Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi niin käsittämättömän moni syö masennuslääkkeitä?

Vierailija
02.11.2012 |

Onko ne ihan todella tarpeen?

Kommentit (45)

Vierailija
1/45 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pieni napostelu ei tee hallaa

Vierailija
2/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

työ- tai opiskelukyvyttömyys, kiukkuisuus,itkuisuus, vetämättömyys, ruokahalutttomuus, liiallinen ruokahalu, itsemurhat jne olisi parempi vaihtoehto lääkkeille?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä on niin helppoa elää, että on niin helppoa masentua tylsyyteen, laiskuuteen..

Vierailija
4/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihminen ei osaa käsitellä enää iloja ja suruja. Kyllä pilleri auttaa jokaiseen tilanteeseen. Sairasta.

Vierailija
5/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

työ- tai opiskelukyvyttömyys, kiukkuisuus,itkuisuus, vetämättömyys, ruokahalutttomuus, liiallinen ruokahalu, itsemurhat jne olisi parempi vaihtoehto lääkkeille?


kuten kiukkuisuus ja vetämättömyys. Ei ne ole mitään sairauksia joita pitää lääkitä. Ongelma lienee se, että ihmiset eivät enää kestä kielteisiä tunteita ja normaaleja elämän vastoinkäymisiä vaan haluavat lääkitä ne pois itsestään.

Vierailija
6/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nykyään vaan on sellainen tyyli melkein joka puljussa että jos on paha olla, lyödään suoraan lääkkeet käteen. Jos olo on edelleen huono, lisätään annostusta. Lopulta ihmiset on ihan ylilääkittyjä zombeja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta koska missään ei ole aikaa edes parin terapiakerran verran käydä läpi pahaa oloa, niin helpointa on antaa napit kouraan ja toivoa, että henkilö ei tule enää uudestaan vastaanotolle.



Ja siis oikea masennus on ihan olemassa oleva sairaus myös, mutta varsinkin lievään masennukseen tehokkain hoito on terapia, ei lääkkeet. Lääkkeet ovat toki edullisin, jos aletaan laskea, että jokin prosentti niilläkin saadaan kuntoutettua. Se, että miten lääkkeet vaikuttavat ihmisen elämänlaatuun, ei kiinnosta ketään.

Vierailija
8/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä on niin helppoa elää, että on niin helppoa masentua tylsyyteen, laiskuuteen..

No juurikin näin. Ja niin paljon vaihtoehtoja, liikaa valinnanvaraa ja liian vähän rahaa kun sekin on niin helppo laittaa menemään

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

minusta ihminen, joka koskaan ei ole kokenut masennusta, ei ole kovin pätevä arvioimaan masennuslääkkeiden tarpeellisuutta.



Monelle ne ovat ainoa apu ja oljenkorsi totaalista pimeyttä vastaan.



Itse olin onnekas ja sain hyvän terapeutin, hyvät lääkkeet ja lääkärin, joiden avulla pääsin siitä kuopasta ylös.



Olen ylenkatseista vähätellä masennuslääkkeiden käyttäjien motiiveita.

Vierailija
10/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

aivan samoin kuin on nitro, antibiootit tai syöpälääkkeetkin. Ap edustaa sitä sivistymätöntä ja tietämätöntä ajattelua, jossa ei ymmärretä mielenterevysongelmia lainkaan, kun niitä itsellä ei ole tai niiden olemassaolo kielletään.



Yksi selitys:

Ajat ovat muuttuneet. Elämä vaatii entistä enemmän, työ on aivotyötä, sitä leimaa kiire ja työmarkkinoita epävarmuus. Ei ole mahdollista valita yksinkertaista elämää vaikkapa luostariyhteisössä tai vetäytyä erakoksi torppaan. Ns. hanttihommia on vähän tarjolla, yhä vähemmän on olemassa helppoa suorittavaa työtä, kaikkeen vaaditaan koulutus. Syrjäytyminen lisääntyy, koska ihmiskunnassa on aina sitä ainesta, joka ei sovellu koulumaiseen opiskeluun ja tietoyhteiskunnan rattaisiin. Nämä masentuvat. Lisäksi yhteiskunnasta on hävinnyt yhteisöllisyys ja huolenpito. Jokaisen pitää pärjätä itse.



Itse olen saanut huomattavan avun lääkityksestä sekä terapiasta. Ap voi puhua sitten, kun on itse kokenut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

osalle taas epäilen että ei. Minusta törkeä vääryys on, että tässä maassa ensisijainen hoito on aina lääkitys, ja terapiaa voi saada vasta kun lääkitys on jo päällä, jos vielä tarvitsee. Nuo lääkkeet EIVÄT ole haitattomia eikä niistä aina ole helppo päästä irti, joten minusta olisi paljon järkevämpää jos ensin tarjottaisiin lääkkeetöntä hoitoa (tai toki samaan aikaan lääkettäkin jos tilanne on kovin paha) ja sitten vasta lääkettä jos terapia ei ala auttaa. Mutta on halvempaa kirjoittaa se nappiresepti kuin maksaa pitkäaikainen terapia, siitähän tässä on kyse.



Nykyisin kyllä masennuslääkkeitä osa lääkäreistä suosittelevat myös asioihin joita ei minusta tarvisi lääkitä ollenkaan. Esim. elämän menetysten aiheuttamat luonnolliset surutilat jo ensivaiheessa (jos pitkittyy kohtuuttoman pitkään niin lääkehoito voi olla aiheellinenkin), ujous ja sosiaaliset vaikeudet, PMS-vaivat, jännittäminen, epämääräinen vitutus joka voi hyvinkin johtua epätyydyttävästä elämäntilanteesta, unettomuus - ratkaisu on aina masennuslääkkeet. Niistähän kun ei ole mitään haittaa joten niitä voi vaan ottaa ihan kokeeksi. Ja sitten niitä näkee niitä ihmisiä jotka kauheiden vieroitusoireiden kanssa rimpuilevat irti näistä "riippumattomuutta aiheuttamattomista" lääkkeistä, jotka usein eivät ole edes auttaneet tai on auttaneet liian isolla hinnalla esim. seksihalujen meno, lihominen tai tunne-elämän latistuminen.



Mutta nyt on menossa uusi vielä huolestuttavampi trendi: masentuneille syötetään yhä enemmän neuroleptejä vaikka kyseessä ei olisi psykoottinen masennus. Niissä on todella rankkoja sivuvaikutuksia ja lisäksi riskejä pysyvistä haittavaikutuksista esim. tardiivi dyskinesia jotka voivat jäädä päälle vaikka lääkkeen lopettaisikin. Kyllä minua pelottaa että psykiatrit määrää noita aika kevyesti heti jos pari ekaa kokeiltua masennuslääkettä ei auta oikein.



t. psyk. sh

Vierailija
12/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos tulisin toimeen sillä että vain möllöttäisin yksin kotona itkemässä ja raapimassa ranteitani. Mutta opiskelu, töissäkäynti, sosiaalisten suhteiden (etenkään minkään parisuhteen) ylläpito ei kyllä onnistuisi ilman pillereitä. Että kuka mitäkin tarpeellisena pitää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap edustaa sitä sivistymätöntä ja tietämätöntä ajattelua, jossa ei ymmärretä mielenterevysongelmia lainkaan, kun niitä itsellä ei ole tai niiden olemassaolo kielletään.

...

Itse olen saanut huomattavan avun lääkityksestä sekä terapiasta. Ap voi puhua sitten, kun on itse kokenut.

Ap ei ajattele ihan noin mustavalkoisesti. Ei lääkkeet ole joko tai - varmasti ne ovat joillekin oljenkorsi mutta ovatko tässä mittakaavassa kuin mitä niitä nykyisin tyrkytetään. Moni ei saa terapiaa lainkaan, vain sen pillerireseptin kouraan. Joku muu(kin) syy masennuksen taustalla on.

Ap:n ex-mies on pahasti mielenterveysongelmainen eikä ap itsekään ole elänyt helppoa elämää. Olin varmasti masentunut jossain kohtaa itsekin, ja ehkä lääkkeistä olisi silloin ollut apuakin. Onnistuin kuitenkin nousemaan jaloilleni muuttamalla radikaalisti elämääni, puuttumalla syihin enkä oireisiin.

Se mitä mietin on se että tosi moni syö lääkkeitä aika keveistä syistä. Oikeaa masennusta en missään tapauksessa tuomitse - mutta ovatko kaikki lääkkeitä syövät tällä hetkellä todella niin pahasti masentuneita. PITÄISIKÖ jotain muutakin keksiä kuin medikalisaatio, voisiko ihmisille opettaa tunnetaitoja ja itsetuntemusta, mikä merkitys on liikunnalla, ruokavaliolla, nyky-yhteiskunnan ja työelämän stressaavuudella jne...

ap

Vierailija
14/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiivistit juuri sen mitä tämä "sivistymätön ja tietämätön" ap ajatteli ja josta on huolissaan.



Lääkkeille on tarvitsijansa mutta tässä mittakaavassa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta eipä ole.



Olisihan se hienoa jos yhteiskunta olisi aivan erilainen kuin se on.



En tiedä mikä ap:n kirjoituksissa nostaa niskakarvat pystyyn, mutta onnistuit.



Kyseenalaistaminen ilman vaihtoehtoja on aika hedelmätöntä.

Vierailija
16/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

asioiden puheeksi ottamisesta.



Ehkä vielä jokin päivä...



ap

Vierailija
17/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

se että joku masennuslääkkeitä käyttävä itse tulisi ja myöntäisi, ettei niitä oikeastaan tarvitse, kyllä ilmankin pärjäisi ihan hyvin. Mun on vain tosi vaikea uskoa, että kukaan söisi huvikseen lääkkeitä, jotka kylmettää hengenelämän ja muuttaa ihmisen vieraaksi itselleen. Se voi tietty olla, että muitakin ja parempia keinoja hoitaa ihmisten kärsimystä ja toimintakyvyttömyyttä olisi olemassa.



Itse ajattelin aina ennen, kun masensi (ennen kuin sain lääkkeet), että nyt olisi parin kuukauden hermoloma paikallaan. Mutta kenellä nyt semmoiseen on varaa.

Vierailija
18/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tahkoavat hulvattomia summia sillä, että länsimaisessa yhteiskunnassa ihmiset eivät kehtaa olla ja sanoa aidosti, mitä ajattelevat ja tuntevat. Kaikkien on PAKKO olla onnellisia. Ja jollei siltä tunnu, niin eikun LÄÄKETTÄ peliin.



Siis tahkotaan tuottoja onnellisuudella. Voiko fiksumpaa keksintöä olla? Vähän kuin jos keksittäisiin viisauspilleri, jolla tulisi tosi älykkääksi....



Lisäksi noilla lääkkeillä ei (yllätys?) ole kaikille samoja vaikutuksia, vaan joudutaan vaihtelemaan merkkejä... Ja just tehtiin tutkimus, jonka mukaan masennuslääkkeillä ja lumelääkkeillä oli ihan samat vaikutukset ja jopa vaikutusaineetkin. Eli ihminen itse haluaa uskoa, että lääke auttaa ja hep - olen parantunut!

Vierailija
19/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

se että joku masennuslääkkeitä käyttävä itse tulisi ja myöntäisi, ettei niitä oikeastaan tarvitse, kyllä ilmankin pärjäisi ihan hyvin. Mun on vain tosi vaikea uskoa, että kukaan söisi huvikseen lääkkeitä, jotka kylmettää hengenelämän ja muuttaa ihmisen vieraaksi itselleen. Se voi tietty olla, että muitakin ja parempia keinoja hoitaa ihmisten kärsimystä ja toimintakyvyttömyyttä olisi olemassa.

Itse ajattelin aina ennen, kun masensi (ennen kuin sain lääkkeet), että nyt olisi parin kuukauden hermoloma paikallaan. Mutta kenellä nyt semmoiseen on varaa.

ja tiedän muitakin. Minä sain lääkkeeni opiskelijana, kun oli itsenäistymiseen ja yliopisto-opiskeluun liittyen ahdistuksia. Olisin halunnut keskusteluapua, selvitellä asioita aikuisen ja ihmisen mielen asiantuntijan kanssa juttelemalla. Mutta sainkin SSRI- ja bentso-reseptit. En minä semmoisia olisi tarvinnut ollenkaan, olisin hyvin selvinnyt ilmankin.

Ja minusta kyllä pitäisi päästä hermolomalle silloin jos on levon tarpeessa, ihan sairaspäivärahalla siis, eikä niin että loppuun palamisen partaalla roikkuvaa ihmistä pidetään lääkkeillä väkisin pystyssä ja jotenkuten toimintakuntoisena vaikka tosiaan lepo olisi oikea lääke ja ehkä työn tai muiden olosuhteiden muutokset myös.

Vierailija
20/45 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan se että joku on kuunnellut sitä omaa tuskaista tarinaa. Se, että joku huomioi, auttaa jo. Siksi ihmiset tarvisisivat keskusteluapua ihan ensi sijassa. Hullua että tunne-elämän sotkuja yritetään vain tukkia lisää vahvoilla lääkkeillä!

tahkoavat hulvattomia summia sillä, että länsimaisessa yhteiskunnassa ihmiset eivät kehtaa olla ja sanoa aidosti, mitä ajattelevat ja tuntevat. Kaikkien on PAKKO olla onnellisia. Ja jollei siltä tunnu, niin eikun LÄÄKETTÄ peliin.

Siis tahkotaan tuottoja onnellisuudella. Voiko fiksumpaa keksintöä olla? Vähän kuin jos keksittäisiin viisauspilleri, jolla tulisi tosi älykkääksi....

Lisäksi noilla lääkkeillä ei (yllätys?) ole kaikille samoja vaikutuksia, vaan joudutaan vaihtelemaan merkkejä... Ja just tehtiin tutkimus, jonka mukaan masennuslääkkeillä ja lumelääkkeillä oli ihan samat vaikutukset ja jopa vaikutusaineetkin. Eli ihminen itse haluaa uskoa, että lääke auttaa ja hep - olen parantunut!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kaksi kahdeksan