Nimenvaihto avioeron jälkeen?
Mietin tässä syitä miksi vaihtaa oma sukunimi tyttönimeen eron jälkeen, vai pitääkö miehen nimi vielä eron jälkeen.
Naimisissa vajaa 10 vuotta, kaksi lasta joilla meidän (siis miehen) sukunimi. Eli sitten olisin eri nimellä kuin lapset.
Jotenkin se tyttönimiaikainen identiteetti ei ole enää "minua", tuntuisi hassulta ottaa se nimi käyttöön.
Miten te olette järkeilleet / tehnyt?
Kommentit (15)
sitä eronkaan jälkeen käyttää, miksi vaihtaisit?
Jos se taas tuo mieleen vain pahoja muistoja exästä, harkitsisin kyllä vaihtoa. Se on nyt kuitenkin myös sinun nimesi, ei vain miehesi, joten sama oikeus sinulla on sitä käyttää.
takaisin tyttönimeen melkein 10 v eron jälkeen ja hyvältä tuntui.
Toisaalta olin tullut tunnetuksi avionimelläni omissä piireissäni, mutta kun ei meillä ollt lapsia niin mitä enemmän aikaa erosta kului, sitä kummallisemmalta tuntui pitää nimeä, joka kuului jo ihan vieraille ihmisille.
En ole katunut enkä enää nimeäni muuta.
en jaksa sitä paperisotaa ja olen ollut "Pitkänen" jos 20 vuotta
minun identiteetti on enemmän se tyttönimi. Miehen nimestä luopuminen oli osa prosessia ja oli tosi kiva fiilis nähdä taas tuttu nimi kaikissa papereissa ja korteissa. Jos menen uudelleen naimisiin, en enää ota miehen nimeä.
Tosin olinkin vain lyhyen aikaa naimisissa, kun mies osoittautui väkivaltaiseksi valehtelijaksi. En olisi missään nimessä pitänyt miehen sukunimeä. Olen mennyt sittemmin uudelleen naimisiin ja pidin tyttönimeni. Nykyisessä avioliitossani on syntynyt myös kaksi lasta, joilla minun sukunimi.
Minä pidin exän nimen, koska lapsillani oli sama sukunimi. Sitten menin toisen kerran naimisiin ja otin uuden mieheni sukunimen. Lapsista tuntui kuulemma oudolta, kun minulla oli eri sukunimi.
Nyt olen eroamassa toisen kerran, joten sukunimen mietintä on taas ajankohtainen. Tyttönimen tai edellisen sukunimen saa takaisin maksutta, muusta sukunimen muutoksesta täytyy maksaa, oliko se jotain 90 euroa, ja anoa. Identiteettikriisiä siis täälläkin!
en tosiaankaan jaksanut alkaa mihinkään vaihtorumbaan; ajokortti, henkkarit, passi, kelakortti, kaikki plussa-kortit ja s-kortit jne, kaikki pankkikortit; ilmoittamaan pankkiin, postiin, sähkölaitokselle, puhelinoperaattorille, vakuutusyhtiöön, taloyhtiöön.... Siihen olis mennyt aikaa, vaivaa ja rahaa ihan turhaan. Ihan riitti jo se ekakin vaihtorumba.
suurin osa firmoista saa sen tiedon suoraan jotain kautta. Pankkiin oli mennyt tieto ennen kuin uusi kela-kortti oli edes tullut (ilman mitään hakemusta)
Ajokortti pitää tietty uusia, mutta se on pieni hinta omasta vanhasta tutusta nimestä :)
nimenvaihtoa ja tykkäsin itse asiassa siitä sukunimestä enemmän kuin tylsästä tyttönimestäni.
Kun menin uusiin naimisiin vaihdoin sitten tietenkin nimen. Nyt tuoreena eronneena olen pähkäillyt mitä teen, mutta päädyin pitämään nykyisen nimeni. Syitä:
- lapsella ja minulla sama nimi
- olen ollut tällä nimellä jo yli 10 vuotta ja siitä on tullut osa nykyistä identiteettiäni
- tyttönimeä en ole käyttänyt yli 20 vuoteen ja siteet siihen sukuun ovat erittäin heikot + isäni oli väkivaltainen juoppo
Lisäksi exä oli se, joka halusi eron, joten tulin siihen tulokseen, että vaihtakoot hän vuorostaan nimeä kun menee sen uuden rakkautensa kanssa naimisiin ;)
Itse olen hakemassa eroa ja aion ottaa takaisin tyttönimeni. Minä en näe mitään järkeä siinä, että käyttäisin sellaisen miehen nimeä joka on pilannut elämäni ja jonka sukuun en enää edes kuulu.
Minä olen vielä exän sukunimellä, mutta minulla on siinä mielessä käynyt tuuri, että se on sama kuin minun mummon tyttönimi oli, eli minulla on paljon saman sukunimisiä sukulaisia.
Lapset ovat jo osa aikuisia ja he eivät ole ihastuneet minun nimen vaihtoon, kun on vielä yhteinen yritys niin asioiden hoito on helpompaa, kun nimi on yhteinen.
Mutta eihän sitä koskaan tiedä, omani on suhteellisen harvinainen ja minulle kuitenkin rakas..
ihan miten identiteetin kokee ja ahdistaako ex miehen sukunimi vai ei. jotkut naisethan ottaa jonkun muun sukunimen suvustaan vaikkapa äidin tyttönimen. kai se uusi nimi ja uusi alku on jollekin tärkeä.
Ihmettelen suuresti Miksi rouva numero kaksi pitää Toisen ex miehensä sukunimen vaikka erosta on jo yli 10 vuotta ja naimisissakin ehti olla vajaat pari vuotta??????
Kiusallaanko?
Luulisi, että haluaisi ottaa ensimmäisen miehensä nimen, joka olisi sama kuin lapsillaan? ??
Ei voi muuta kuin ihmetellä miksi pitää vierasta nimeä, joka ei hänelle kuulu millään lailla, suuri loukkaus sukua kohtaan!!!!!!
Tiedän täsmälleen samanlaisen tapauksen. Asuu Riihimäellä, yli viisikymppinen säälittävä tapaus. Ehkä tekee kiusaa.
Jaaha, mitähän sitä nimiasialle tekisi nyt kun ollaan eroomassa? Mulla miehen nimi josta en koskaan ole pitänyt, mutta olen siihen tottunut. Alkuosa on miehen etunimi + lä -pääte, tosi juntti. Lapset on myös tällä nimellä. Omaa tyttönimeäni epäröin siksi, kun sedän vaimo on etunimeltään saman niminen kuin minä, ja sitten sukunimikin olisi sama, lisäksi asutaan samalla paikkakunnalla. Jospa ottaisin äidin tyttönimen, se on ihan kaunis luontoaiheinen.
Toisaalta nimi liittää minut ja lapset yhteen. Täytyy miettiä vielä.
minun identiteetti on enemmän se tyttönimi. Miehen nimestä luopuminen oli osa prosessia ja oli tosi kiva fiilis nähdä taas tuttu nimi kaikissa papereissa ja korteissa. Jos menen uudelleen naimisiin, en enää ota miehen nimeä.