Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Muita, joille käy joululahjojen kanssa usein näin? Ei sittenkään hyvä idea...

Vierailija
12.11.2012 |

Mä mietin ja pohdin joululahjoja ihan huolella ja yön pimeinä tunteina sitten vihdoin tilailen niitä netistä tai haen kaupasta (päivällä...).



Sitten kun se mun lahjaidea on konkretisoitunut, alkaa se tuntua aivan vitun typerältä ajatukselta, ja tekee mieli miettiä jotain muuta tilalle kun tuntuu etten kehtaa antaa sitä mitä aiemmin pidin hyvänä ideana.



Tosi usein käy näin. Ja mun lahjat ei ole mitään kiinapaskaa...

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siksi nykyään annan ideoiden hautua jonkin aikaa, ennen kuin hankin lahjat. Jos idea tuntuu vielä viikon päästä hyvältä, se tuntuu yleensä vielä joulunakin siltä.

Vierailija
2/12 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä vastaanottaja ajattelee lahjasta? Se on lahja. Vaikuttaa kuitenkin siltä että ikäänkuin ostat hyväksyntää tai kiitoksia noilla lahjoilla joten ne lakkaavat olemasta lahjoja ja muuttuvat vaihdon välineiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitä ihmeen ideoita sulla sitten on? Onko ne sellaisia, että vastaanottajan pitää tajuta miksi olet juuri sellaisen lahjan ostanut? Tyyliin miehelle kaktus, kun silloin ekoilla treffeillä piikitteli ruokaa ja tarjoilijaa niin kovasti koska oli niin paineessa halutessaan tehdä suhun vaikutuksen ja olit jo valmis jättämään koko miehen mutta sitten se sanoikin jotain ihanaa, niin kuin kaktuksen sisällä on hyvää juotavaa, ja olit ihan myyty nainen ja haluat nyt lahjan avulla muistella tuota suhteen alkuhetkeä...

Vierailija
4/12 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kärsin tosi paljon siitä, kuinka kauan menee ihmisten lahjojen etsimiseen, ja käyn joka lahjan kohdalla (paitsi lasten) tuon onko-eikö-onko-eikö-pohdinnan.



Suurin osa aikuisille annetuista lahjoista menee ihan pieleen. Sen tietää jokainen joka on ikinä saanut lahjoja muilta aikuisilta tilanteessa, jossa lahjan antaja ei ole jotenkin poikkeuksellisen rikas niin että lahjat voivat helposti olla jotain mitä lahjan saaja ei itselleen voi hankkia. Oikeasti tärkeät tunteelliset lahjat ovat erittäin vaikeita keksiä, mikään muki lasten kuvilla ei sellainen ole.

Vierailija
5/12 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että lahja kertoo enemmän sen antajasta kuin saajasta.



Minäkin mielestäni annan ajatuksella sellaisia lahjoja, mitkä ovat muille erityisen sopivia, mutta en minä voi koskaan olla varma, ovatko ne vain minun mielestäni onnistuneita.

Vierailija
6/12 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suurin osa aikuisille annetuista lahjoista menee ihan pieleen. Sen tietää jokainen joka on ikinä saanut lahjoja muilta aikuisilta tilanteessa, jossa lahjan antaja ei ole jotenkin poikkeuksellisen rikas niin että lahjat voivat helposti olla jotain mitä lahjan saaja ei itselleen voi hankkia.


Minä ainakin ilahdun, kun saan jotakin, mistä näen lahjan antajan miettineen, että se sopii minulle. Ei lahjan sopivuudella ole mitään tekemistä hinnan kanssa. Minusta olisi ennemminkin vaivaannuttavaa saada lahjaksi jotakin sellaista, mitä minulla ei olisi varaa ostaa.

Tunteellinen lahja voi olla vaikka kaulahuivi, jonka antaja on miettinyt minkä värisiä vaatteita käytän, ja minkä värinen huivi niihin sopisi parhaiten. Ja kyllä muki lasten kuvilla on isovanhemmille tunteellinen lahja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis tämän "paska lahja -vitutuksen" voin saada vaikka jostain elintarvikkeesta, minkä olen hankkinut (hienoa suklaata, upeeta teetä). Tai vaikka jostain leffalahjakortista. Tai hyväntekeväisyysjoululahjasta. Tai jostain kivan tuoksuisesta pesuaineesta/käsirasvasta tms. jotka ei mitään markettikamaa.



Sit alan miettimään, että voi helvetti, kuka nyt suklaata tahtois lahjaksi, ja vähänkö olen ankea kun annan teetä. Aihän sillä taida olla ikinä aikaa mennä leffaan, ja ihan lapsellinen lahja!! Mitäs jos se ei diggaa yhtään kehitysavusta tai hyväntekeväisyydestä. Jos sitä vituttaa kun se ei itse saanut mitään. Argh, kas kun en ostanut vessapaperiakin, kun kerta menin tämmösiä samppoita hankkimaan, luuleekohan se että pidän sitä köyhänä, jolla ei oo ite varaa ostaa pesuaineita. Tai luuleekohan se, että pidän sitä haisevana ja annan noi vähän niinkuin vinkkinä...



Tälläsellä mä päätäni vaivaan!

-ap-

Vierailija
8/12 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

älä vaivaa päätäsi. Vaivatkoon se saaja, jos meinaa jotain typerää ajatella. Jos ajattelee noin, sä et sitä kuitenkaan saa tietää.



Onko sulla itsetunto-ongelmia muuten?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

älä vaivaa päätäsi. Vaivatkoon se saaja, jos meinaa jotain typerää ajatella. Jos ajattelee noin, sä et sitä kuitenkaan saa tietää. Onko sulla itsetunto-ongelmia muuten?

Siis itsetunto-ongelmia. Mutta aika harvoin saan itse lahjan, josta ilahdun... Enkä tietenkään näytä lahjan antajalle tunnettani.

-ap-

Vierailija
10/12 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että tietää mikä toiselle oikeasti sopisi. Ainakin minulle se on vaikeaa. Samoin minun tuntemilleni ihmisille on selvästikin tosi vaikeaa arvata mikä minulle oikeasti sopisi.

Ja meidän isovanhemmat nyt ehkä eivät sitten ole tyypillisiä, mutta niille lapsenlasten kuvat mukeissa tai missään muussakaan eivät todennäköisesti ole minkään arvoisia, koska niitä ei kiinnosta myöskään nähdä meidän lapsia juuri ollenkaan.

Suurin osa aikuisille annetuista lahjoista menee ihan pieleen. Sen tietää jokainen joka on ikinä saanut lahjoja muilta aikuisilta tilanteessa, jossa lahjan antaja ei ole jotenkin poikkeuksellisen rikas niin että lahjat voivat helposti olla jotain mitä lahjan saaja ei itselleen voi hankkia.


Minä ainakin ilahdun, kun saan jotakin, mistä näen lahjan antajan miettineen, että se sopii minulle. Ei lahjan sopivuudella ole mitään tekemistä hinnan kanssa. Minusta olisi ennemminkin vaivaannuttavaa saada lahjaksi jotakin sellaista, mitä minulla ei olisi varaa ostaa.

Tunteellinen lahja voi olla vaikka kaulahuivi, jonka antaja on miettinyt minkä värisiä vaatteita käytän, ja minkä värinen huivi niihin sopisi parhaiten. Ja kyllä muki lasten kuvilla on isovanhemmille tunteellinen lahja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että tietää mikä toiselle oikeasti sopisi. Ainakin minulle se on vaikeaa. Samoin minun tuntemilleni ihmisille on selvästikin tosi vaikeaa arvata mikä minulle oikeasti sopisi.

Ja meidän isovanhemmat nyt ehkä eivät sitten ole tyypillisiä, mutta niille lapsenlasten kuvat mukeissa tai missään muussakaan eivät todennäköisesti ole minkään arvoisia, koska niitä ei kiinnosta myöskään nähdä meidän lapsia juuri ollenkaan.

Suurin osa aikuisille annetuista lahjoista menee ihan pieleen. Sen tietää jokainen joka on ikinä saanut lahjoja muilta aikuisilta tilanteessa, jossa lahjan antaja ei ole jotenkin poikkeuksellisen rikas niin että lahjat voivat helposti olla jotain mitä lahjan saaja ei itselleen voi hankkia.


Minä ainakin ilahdun, kun saan jotakin, mistä näen lahjan antajan miettineen, että se sopii minulle. Ei lahjan sopivuudella ole mitään tekemistä hinnan kanssa. Minusta olisi ennemminkin vaivaannuttavaa saada lahjaksi jotakin sellaista, mitä minulla ei olisi varaa ostaa.

Tunteellinen lahja voi olla vaikka kaulahuivi, jonka antaja on miettinyt minkä värisiä vaatteita käytän, ja minkä värinen huivi niihin sopisi parhaiten. Ja kyllä muki lasten kuvilla on isovanhemmille tunteellinen lahja.


miten eri tavalla tästäkin voi ajatella, siis sekä antajana että saajana. Ehkä lapsena saatoin pettyä, kun en saanut jotain lahjaa, mitä odotin, mutta nyt aikuisena en ole koskaan kokenut, etten olisi ilahtunut lahjasta.

Tietysti, jos saisin mieheltä lahjaksi vaikka pölynimurin, sellaisesta en ilahtuisi, mutta minä kyllä ilahdun siitä, että minua muistetaan. Jos lahjalla ei ole käyttöä, saatan toki laittaa sen muutaman vuoden päästä kiertoon, mutta silti olen niistäkin lahjoista ilahtunut. Minä olen elämäni aikana saanut melkein pelkästään ilahduttavia lahjoja, yhtä ihmistä lukuun ottamatta. Hän kun antaa lahjoiksi esimerkiksi lehtitilausten kylkiäisiä, niin niissä ei kyllä ole mitään ajatusta mukana.

Mutta siitä sopimista, se ei olekaan oleellista, sopiiko se oikeasti vai ei. Minusta sen arvo on siinä, kun näkee, että toinen on miettinyt sitä.

Jos tosiaan isovanhempia ei kiinnosta nähdä lastenlapsia, ei mukikaan varmasti ole mieluisa lahja, mutta minä kyllä olisin tuollaisessa tilanteessa sen verran kalsea, että lopettaisin varmaan lahjonnankin kokonaan, kortin ehkä lähettäisin.

Vierailija
12/12 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ilahdun siitä että minua muistetaan, ehdottomasti. Mutta sitten käytännön tasolla se lahja on yleensä jotain, mistä lähinnä vaivaannun enkä tahtoisi kotiini sellaista.



-ap-

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän viisi neljä