Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

MÄ EN ENÄÄ JAKSA TÄTÄ HELVETIN ROINAPALJOUTTA JA SITÄ, ETTEI ÄIJÄ YHTÄÄN VÄLITÄ!!!!!!!!!

Vierailija
03.11.2012 |

Haluaisin kerrostaloon asumaan, mut äijä ei halua myydä taloa, joka on sen lapsuudenkoti. Oltais erottu varmaan jo kauan sitten, ellei olis yhteistä lasta...

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
03.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Roina siis talossa vai talon ulkopuolella, onko tavarat appivanhempien peruja vai mitä? Onko miehesi hamstraaja?

Kyllä sitä roinaa kertyy pienempäänkin asuntoon, meillä on 90m2 ja koska itse harrastan käsitöitä ja muuta askartelua, eikä ole kunnon säilytystilaa, ja mies harrastaa myös kaikenlaista, niin tavaraa riittää.... Kolemmat olemme suurpiirteisiä siivouksen suhteen, joten perusteellista järjestelyä ja ylimääräisen poisheittämisyä tapahtuu ehkä kerran vuodessa. Välillä harmittaa, mutta toisaalta ei tilanne ole meillä kovin paha, ja sotkua on vain kahdessa huoneessa. Pienet lapset vie aikaa, eikä heidän aikana voi tavararöykköitä alkaa käymään läpi kunnolla.

Vierailija
2/4 |
03.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ootko koskaan miettinyt, että kuinka paljon eri asioilla on loppujen lopuksi mitään merkitystä? Keskity siihen, että sulla on perhe, mies ja elämä. Ajattele, että se on tärkeintä. Vaikka saisit sen talon siivottua haluamaasi kuntoon, se ei ole elämässä kuitenkaan loppujen loopuksi merkittävää, koska se ei tuota mitään lopullista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
03.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos se mies nytkin kerää roinaa, niin ajattele, millaista olisi sen kanssa pienessä purkissa kerrostalossa. Ei roinan kerääjiä mikään pysäytä.

Vierailija
4/4 |
03.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä muutin roinapaljoudesta omaan kotiin. Siis että ero tuli.



Ja kyllä helpotti, oikeasti. Mullakin mies on asunut ikänsä samassa talossa, mä olen muuttanut välillä. Ja saamari kun siellä on säilössä tiliotteet vuodelta ensimmäinen palkkani - siis OIKEESTI!



Ymmärrän valokuvat. Ymmärrän palkintolusikat. Mutta joka maakuntamarkkinoilta hankittuja muistoesineitä en ymmärrä. Joo, ehkä ne joku päivä ovat historiaa tai ehkä joku maikkarin tarvikepalvelu tarvitsee joskus niitä vanhoja peltipurkkeja...



Jos tyyppi rakastaa tavaraa niin paljon, niin olkoon onnellinen niiden kanssa!



Ja liiton aikana mä kannoin salaa roskiin/kierrätykseen yhtä sun toista. Vanhoja puhelimia. Korjausta odottavia kodinkoneita. Eikä kaikista vanhoista teepaidoistakaan voi rättejä askarrella, niin likaista meillä ei koskaan ollut että ne kaikki olisi siivoukseen käytetty...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä viisi yksi