeä, ja vahvaa kipulääkettä kului. Olin kateellinen alakautta synnyttäneille, jotka käveli. Minä olin viikon, kun toiset pääsi pois kolmessa päivässä.



Jo heti kun olet heräämössä, ala liikutella ja pyöritellä nilkkojasi. Haavaa voi painaa tyynyllä noustessa ja yskiessä. Kyljelle kääntymiset oli yhtä helvettiä ekalla keikalla, johtuen supistuksista. Kannattaa imettää istualtaan. Heti kun voit, ala liikkua ja kävele suorassa, se on tärkeää haavan paranemiselle.



Toinen keikka oli paljon helpompi. Vauva syntyi 20. päivä ja pääsin pois jouluaattona.



Haava ei tulehdu, kun pidät sen ilmavana ja suihkuttelet usein.



Alavatsan tunto ei minulla ole palautunut täysin. Vaalea arpi on, se on taistelumuisto.

Vierailija
12/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulle tehty suunniteltu sektio ja hätäsektio. Molemmissa kipu oli kovaa, hätäsektiohaavassa tosin paljon pahempi vielä. Kummastakaan ei jäänyt mitenkään hyvää fiilistä, hätäsektiosta jäi trauma. Toipuminen oli hidasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun kaksoset syntyivät keisarinleikkauksella. Leikkaus ei ollut suunniteltu, alakautta yritettiin mutta päädyttiin sit leikkaukseen väärän tarjonnan vuoksi. Mitään hätää ei ollut ja mieskin pääsi mukaan.

Toivuin leikkauksesta ihan legendaarisen hyvin. Aamulla leikattiin ja iltapäivällä jo pääsin suihkuun omin jaloin ja pyörätuolissa katsomaan vauvoja. En muista että mitään kipuja olisi ollut ja pystyin alusta asti nostamaan vauvoja ja pesemään ym. Mulla oli joku (kohtu?)tulehdus leikkauksen jälkeen mihin sain antibioottia jo sairaalassa, mutta en ollut kipeä yhtään - tulehdus huomattiin verikokeesta.

Tsemiä vaan! Ja hirrrveesti onnea teidän perheelle!

Vierailija
14/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja muutama vinkki:

- yritä nousta ylös leikkauksen jälkeen HETI kun hoitohenkilökunta antaa luvan, nopeuttaa toipumista

- ÄLÄ pese haavaa kuin vain normaali suihkussa käynneillä, mutta tuuleta haava aina kun vaan mahdollista, eli makuulle ja vaatteet haavan päältä auki

- muista kipulääkitys eli sen mukaan syöt lääkkeitä kun annetaan lupa ja tarvetta on, kun kipu iskee toipuminen hidastuu ja sitä kautta esim maidontuotanto

- ÄLÄ nosta mitään vauvaa painavampaa ennenkuin haava on kunnolla ummessa myös sisältä, eli n. 6 viikkoa leikkauksesta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Molemmat syntyneet sektiolla ja hyvin sujui. Heti syntymän jälkeen heräämössä palelee hirveesti, kannattaa pyytää jo etukäteen reilusti peittoja, tuntuu inhottavalta kun tärisee ja vapisee siellä. Heti kun pystyt, kävele paljon, vaikka sairaalan käytävällä vauvan kanssa. Se auttaa, vaikka tuntuu alussa kipeältä. Eka päivä on pahin kun pitäisi nousta, tuntuu että maha halkeaa. Mut ei se todellakaan! Kunhan muistat suihkutella haava hyvin ja noita ilmakylpyjä, niin kaikki menee hyvin, ei se haava kovin pitkään oo arka, parin viikon jälkeen oot tiptop! Vaikeinta oli selittää kaksvuotiaalle että äiti ei voi ottaa syliin.:( Mut kyllä hän oppi ymmärtämään. Onnea synnytykseen!!

Vierailija
16/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kamalan synnytyksen jälkeen se tuntui taivaalliselta. Sektio tehtiin iltapäivällä, seuraavana yönä vauva oli vauvalassa ja tuotiin tissille monta kertaa yöllä. Seuraavana aamuna ylös ja suihkuun, ja siitä sitten lähti normaali elämä käyntiin. Synnytyksen jälkeen en osannut sektio"kipuja" oikein minään edes pitää, hyttysen ininää. Olin viisi päivää laitoksella ja sen ajan söin kipulääkettä, kotona en enää tarvinnut. Haava parani hyvin. Kotona haavaan sattui lähinnä vain kun yritti liikkua sängyssä sivusuuntaan, se oli jonkin aikaa hankalaa. Hyvät muistot jäi.

Vierailija
17/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

.. ja edessä toinen.



Mulla auttoi mielettömästi se, että mies piti isyysloman heti, kun sairaalasta päästiin. Kantoi turvakaukalon ja painavat kauppakassit yms.



Heti ylös kun pystyy, varovasti kyljen kautta käsiä apuna käyttäen. Mut leikattiin lauantai-iltana ja sunnuntaina aamupäivästä nousin katetrin poistoon ja suihkuun. Sattui, eikä ilman hoitsuja siitä mitään olis tullut mut sen jälkeen helpotti. Kävelin hitaasti aluks ja muutenkin liikkeet tein rauhallisesti. Sunnuntaina iltapäivästä pääsin jo hoitamaan vauvaa :)



Suihkussa käydessä suihkuttelin haavan huolellisesti mutta vähän viileämmällä vedellä. Sen jälkeen taputtelin pyyhkeellä kuivaksi ja jos en aina jaksanu niin mies teki sen :D Ilmakylpyjä myös paljon - haava paljaaksi ja selälle makaamaan. Tikit kun otettiin pois 6 päivää leikkauksen jälkeen niin tuli paljon varmempi fiilis. Varovainen silti pitää olla.



Leikkauksesta oli 3 viikkoa ja 3 päivää, kun mies meni töihin. Sen jälkeen raijasin vaunukoppaa, turvakaukaloa yms ihan normaalisti ja kaikki oli kaikin puolin ok.



Eli tiivitys: Lähde nopeasti liikkeelle, liiku rauhallisesti ja kuulostele oloasi. Ota huoletta särkylääkettä, niin kuin ne määrää (mulla meni ekat pari viikkoo 3 x burana 600 mg ja 3 x 1g panadolia). Keskity ensimmäiset viikot parantumiseen uuden vauvan (sun tapauksessa vauvojen :D) hoitamisen ohessa. Jos mies ei voi olla töistä poissa, hommaa joku muu auttamaan! Älä riskeeraa paranemistasi nostelemalla painavia (en nostanu ite muuta ku vauvaa ja sit siitä kevyempiä). Huolehdi haavan puhtaudesta päivittäin, kuivaa huolellisesti ja ilmakylvetä.



Tossa ekana mieleen tulevat. Tsemppiä!! :)

Vierailija
18/18 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulle tehty kolme suunniteltua sektiota ja kaikki meni tosi hyvin. Inhottavin kohta oli ehkä se kun se piikki pistettiin selkärankaan. Siinä saattaa tulla pieniä "sähköiskuja" jalkoihin mutta kun on tilanteessa niin säikky niin helposti säpsähtää. Ekalla kerralla yrittivät laittaa sitä kun makasin kyljellään mutta silloin oli tosi vaikea pyöristää selkää kunnolla. Loppujen lopuksi nostivat minut istuvaan asentoon ja se oli helpompi. Kahdella seuraavalla kerralla pyysinkin sitä. Samoin pyysin että minut katetroidaan siinä leikkauspöydällä ja putki jätetään seuraavaan päivään. En nimittäin kertaakaan pääsyt saman päivän aikana vessaan vaan jo istumaan nousussa alkoi pyörryttämään ja oksennuttamaan. Olisi ollut kauhea ajatus että siinä alkaisivat sitten katetroimaan tai pitäisi yrittää alusastialle kun kipu oli ihan kauheaa. Jos olo olisi ollut ihan hyvä ja tuntunut siltä että pääsen itse vessaan niin katetrin olisi voinut poistaa jo siinä vaiheessa. Katetrin poisto ei tuntunut juuri millekään.



Se yllätti että mihinkään ei sattunut jos oli paikallaan (paitsi heräämössä oli vielä kipuja silloinkin), mutta liikkuminen oli kivuliasta, kylkeäkään ei olis mielellään vaihtanut. Heräämössä voi muistuttaa hoitajia kokeilemaan kohdun pienenemistä varovasti, painamalla hitaasti eikä vain nopsaan runnomalla vatsaa.



Haava parani ihan ok. Vähän jostain kohdasta ei iho osunut kohdilleen mutta sekin parani suht nopsaan. Vähän jossain vaiheessa säikähdin kotona kun alkoi haisemään vähän mädältä. En tiedä olisiko saanut, mut pari kertaa suihkauttelin siihen desinfiointi-ainetta niin parani sillä.



Tsemppiä

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän seitsemän viisi