Mä en ikinä tekisi miehelleni näin, jos mulla olis lapsia toisen kanssa
Mies on viettämässä isänpäivää ex vaimon luona ja mä istun kotona. Heillä on 2 lasta. Olivat myös syömässä ulkona isänpäivälounasta. Ei mene mun järkeen... Mies ei ikinä sulattaisi, jos tilanne olisi toisinpäin. Enkä kyllä tekisi hänelle sellaista.
Kommentit (218)
Täällä tuntuisi nyt olevan taistelu exien ja nyxien välillä :)
Minä olen eronnut ja minulla on lapsia ex-aviomieheni kanssa. Uudella aviomiehelläni ei ole lapsia eikä näin ollen exiäkään kuvioissa.
Me tulemme kaikki hyvin toimeen keskenämme. Ex-mieheni ja nykyinen mieheni ovat kavereita jo vuosien takaa. Minä erosin ex-miehestäni, koska emme vain mahtuneet enää saman katon alle, joten nykyään asiat välillämme ovat paljon paremmin.
Lapsemme viettivät luonnollisesti isänpäivän isänsä kanssa. Heidän isänsä on säännöllisesti ja tiukasti osana heidän elämää ihan ilman minuakin. Joissain tilanteissa olemme yhdessä koko entinen ydinperhe, mutta silloin tilaisuudessa on muitakin ihmisiä.
EI ihan äkkiä tulisi mieleen lähteä lomailemaan saati yöpymään ex-mieheni kanssa. Miksi tekisin niin? En näe siihen ensimmäistäkään järkevää syytä.
Ja sitten aika lailla asian sivusta. Tässäkin ketjussa on näitä kommentteja, ettei tarvitse olla mustasukkainen exästä koska hehän ovat eronneet. Aika harvoin ero tapahtuu täysin yhteisymmärryksessä ja aika usein toinen osapuoli haikailee edelleen toisen perään. Näin oli myös meillä, ex-mieheni yritti kovasti saada minua takaisin. Eikä olisi tullut mieleenkään millään lailla rohkaista häntä. Ero mikä ero.
Mikään, mikä menee oman kokemuspiirin ulkopuolelle, ei voi hyväksyä ja uskoa.
Kun itse on napannut miehen, kuka riitelee exänsä kanssa, on ainoa oikea malli se, että muidenkin miesten pitää riidellä exänsä kanssa.
Elämä olisi teille helpompaa kun hiukan avaisitte niitä silmälappujanne ja katsoisitte, että maailmassa on monenlaisia malleja elää. Ei se teidän ainoa oikea.
Toisaalta, jos palsta ei olisi näin yksoikoisia ihmisiä täynnä niin ei kai täällä näitä nauruhermoja kutkuttavia kiistojakaan olisi. Onhan tämä suurta viihdettä kun näitä lukee.
Joskus vain pelottaa kun miettii, että näitä "vain minun tyylini on oikea"-ihmisiä liikkuu tuolla ulkona oikeasti.
lasten vanhemmat tulevat niin hyvin toimeen, että haluavat viettää aikaa yhdessä, ovat eronneet turhaan, liian heppoisin erustein ja itsekkäistä syistä. Piste.
Mun KOKEMUKSEN mukaan aikuiset, vastuulliset ihmiset usein tulevat eron jälkeen hyvin toimeen, heillä on siihen hyvä syy; yhteiset lapset. Mun KOKEMUKSEN mukaan vanhemmuus ja parisuhde ovat ihan eri asioita. Kun perhe-elämä on vuosikausia kommunikaation puutetta (käytiin leirit ja terapiat), mitään kotityötä, ongelmaa tms ei saatu ratkaistua yhteiseksi hyväksi eikä miehenä ja naisena sovittu ollenkaan yhteen, ero oli todellakin tarpeen. Jonkinlainen toveruus ei riitä parisuhteen ylläpitäjäksi, vaan parisuhde täyttyy katkeruudesta ja vihasta. Mutta se sama toveruus riittää hyvin lämpimään, yhteiseen vanhemmyyteen. Et taida itse TIETÄÄ tästä asiasta mitään. Kunhan vain pädet. Piste.
oletko siis oikeasti sitä mieltä, että vanhemmuus ja parisuhde tuli erottaa. Eli siis minunkin kannattaisi ehkä tehdä lapsia jonkun muun kuin mieheni kanssa, ja sitten vietellä juhlapyhiä tämän lasteni isän kanssa. Ei vaan, kyllä te olette olleet itsekkäitä kun ette ole saaneet suhdettanne toimimaan ja siitä huolimatta tehneet siihen lapsia. Sen toveruuden ei pitäisi riittää vanhemmuuteen, parisuhteeseen voi riittää mikä tahansa.
sinä et ole elänyt päivääkään meidän elämää joten et voi tietää yhtään mitään siitä mitä meille on tapahtuut, kuinka paljon olemme yrittäneet yms. Taidatkin saada nautintoa toisten kiusaamisesta. En tietenkään tarkoittanut että parisuhde ja vanhemmuus tulee erottaa jos ne sujuvat, mutta avioeron jälkeen on todella tärkeää tajuta kuinka eri asioita ne ovat. ja sitä en ole edes itse keksinyt. Itse olet itsekäs ja päälle vielä ilkeä ja inhottava ihminen. Ehkä kannattaisi tehdä elämälle jotain jos on noin suuri tarve ilkeillä.
Melko sairasta porukkaa täällä, lasten äitejä jotka halua väkisin roikkua exissään... säälittävää.
Mun lähipiirissä (oma mieheni mukaaan lukien) isät saavat viettää isanpäivän LASTENSA kanssa, lähes kaikissa tapaamissopimuksissa lasten luonapito on isänpäivänä ISÄN luona eikä lapsia tarvitse mennä tapaamaan äidin luokse. Ja mun tuttavapiirini miehet haluavat tavata ja viettää aikaa nimenomaan lastensa kanssa, ei lasten äidin. Oon kummastellut kun oma mieheni ei haluaisi päästää exäänsä edes sisälle meidän kotiin jos minä pyydän sisälle odottamaan ja ukko on ilmaissut moneen kertaan että "jos haluaisin viettää aikaa sen kanssa, en olisi siitä eronnut". Antakaa äidit isien viettää sitä laatuaikaa lastensa kanssa ilman äitiäkin. Toki on hienoa että on hyvät välit mutta kannattaa varoa olemasta epätoivoinen lastensa isässä roikkuja sen takia kun ei uuttakaan miestä saa... lapsia on hyvä käyttää välineenä tuossa mutta onhan se säälittävää.
Ja tosiaan kannattaa miettii millaisen mallin lapset saa, välit kannattaa pitää hyvinä lasten vuoksi mutta lasten on myös hyvä oppia kahden perheen erot ja myös vanhempien uusien kumppanien merkitys. Ettette vaan vahingossa kasvattaisi lapsia jotka ei osaa luopua menneistä suhteistaan koska äippä on näyttänyt mallia roikkumisesta...
TÄSSÄ ALLA ESIMERKKI JÄRKEVÄSTÄ ÄIDISTÄ!
Täällä tuntuisi nyt olevan taistelu exien ja nyxien välillä :)
Minä olen eronnut ja minulla on lapsia ex-aviomieheni kanssa. Uudella aviomiehelläni ei ole lapsia eikä näin ollen exiäkään kuvioissa.
Me tulemme kaikki hyvin toimeen keskenämme. Ex-mieheni ja nykyinen mieheni ovat kavereita jo vuosien takaa. Minä erosin ex-miehestäni, koska emme vain mahtuneet enää saman katon alle, joten nykyään asiat välillämme ovat paljon paremmin.
Lapsemme viettivät luonnollisesti isänpäivän isänsä kanssa. Heidän isänsä on säännöllisesti ja tiukasti osana heidän elämää ihan ilman minuakin. Joissain tilanteissa olemme yhdessä koko entinen ydinperhe, mutta silloin tilaisuudessa on muitakin ihmisiä.
EI ihan äkkiä tulisi mieleen lähteä lomailemaan saati yöpymään ex-mieheni kanssa. Miksi tekisin niin? En näe siihen ensimmäistäkään järkevää syytä.
Ja sitten aika lailla asian sivusta. Tässäkin ketjussa on näitä kommentteja, ettei tarvitse olla mustasukkainen exästä koska hehän ovat eronneet. Aika harvoin ero tapahtuu täysin yhteisymmärryksessä ja aika usein toinen osapuoli haikailee edelleen toisen perään. Näin oli myös meillä, ex-mieheni yritti kovasti saada minua takaisin. Eikä olisi tullut mieleenkään millään lailla rohkaista häntä. Ero mikä ero.
Minä en tippaakaan nauti ex-mieheni seurasta, mutta lasteni takia tarvittaessa kestän sitä kyllä. Heti eron jälkeen ei näin olut mutta kun asiaan on saanut etäisyyttä ja tunteet todellakin kuolleet niin tämäkin on mahdollista. Meidän tilanteessa jonkin aikaa hääri puolijumaluudesta täysjumaluuteen itsensä korottanut marttyyri exän uusi naisystävä, jolle oli suurta draamaa jos lapsien kanssa jotain yhdessäkin teimme. Tämä ei tapahtunut minun vaatimuksestani eikä toiveestani eikä edes exän vaan lapsien jota exän kanssa kunnioitimme. Me olemme edelleen vanhempia ja pystymme sitä olemaan myös yhtä aikaa samassa tilassa. Toisinaan nyxät ovat mukana molemmin puolin, toisinaan eivät, mikä ihme siinä voi olal ongelmana? Naurettavin tilanne tuli yhteisen lapsemme jouduttua sairaalaan jolloin tämä nyksä sai itkupotkuraivareita kun meidän olisi pitänyt olla sielläkin eri aikaan! Sekin nyxä on nyt exä, joten tilanne oin helpottanut, etenkin kun nykyinen nyxä on ihan järki-ihminen eikä mikään salkkareiden tasoinen draamaqueen. Heillä on oma parisuhteensa, minulla omani ja lapset hoidetaan yhdessä parhaan mahdollisen mukaan, on se kamalaa jos ei se nykyinen ole joka sekunti vierellä! Kertonee suhteesta paljon jos ei sen vertaa luottamusta ja omaa tilaa toiselle siinä löydy.
Oon kummastellut kun oma mieheni ei haluaisi päästää exäänsä edes sisälle meidän kotiin jos minä pyydän sisälle odottamaan ja ukko on ilmaissut moneen kertaan että "jos haluaisin viettää aikaa sen kanssa, en olisi siitä eronnut"
Muutoin pystyisi kohtaamaan lastensa äidin neutraalisti ja kohteliaasti, pyytämään sisälle ja keskutelemaan muutaman lauseen verran edes lapsista. Se tunne voi olla vihaa, rakkautta, pettymystä, huonoa omaa tuntoa, mitä tahansa, mtuta tunteita selvästi edelleen on. Kehoita miestäsi käsittelemään asia loppuun, parempi lapsillekin.
Mitä olen lähipiiriä seurannut niin jättäjänaiset eivät tajua, että mies ei enää olekaan heihin rakastunut eikä haluaisi viettää vapaahetkiään heidän kanssaan. Etenkin jos eron syynä on toinen mies, jonka kanssa jättäjä muuttaa heti yhteen, jättäjä alkaa helposti pitää mieshaaremia: ei halua luopua vanhasta miehestä, vaan pitää hänet tiiviisti talutusnuorassa lasten avulla, ja samaan aikaan pitää myös jännittävän uuden miehen.
Muutenhan tuo on esimerkillisen hienosti hoidettu tilanne naisen kannalta, mutta lapset hämmentyvät, kun eivät oikein ymmärrä, kuka heidän isänsä on ja miksi äiti pitää uutta miestä, kun isäkin on edelleen mukana kuvioissa.
Oon kummastellut kun oma mieheni ei haluaisi päästää exäänsä edes sisälle meidän kotiin jos minä pyydän sisälle odottamaan ja ukko on ilmaissut moneen kertaan että "jos haluaisin viettää aikaa sen kanssa, en olisi siitä eronnut"
Muutoin pystyisi kohtaamaan lastensa äidin neutraalisti ja kohteliaasti, pyytämään sisälle ja keskutelemaan muutaman lauseen verran edes lapsista. Se tunne voi olla vihaa, rakkautta, pettymystä, huonoa omaa tuntoa, mitä tahansa, mtuta tunteita selvästi edelleen on. Kehoita miestäsi käsittelemään asia loppuun, parempi lapsillekin.
Kyllä he kohtaavatkin toisensa normaalisti, juttelevat lasten asiat normaalisti ja välit on hyvät, mutta ei vaan halua viettää sen kanssa aikaa. hyvät välit on mahdolliset ilman yhteistä ajanviettoakin, pääasia että lapset on tyytyväisiä ja homma toimii. ei ukon oo pakko kaverata exänsä kaa, minä kaveraan siitä huolimatta. =)
Mies on viettämässä isänpäivää ex vaimon luona ja mä istun kotona. Heillä on 2 lasta. Olivat myös syömässä ulkona isänpäivälounasta. Ei mene mun järkeen... Mies ei ikinä sulattaisi, jos tilanne olisi toisinpäin. Enkä kyllä tekisi hänelle sellaista.
Eli sulle on tärkeämpää sun aikuisten parisuhde, kuin siihen täysin viattomat lapset, jotka saa kulkea siinä sivussa ja varoa pahoittamasta nyxien mieliä.
Hyi saatana mitä saastaa olet.
"Huoooh näitä sekopäisiä exiä.."
Ei olla miehen kanssa erottu, ja jos joskus erotaan, niin on selvää, että lapsia ei panna siitä hintaa maksamaan.
Ja todellakin jos mulla olisi uusi mies, saisi hän viettää niin paljon aikaa lastensa ( ja exänsä) kanssa kun haluaisi. Mä kun en tähän päivään mennessä ole halunnut toisia ihmisiä omistaa, niin en usko sen muuttuvan jatkossakaan.
Mä myös tulen oikein hyvin toimiin omillani, eli en tartte elättäjääkään, josta pitää kynsin hampain pitää kiinni, ettei oma elintaso vaan romahtaisi.
Mietipä, että mulla on ystävä, jonka äiti on ottanut miehensä lehtolapsen asumaan perheen kanssa, kun tuon lapsen äiti ei kyennyt lapsestaan huolehtimaan. Vaikka olivat miehensä kanssa tuon takia eronneetkin, eivätkä enää palanneet yhteen asumaan ja elämään.
Elämä kun voi olla ihmisen pienuutta suurempaa.
Mitä se siellä teki kyttäämässä exäänsä. Johan siinä saattoi syntyä vaikka romanttisia aatoksia kun mentiin vielä sen exän luo lounaan jälkeen.
En olisi hyväksynyt. Minä olisin miehelle sanonut, että joko minä tulen matkaan tai käy vain lasten kanssa syömässä. Exällä ei ole mitään asiaa samaan pöytään mieheni kanssa. Äkkiäkös ne lapset olisi heivattu pleikan ääreen kotona ja käyty kuksimassa makkarin puolella.
Ensi vuonna laita ehto, että joko sinä tai lasten äiti. Kumpaakin mies ei voi isänpäivänään saada.
Ehkä se mies saisi ensi vuonna sitten ajatella suakin tuossa kokonaisuudessa. Ja tehdä lapsillekin selväksi, että sä olet nyt uusi nainen ja äidin kanssa ei enää ole romanttista tulevaisuutta. Johan tuossa lapsetkin alkavat kuvitella vaikka mitä.. :( Ihme kotileikkiä, saat olla näreissäs mun mielestä. Kerro miehelles nätisti jälkeenpäin, ettet tykännyt tilanteesta. Olisi mies sitten lasten kanssa keskenään viettänyt aikaa ja syöneet ravintolassa, heivannut sen eksän pois.
Mutta tietenkin se mua huolettaa, että exä käyttää tällaista valtaa, ettei anna lapsia miehelle just isänpäivänä. Mitenkä jos saataisiin yhteinen lapsi, niin luultavasti mun mies ei näkisi lapsiaan edellisestä liitosta joko ollenkaan, tai menisikö koko päiväksi exän luo silloinkin, koska exä vaatis...
Kukin tavallaan, mutta minusta on outoa. Heitän tähän nyt palstaklassikon, että exä ei ole miehesi äiti. Ihan kiva, että välit ovat kunnossa, mutta jotain outoa tuossa on, että äitien- ja isänpäivä pitää viettää "perheenä". Lasten synttärit, vaikka nimipäivät tai muuten vaan ymmärtäisin. Jos exä löytää uuden niin vieläkö miehesi menee sinne isänpäiväksi, juhlivat kolmestaan ja sinä olet kotonanne? Vai laitetaanko uusi mies pitkälle kävelylle tai tapaamaan omat lapsensa oman exänsä luo? Entäs äitienpäivä, miksei exä tule kotiinne sitä viettämään?
Exän käytökseen et voi vaikuttaa, miehesi voit. Keskustelun paikka.
Vain täällä lasten etu vaatii, että äiti ei anna heidän viettää isänpäivää isänsä kodissa. Isänpäivänä jos milloin pitäisi kunnioittaa isänkin toivomuksia, ei vain äidin. Näin meillä toimittiin silloin kun oltiin naimisissa ja nyt kun olemme eronneet. Minä olen siis jätetty exä, mutta tässä asiassa ymmärrän ap:ta oikein hyvin.
Välit mieheen ovat kunnossa, mutta en minä äitenpäivää juhlisi hänen kanssaan.
muutama päivä vuodesta ei voi vahngoittaa ketään aikuista, että lapset saavat päivän viettää äidin ja isän kanssa...
oli se päivä sitten isänpäivä tai joku muu päivä. Lapsille tuo on vain hyväksi, samoin entisen avioparin yhteisen vanhemmuuden kannalta.
Ainoa osapuoli, jota tilanne voi haitata on se uusi äitipuoli. Mutta jo siinä vaiheessa kun alkaa tapailla eronnutta miestä, jolla on lapsia entisestä suhteesta, kannattaa huomioida tämä asia. Jos äitipuolen ja isän suhde on vahva, ja mies on päässyt erostaan yli, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Minusta monissa äitipuolissa on se halveksittava piirre, että he suorastaan haluaisivat miehensä olevan mahdollisimman huonoissa väleissä ex puolisonsa kanssa. Siitä on pelkkkä harmia myös miehen lapsille, eikä se ole mitään rakkautta miestä kohtaan, vaan pelkkää omistamisen halua.
Jos mä eroaisin miehestäni, haluaisin kuitenkin pysyä mahdollisimman hyvissä väleissä. Ja nimenomaan lasten takia, en itseni takia.
Ja soisin saman mahdolliselle uudelle puolisolleni. Mutta mulla ei ylipäätään ole tässä elämässä tarvetta omistaa ketään ihmisiä, ei puolisoani eikä omia lapsiani.
Mun mielestäni tuossa ap.n kertomassa tilanteessa ei ole mitään kummallista.
Uskon että lapsille on todella lohdullista, että vanhemmat tulevat toimeen, ja lapsille voi toki hyvin selkeästi kertoa, että äiti ja isä eivät ole kuitenkaan palaamassa yhteen. Se, että lapset menisivät tuosta nyt aivan sekaisin... no se on vaan taas katkerien nyxien horinoita.
mieltä että on ihanaa istua exän kanssa isänpäivät, joulut ja kaikki muuutkin juhlapyhät kun nykyiset puolisot istuu kotona?
Olkaa sitten eroamatta kun ette kestä sitä että ne lapset tosiaan viettävät aikaa myös sen isän uuden puolison kanssa.
Tässä ap:n tapauksessa he ovat olleet yhdessä 5 vuotta. 5 vuotta!!!! ELi lapset on ainakin sen 5, todennäköisesti paljon vanhempia. Väitän että monelle joka täällä valittaa niin ei oikeasti todellakaan sopisi OMALLE kohdalle että oma mies (voi jo kutsua omaksi kun 5 vuotta ollaan yhdessä oltu) lähtee vastoin sinun toivettasi viettämään isänpäivää exän kansssa koska ex näin haluaa (ei anna suostu antamaan lapsiaan isälle isänpäivänä)
Mulle ei ainakaan käy! Tiukka keskustelu exän kanssa, isällä on oikeus viettää isänpäivää lastensa kanssa ilman sitä exää. Se on syystä ex. Ja jos ero on olltu riitaisa (kuten ap;n tapauksessa), äiti kiristää isää lasten varjolla tulemaan hänenkin kanssa syömään niin ei tässä minkälainen kuvittelette sen lounaan olevan?
Ihanaa, lapset nauttivat varmasti kun äiti ja isä kyräilevät toisiaan ja mahdollisesti jopa riitelevät. Täällä on nyt jostain syystä koasti romantisoitu tätä lounasta, lapset nauttivat, isä on hyvä isä kun menee, he haluavat näyttää lapsilleen että tulevat toimeen vielä...
Eihän tämä nyt näin mennyt! Ex ei anna lapsia isälleen ja tunke väkisin lounastamaan "kaikki edelleen yhtenä perheenä" mikä on naurettavaa jos itsellään pyörii isäpuolia nurkissa ja isälläkin on "uusi" 5 vuotta vanha naisystävä.
Jollei nämä lapset ole jo 10 vuotiaita ja vaikka olisikin niin isä on ollut puolet lasten elämästä jo "uuden" naisen kanssa. Jokaisen on jo syytä tottua ap;hen tossa perheessä. Myös sen exän joka käyttää lapsiaan aseena.
Isänpäivänä lapset ovat isänsä kanssa, isän luona. Siellä voi olla myös isän nyksä, omassa kodissaan. Äitienpäivänä äidin kanssa äidin luona. Siellä voi olla äidin nyksä, omassa kodissaan.
Ei pitäis olla yhtään vaikeeta!!
Mun mielestä lapsille annetaan todella kieroutunut kuva parisuhteesta, jos hengaillaan eron jälkeen ex-pariskuntana yhdessä, ja on ihan ookoo tunkea nyksät täksi ajaksi kaappiin oottelemaan... Miten edes kukaan nyksä voi tuollaiseen suostua??
kyllähän tässä nyt oikeasti kieroutunutta on tämä nykytouhu, nyksät ja eksät js eksien nyksät. Maailma on tullut hulluksi.
Enkä edes ole mikään konservatiivi.
minun järkeen eivät mene miehet, jotka eron jälkeen ottavat puolison, joka kiukuttelee siitä, että isä pitää yhteyttä lapsiinsa.
Onneksi sinun mies pitää sinusta huolimatta, mutta tiovottavasti mies tajuaa potkia sinut pihalle.
lounastaa perheenä hänen kanssaan :D
Olen onneksi itse päässyt sen ohi jo, että haluaisin omistaa ketään. Minulta ei ole pois, että mies käy exänsä luona äitienpäivänä ja muutenkin kahvilla kun vie lapsia sinne.
Jos ihminen on pettääkseen, se pettää, vaikka kuinka yrittäisitte kahlita.
Opettele lukemaan aluksi ja tule sitten kommentoimaan. Missään, EI MISSÄÄN näistä viesteistä ole sanonuttu ettei isä saa pitää yhteyttä lapsiinsa.
Se on toivottavaa, ihan jokaisen mielestä, myös minun. En haluaisi itse olla tekemisissä sellaisen miehen kanssa joka ei lapsiinsa pidä yhteyttä.
Exään tulee olla myös hyvät tai ainakin asialliset välit, jotta koko kuvio toimii.
Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Miehellä on edellisestä liitosta 2 lasta, nyt jo aikusia. Olimme eilen syömässä yhdessä, miehen aikuiset lapset ja meidän yhteinen alakouluikäinen lapsi. Ei näkynyt exää, miksi olisi pitänyt?
Ja huippu on että tulen hyvin toimeen tämän exän kanssa, olen aina tullut. Siitä huolimatta mieheni ei lounasta hänen kanssaan eikä vietä aikaansa tämän kanssa.
Kerroin jo aiemmin miten lasten syntymäpäiville minut on aina kutsuttu mukaan exän luo, niin rippijuhliin kuin yo-juhliinkin. Meistä tule exän perheen silmissä "me" noin vuoden seurustelun jälkeen.
Mies kävi lapseten ollessa pieniä siellä jouluaattona pari tuntia niinkuin jo kerroin. Se oli tietysti ok.
Miksi miehen pitäisi potkia minut pihalle? Kerrotko? Siksikö että olen todella ollut tukemassa ja tekemässä mahdolliseski sitä että miehen lapset ovat olleet tervetulleita myös minun elämääni? Me olemme yhdessä, heidän perheensä on hajonnut mutta kumpaakaan vanhempaa he eivät ole menettäneet minun vuokseni.
Komppaan.^