Lasten ikäeroksi alle vuosi, kannattaako?
Haluaisin kaksoset, että lapsilla olisi kaveri kotona. Mutta siihen ei voi vaikuttaa. Olen ajatellut, että jos luoja suo, halusin lapset tammi ja esim joulukuussa samana vuonna. Onko hullu ajatus? Onko kellään kokemusta? Oliko rankkaa? Suositteletko?
Kommentit (13)
mutta joo on rankkaa. Tietysti kaikki kiinni kaikesta,auttaako isä,miten raskaudet etenee..tuleeko ongelmia kun kroppa ei ole ed.palautunut kuten mulle kävi.
Sitten se kun sulla on ne kaksi,miten nukkuvat ja syövät onko allergioita.
Jos saa pari tervettä lasta jotka nukkuvat laitokselta asti hyvin ja sulle ei tule masennusta tai muuta esim. mulla meni selkä,ei kiva homma kun kaksi pientä jaloissa.
Luoja ehkä suo mutta luo´jakaan ei auta siinä vaiheessa jos kaikki ei menekään kuin elokuvissa.
Meillä ikäeroa lapsilla 11kk
Tuolla tavalla Et nauti kummastakaan lapsesta!
Jos pidät lapsista. Tälleen myös minä olen ajatellut tekemäni kunhan sen miehen ensin löydän!
ja tässä se pitäisi vielä tehdä kahdesti (että saa ton tammi-joulukuun onnistumaan)
Kaksosten kanssakin on rankkaa, mutta sillehän ei kukaan mitään voi. Mutta jos voit valita.. Yhdellä tutulla on pojat, tammi- ja joulukuussa samana vuonna syntyneet, aivan hirveätä. Jos on vaikea raskausaika, toisen vauva-ajasta ei ehdi nauttia yhtään, taaperoajasta ei ehdi nauttia, koska on uusi vauva, toisen vauvan vauva-ajasta ei ehdi nauttia, koska on pikkutaaperokin.. Ehkä viiden vuoden päästä asiat ovat ok, ja kyllähän sitä odotellenkin tietysti voi elää.
Itselläni tuli mieleen, että sulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka rankkaa lastenhoito voi olla. Se, että tekee siitä tahallaan rankempaa sekä itselleen, miehelleen että lapsilleen on vastuuntonta. Ei ne lapset ole mitään hassuja pikku nukkeja, joiden tehtävä on tyydyttää sun huomionhakua ja kalastella ihastuneita katseita sieltä kaksostenrattaista.
On myös tutkittu, että erittäin pienellä ikäerolla olevilla sisaruksilla on jatkuva kilpailuasetelma koska heitä pidetään käytännössä samanikäisinä. Se johtaa helposti jatkuvaan vertailuun ja itsetunto-ongelmiin.
Kaksoset tietenkin väkisinkin tottuu toisiinsa ja kun kehitys menee samaa tahtia, tilanne on eri, mutta vaikea kuvitella miksi kukaan haluaisi sellaista noin 11kk ikäista panna sopeutumaan siihen ettei olekaan enää äidin vauva vaan isoveli/-sisko. Niistä ei tule kaksosia vaikka ikäeroa olisi alle vuosi. Jos ovat poikia, kilpailu voi olla tosi kovaa koko loppuiänkin ja vanhemmalle nöyryyttävää, koska iän puolesta ei ole niin suurta kehityksellistä etumatkaa, ettei pikkuveljeä tarvitsisi pitää todellisena kilpailijana.
Omasta puolestani en myöskään ikimaailmassa uskaltaisi suunnitella niin, että olen alkuraskaudessa koliikki-ikäisen kanssa ja sitten täysin nosteltavan ja perässä käveltävän taaperon kanssa viimeisilläni raskaana. Muutenkin haluaisin ehdottomasti vähän seurata sitä esikoisen kehittymistä pidemmälle kuin pari viikkoa, ennen kuin mietin sisaruksia. Esimerkiksi erilaiset allergiat voi tehdä elämän tosi raskaaksi, ja siihen akuutteimpaan tilanteeseen en haluaisi vauvaa mukaan. Vauvaa jolla taas voi olla ihan omat terveysongelmansa. Totta kai mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa ja kenen tahansa terveydentila muuttua, mutta kun tietää että pikkulapsilla ne allergiat ja tulehduskierteet yms. ei ole harvinaisia, (vakavammista sairauksista ja kehityshäiriöistä puhumattakaan) niin en itse uskaltaisi tehdä toista heti perään.
Tietenkin jos tulee sellainen tilanne, että raskautuu syystä tai toisesta heti synnytyksen jälkeen, niin eihän siinä voi kuin punnita vaihtoehdot, ja jos päättää pitää vauvan niin totta kai siitä selviää, ei se ole maailmanloppu. Mutta SUUNNITELLEN, en missään tapauksessa, enkä varsinkaan niin utopistisesta syystä että "haluan kaksoset". (Mitä jos sen yhden kuopuksen sijaan muuten tuleekin kaksoset tai vaikka kolmoset, mitäs sitten?). Mutta minä en toisaalta tekisi suunnitellen edes kahden vuoden ikäerolla lapsia, ainakaan esikoista ja kakkosta.
ikinä en lapsia niin pienellä ikäerolla toivoisi. Täysin avuttomia ja hoidettavia molemmat, vaipoissa, syötettäviä, nukutettavia yms. Se olisi äärettömän raskasta!! Ja sitten jos toisella tai jopa molemmilla sattuisikin olemaan esim. vatsavaivoja, niin mieti millaista se olisi!? Ei pelkän leikkitoverin takia mielestäni kannata tuollaista ajatella. Kyllä se isompikin ikäero on ihan ok, lapset kasvaa ja sisaruksista on seuraa toisilleen yllättävän isollakin ikäerolla. Meillä ikäeroa 3 vuotta ja jo pikkuvauvalle isommasta oli seuraa, ei mitään ongelmaa. Minä en olisi jaksanut kahta pientä. On hyvä, että tuo isompi syö itse, käy vessassa ja voi auttaa hiukan erilaisissa asioissa esim. tuo pyydettäessä jonkun vauvanhoitotavaran tms.
myöntää että nyt kun noi ipanat on tuossa ja elämä alkaa hitaasti mutta varmasti helpottamaan niin olen kyllä niin onnellinen että "tulihan tehtyä :)"
se kenen lapsilla 11kk ikäeroa.
joilla on pieni ikäero lasten välillä, on ollut masennusoireita ja hermo tosi kireällä ekat vuodet. En oikein ymmärrä, miksi tahallaan laittaa itsensä siihen jamaan. Vuodenkin odottaminen on lyhyt aika aikuisen elämässä, mutta sillä on iso merkitys isommalle lapselle.
sen ekan synnytyksen täytyy sujua aika hyvin ilman repeämiä ja leikkauksia, että edes pystyt ajattelemaan asiaa.
Alkuvuoden lapset pärjäävät koulussa paremmin koska ovat melkein vuoden vanhempi kuin loppuvuoden ikätoverinsa. Haluatko lapset todella samalle luokalle, jolloin melkein vuoden ikäerolla olevat joutuvat kenties "kilpailemaan" keskenään?
taitaa onnistua, vaikka yrittäisi. Ensinnäkin pitäisi onnistua ajoittamaan ekan syntymä juuri alkuvuoteen ja sitten onnistua tulemaan raskaaksi melkein heti synnytyksen jälkeen. Aika harvalle mahdollista, varsinkaan jos imettää.