Onko muita joila on ollut hurjempi nuoruus kuin omilla lapsilla
Tarkoitan juomisen ja seurustelukuvioiden suhteen? En myöskään antaisi oman 13vn riekkua kaupungilla yhtä myöhään kuin mitä itse olin.
Kommentit (14)
meillä on jo perheessä neljä sen iän ohittanutta lasta, jolloin itse olin jo aikapäiviä riekkunut kännipäissäni yökaudet ulkona, polttanut, seurustellut vanhempien poikien kanssa yms. Meillä ne vuodet on lapset viettäneet kotona kavereidensa kanssa.
älkää kuvitelkokaan ettei teininne salaa juoksentele ulkona ja niitä ensikännejänsä vedä jo nuorena :) ne on ovelia!
Mun äidilläpä vasta hurja nuoruus oli.
Omat lapset saavat kasvaa vielä kovemmassa kurissa.
Sekoilin oikein kunnolla, lapsilleni olen enemmän läsnä. Esiteini haluaisi hillua pitkin Helsinkiä ilta myöhään, mielestäni sen aika tulee paljon myöhemmin.
Siihen aikaan oli vielä paljon vähemmän huumeita ja muuta, naapurinsetä viinapulloineen taisi olla pahinta.
ehkä sen takia teini onkin ihan toisenlainen.
Lukiossa, ei polta eikä juo.
Todellakin. Omasta nuoruudestani en puhu tai jos puhun, puhun samaan tyyliin kuin oma isäni minulle, että "oli ne hurjia aikoja, kyllä oltiin melkosia viikareita". Ettei se ole todellisuutta, vaan harhapolkuja.
Tämä on kyllä vaikea aihe. Koska omalta kohdaltani en olisi sitä mitä olen jos en olisi niin nuorena kokeillut kaikkia olemassaolevia rajoja. En olisi kasvanut siksi mikä olen nyt, ja arvostan itseäni virheistä oppimisen kautta. Mutta onko lasten pakko oppia kantapään kautta, tekemällä tyhmästi, olemalla idiootteja ja sydämettömiä pikkulutkia, en tiedä. En vanhempana sitä haluaisi heille suoda.
äidilläni oli paljon hurjempi nuoruus kuin minulla. Minulle jo lukioiässä opiskelu oli tosi tärkeää, kun äidille kuulemma lähinnä sosiaaliset kuviot. Omasta tyttärestäni en vielä tiedä, millainen on nuorena, kun on vasta 3-vuotias.
Eiköhän ole länsimaissa tällä hetkellä yleisempi se tilanne, että isoäidillä ja äidillä on ollut paljon hurjempi nuoruus kuin nykynuorisolla. Radikaaleja sukupuolvia (hipit 60-luvulla ja punkkari 70-luvulla) seurasi 80- ja 90-luvun konservatiiviset vuosikerrat, josta on monet komediasarjat repineet huumoria (esim. AbFab), kun mielikuvat eivät pysy todellisuuden mukana. Mielikuvissahan radikaalius, vapaamielisyys ja uudistusmielisyys liitetään aina nuoriin, vaikka nuoret ovat jo pitkään olleet konservatiivisempia ja vanhoillisempia kuin vanhemmat ikäpolvet.
Saa nähdä milloin suunta taas vaihtuu - milloin tulee se sukupolvi, joka pistää yhtä ranttaliksi kuin 60-luvun nuoret.
Minulla:) Lapseni eivät tiedä että join ekat kännit 11v:nä ja 14v:nä (vuonna 74) olin kesän karkulaisena - eli juuri näitä lapsia joista nyt kirjoitetaan iltalehdissä.
Omat lapset ovat maistaneet alkoholia n 15-16 vuotiaina meidän aikuisten valvonnassa eikä heitä ole koskaan tarvinnut yötämyöden etsiä mistään. Seurustelukumppanit on aina olleet fiksuja, ystäväpiiri lähinnä koulukavereita jotka mekin olemme tunteneet pikkumuksuista saakka.
3/4 jo aikuisia joten kohta ollaan "kuivilla" :D
Tyttäreni ovat vielä niin pieniä. Varsinkin toisen kohdalla pelkään pahoin, että hän tulee olemaan aikamoinen bileviilettäjä - enkä sano tätä yhtään postiivisessa mielessä.
Itse tein tyhmyyksiä jonkin verran, mutta niitäkin enemmän kaudun niitä asioita, mitä EN tehnyt: en mennyt lukioon ( liikuin nuorisorikollisjengissä, koulu ei oikein ollut kärkisijalla ), en lähtenyt esim. kielikursseille, vaikka olisin päässyt minne tahansa ( ei kiinnostanut, halusin vaan olla ja bilettää ), en ollut yhtään kunnianhimoinen, en haarastanut mitään...hyi olkoon!
Vihaan ja häpeän itseäni edelleen siltä ajalta, vaikka olen jo 40v. En varmaan ikinä anna anteeksi itselleni tuota 14 - 20v ajanjaksoa, se määritti tulevaa elämääni niin merkittävästi.