Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen sydäntensärkijä, nyt ymmärrän miltä se tuntuu :(( Saanko armoa?

Vierailija
03.11.2012 |

Elämäni aikana useammankin sydämen olen särkenyt tieämättä, tahtomatta, välittämättä.. Nyt ensimmäistä kertaa itse semmoisen särkymisen kokemuksen kohdatessani hirvittävä syyllisyys pukkaa päälle tajutessani, miten paljon kipua olen aiheuttanut :((



Miten voin koskaan mitenkään korvata tai edes pyytää anteeksiantoa loukkaamiltani ihmisiltä?

En ole halunnut satuttaa....



Millaisen anteeksipyynnön sinä olisit halunnut/kaivannut/hyväksynyt sydämesi särkijältä?

Voiko sitä mitenkään antaa anteeksi?

Voiko särkymisen jälkeen olla vielä ystäviä? Voiko välit koskaan normalisoitua?

Kommentit (51)

Vierailija
1/51 |
05.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tarvitse uskoa viattomuuttani.

Vaikka joidenkin mielestä tuntuu olevan ensisijaisen oleellista olenko tahallani vai vahingossa satuttanut ihmisiä, joista pidän, se ei kuitenkaan muuta lopputulosta: Sydän on särkynyt.

Ja nyt olen täällä kysymässä neuvoa, miten voisin auttaa sen paranemisessa?



Onko siihen kenelläkään täällä asiallisia kommentteja?

Vierailija
2/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ystävällisyys, hauskuus ja välittömyys saavat ihmiset helpostikin pitämään sinusta ja seurastasi, vaikkei sun puolelta se olisi muuta kuin ihan normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa, kevyttä huoletonta flirttiä ihan vaan leikkimielessä, kuten kenen tahansa kanssa. Se voi kuitenkin alkaa herättää toisessa syvempiäkin tunteita ja toiveita lähemmästä tuttavuudesta.



Kausittain olen välttänyt kanssakäymistä kaikkien ihmisten kanssa välttyäkseni tämmöisiltä sekasotkuilta. Olen rajoittanut elämääni, koska minuun on helppo ihastua, kuten olen monasti kuullut sanottavan. On rasittavaa kun ei vaan voi olla omana itsenään ihmisten kanssa tekemisissä, kun ennenpitkää siitä kehkeytyy draamaa ja syytöksiä. Ensin oon niin ihana ja sitten aivan hirviö, kun en vastaakaan syvempiin ihastumisentunteisiin.

Vaikka alussa pientä ihastumista mnun puoleltani olisikin ehkä ollut, ne tunteet ovat kyllä loppuneet siihen draamaan ja tilalle on tullut lähinnä ihmetys..

En yleensä ole kuitenkaan lakannut pitämästä näistä ihmisistä, en vaan ole ymmärtänyt heidän reaktioitaan että mikä niitä riivaa, enkä ole sitä viitsinyt sen enempää alkaa selvittelemään vaan mielummin ottanut etäisyyttä ja antanut heidän itse opetella rauhoittumaan, kun on tuntunut, etten siinä tilanteessa oikein muutakaan voisi tehdä. On tuntunut, että kaikki, mitä olen yrittänyt sanoa tai tehdä, on aiheuttanut toisessa joko ihastuksen tai ärtymyksen lisääntymistä, enkä ole halunnut / tilanne ei ole tarvinnut kumpaakaan lisää!



Se on hämmentävä tilanne, kun ihastuminen muuttuu vihastumiseksi.



En tiedä mitä tehdä semmoisen kanssa.

Haluaisin olla tekemisissä, ystävinä, koska pidän ihmisestä, mutta en halua draamaa.

Voisin olla vaikka loppuelämän ystävänä, mutta en vihan kohteena.

Ehkä tunteeni voisivat vielä herätä syvenpäänkin ihastumiseen ja rakastumiseenkin, mutta draama pelottaa minua ja saa pakenemaan pois kanssakäymisestä ihmisen kanssa.



Mitä voisin tehdä tilanteen rauhoittamiseksi?

Miten rauhoittaa ystäväni mieli ja tunnekuohut?

Voinko toimia jotenkin oikein tilanteen balansoimiseksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ystävällisyys, hauskuus ja välittömyys saavat ihmiset helpostikin pitämään sinusta ja seurastasi, vaikkei sun puolelta se olisi muuta kuin ihan normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa, kevyttä huoletonta flirttiä ihan vaan leikkimielessä,

ainakin varman voit puhua miehille ilman kevyttä huoletonta flirttiäkin? Mulla on päinvastainen ongelma, en osaa flirttailla vaikka yrittäisinkin, mutta ainakin olen huomannut, että kun tahtomattanikin useimpien miesten kanssa puhun samalla tavalla kuin naisten enkä tuo mukaan mitään seksuaalisviritteistä niin eipä ole tuommoisia ihastumisongelmia..koska voihan sitä olla esim. rento ja huumorintajuinen ilman että flirttailee.

Vierailija
4/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä kappale voi tuoda sulle vertaistukea? Ei ole ihan helppoa sulla, tsemppiä!!!



Vierailija
5/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joillekin flirtti tulee luonnostaan, vaikkei sen kummemmin olisi tarkoituskaan flirttailla. Minun on usein tulkittu flirttailevan, niin miehet kuin naisetkin, vaikken tietoisesti ole mitään semmoista tarkoittanut.



Pointsi on se, että kun olen oma itseni, ihmiset ihastuvat.

Vaihtoehtoisesti mun on pitäny vetäytyä erakoksi välttyäkseni draamalta.

Kun en osaa esittää mitään muuta kuin mitä olen.

Vierailija
6/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saisinko neuvoja ja vastauksia, miten suhtautua hirmuisesti itseeni ihastuneeseen ihmiseen niin, että yhteys ja ystävyys mahdollisesti kuitenkin vielä voisi jatkua?



ap

Vierailija
8/51 |
05.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikö kellään oo kokemusta sydämen särkymisestä?

Vierailija
10/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Keskustele kuule ihan avoimesti. Eli otat tilanteessa vahvempana asian puheeksi, että olen huomannut, että olet minuun ihastunut ja koska pidän susta ystävänä, haluaisin keskustella asian selväksi.



Sitten kerrot asiasta, esität syitä jos pystyt. Ja sen jälkeen kuuntelet. Myös ne kiukun tunteet, koska ne helpottuvat siitä puhumisesta.



Mun on tosi vaikea ymmärtää millainen ihminen ei yhtään kestä negatiivisia tunteenilmauksia?? Eikö nekin kuulu ihan normaaliin ihmisten väliseen kommunikaatioon? Sulla ei ole mitään tulevaisuutta yhtään kenenkään kanssa jos kestät vain ja ainoastaan iloisia ja sinua ylistäviä ihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuotahan tapahtuu aivan jatkuvasti. Olen itsein monet kerrat ihastunut eivätkä tunteeni ole saaneet vastakaikua. Samoin, minuun on ihastuttu mutten itse ole lämmennyt. Mikä tässä nyt on ongelma? Jos olette aikuisia ihmisiä, osaatte varmaan hoitaa asiat oikein. Jos miehelle on liian vaikeaa olla vain ystävä, otatte etäisyyttä. Simple.

Vierailija
12/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloin kun tunteet ovat voimakkaat, sitä tahtoo tulkita toisen käytöstä omien tunteidensa pohjalta.

Pienetkin sanat tai eleet voivat saada suhteettomia ja ihan vääriä merkityksiä ihastuneen mielessä. Järjen puhuminen ei siinä tilanteessa ole auttanut vaan on tuntunut vaan lisäävän ärtymystä toisessa.



Suuttumus on kai ihan ymmärrettävä reaktio pettymykseen toiveissa tulla rakastetuksi yhtä intohimoisesti kuin itsekin tuntee.

Vähempi ei tunnu riittävän.



En minä osaa perustella miksi en tunne samoin, miksi en voi olla niin ihastunut. Joskus se on joku piirre toisessa ihmisessä, joka häiritsee, usein se on just se sen toisen liika innostus.



Olen pahoillani siitä, että olen aiheuttanut kelpaamattomuudentunteita toisessa. Tunne, ettei toinen pysty rakastamaan minua sellaisena kuin olen, tekee kipeää. Mutta ei sitä pysty väkisin itseään pakottamaan tuntemaan enempää kuin mitä tuntee. Jostain syystä toinen ei vaan herätä semmoisia tunteita, ei vaikka tekisi mitä ja olisi millainen vaan. Eikä varsinkaan draamaa aiheuttamalla, ivallisuudella, huutamisella ja syyttelyllä, vaikka ymmärrän, että kaikki tuo käytös johtuu henkisestä kivusta ja loukatuksi tulemisen tunteesta, jonka liian vähäiset tunteeni ovat hänelle aiheuttaneet.



Ehkä voin alkaa rakastamaan intohimoisemmin myöhemmin, kun olen itse kehittyneempi jollakin tapaa tunteissani tai elämäntilanteeni on suotuisampi. Ehkä. En voi sitä tietää enkä siten voi sitä luvata.

Sen tiedän kuitenkin, että pidän paljon tästä ihmisestä, meillä on ollut hauskaa ja mukavaa yhdessä. Olen hämmentynyt ja surullinen, että tämä meni näin. Ehkä olisin voinut tehdä toisin, ottaa etäisyyttä aikaisemmin välttääkseni satuttamasta näin paljoa, mutten ole halunnut, koska on tuntunut hyvältä olla lähellä. Nautin siitä vieläkin, silloin kun ei ole riitaa. Koitan kestää syytökset ja kuunnella pahan olon, mutta se ei saa minua rakastumaan, se tekee minut vaan surulliseksi.



Jos tulen oikein surulliseksi tästä, helpottaako se ystäväni kipua?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli puhutko nyt kahdesta eri ihmisestä, se joka sun sydämen on särkenyt sekä jostain ystävästä joka on sinuun rakastunut?



Voiskohan sun tunteiden vähäisyys kenties johtua siitä, että olet rakastunut toiseen?? Mitäs jos puhuisit molempien kanssa, niin ei tarvitsisi olla noin pihalla.



Ja mitä sä täällä meille pahoittelet, puhu niille ihmisille suoraan??

Vierailija
14/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloitusviestistä sai kuvan että aloittajalta on särkynyt, mutta sitten että hän onkin juuri nyt itse särkenyt joltain toiselta. Siis kuinka?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloitusviestistä sai kuvan että aloittajalta on särkynyt, mutta sitten että hän onkin juuri nyt itse särkenyt joltain toiselta. Siis kuinka?

Vierailija
16/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis olen vuosienvarrella särkenyt monia useampia sydämiä, mutta nyt vasta tajunnut miten paljon sydämen särkyminen sattuu, kun itse sain vähän vastaavan kokemuksen.



Näitä särkemiäni pyörii elämässäni vieläkin, haluaisin jotenkin saada välit kuntoon niiden kanssa ja olla ystäviä edelleen, kuten aikaisemmin.

Vierailija
17/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

On sulla ongelmat.

Vierailija
18/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo on maailmassa varmaan isompiakin ongelmia kuin tulla torjutuksi ihmisen taholta, josta itse ihan hirmuisesti tykkää, mutta aikas kovaa kipua se silti yksilötasolla voi aiheuttaa.

Ne ongelmat on kyl ollu niillä särjetyillä, olen sitä tuskaa ja suuttumusta kuunnellut joidenkin kohdalla jopa vuosikaudet. En vaan ole todella tajunnut sitä kipua aikaisemmin. Nyt on paha mieli heidän puolestaan.

Vierailija
19/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai että ihan vuosikausia oot kuunnellut? Ehkä sitten voisit sanoa päin nassua että get over it.

Vierailija
20/51 |
04.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan mässäilet sillä miten ihmeellinen kuvittelet itse olevasi joidenkin muiden silmissä? Ettei olisi kompensoinnista kysymys....

Joo on maailmassa varmaan isompiakin ongelmia kuin tulla torjutuksi ihmisen taholta, josta itse ihan hirmuisesti tykkää, mutta aikas kovaa kipua se silti yksilötasolla voi aiheuttaa.

Ne ongelmat on kyl ollu niillä särjetyillä, olen sitä tuskaa ja suuttumusta kuunnellut joidenkin kohdalla jopa vuosikaudet. En vaan ole todella tajunnut sitä kipua aikaisemmin. Nyt on paha mieli heidän puolestaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yhdeksän kolme