Lyökö pikkulapset teitä vanhempia?

Lyöminen on ehdottomasti kielletty.

Tottahan siitä sitten toruttiin.

kiellettyä on, mutta aina ei kiellot muistu mieleen tai niitä ei vaan noudateta.

Ja ihan niin paljon on sattunut että äitiä ruvennut jopa itkettämään kun lapsi hakkaa.



Pelottavaa. :(



Minä varmaan alkaisin pelkäämään omaa lastani tuossa tilanteessa kun tietäis et millon vihasena löis täysillä nyrkillä vaikka silmään... :(

Monet lyö, mutta se on vaiettu salaisuus josta ei puhuta.

Saa katsos sossun tädit kimppuun, jos kertoo jollekkin.

Tiedän ettei äidit puhu asiasta.

Mulla on useinkin haavoja ja mustelmia pojan jäljiltä, nytkin on huulessa haava, kun kumautti päänsä siihen, ja käsivarressa on parin päivän takainen raapimahaava. Olen aina jonkin verran varuillani haliessani ja sylitellessäni poikaa, koska ikinä ei tiedä, milloin hän päättää hyökätä. Se tulee aina ihan yllättäen, mikään suuttumiskohtaus tai riita ei siis yleensä edellä sitä. Hän on kyllä ollut jo psyk ja neur tutkimuksissa, pari diagnoosia ja toimintaterapiaa tuli, muttei varsinaista selitystä käytökselle.

Mä en tiedä mitä enää tuossa tilanteessa tekisin jos en saisi lasta kuriin... :(



Varmaan lähettäisin sen psykokakaran muualle. En minä kestäisi enää sellasta jatkuvaa väkivaltaa kun lyömistä, potkimista, raapimista ja puremista. Vaikka lapsi onkin kyseessä.

Mutta kun olen antanut sitten lyömisestä viikon pelikiellon, niin siihen on lyömiset loppuneet. Eivät lyö enää.

Kyllä kaikki laset sitä yrittivät pienenä, mutta yritykseksi jäi.

Mä en tiedä mitä enää tuossa tilanteessa tekisin jos en saisi lasta kuriin... :(

Varmaan lähettäisin sen psykokakaran muualle. En minä kestäisi enää sellasta jatkuvaa väkivaltaa kun lyömistä, potkimista, raapimista ja puremista. Vaikka lapsi onkin kyseessä.

muualle. Hän on kokonaisuutena kuitenkin ihana ja rakastan häntä, hänen seurassaan on myös usein kiva olla, huolimatta tuosta käytöksestä. Toki toivoisin, että tilanne paranisi pian, koska hän kasvaa ja voimistuu koko ajan. Mutta ehkä se toimintaterapia auttaa.

5v täyttävä poika lyö, potkii ja sylkee suuttuessaan VAIKKA siihen joka ikinen kerta puututaan! Toivottavasti iän myötä loppuisi...

Siis ei voi olla totta! Mitä sitten kun teidän lapset on koulussa, luokassa on 30 oppilasta ja yksi opettaja, jonka on tarkoitus opettaa niitä kaikkia. Ja sit luokassa on pari lasta, jotka suuttuessaan saattavat käydä muihin käsiksi. Siinä vaiheessa noillakin natiaisilla on reilusti enemmän massaa ja voimaa.

Ootteko yrittäny esim. pitää niin kauan lasta kiinni sylissä, että se (ehkä raivon- tai itkunpuuskan) jälkeen rauhottuu? Tai hakekaa itsellenne apua tohon nyt, kun siihen vielä voi puuttua.

No, jotkut lapset oppii vasta sitten, kun ovat tyrannisoineet lähiympäristöään riittävän kauan, että on itsetunto noussut ja käyvät sitten sen vähän vanhemman ja vähän vahvemman lapsen kimppuun..

Minä aikuisena lopetan sen saman tien.



Mä ihmettelen miten jotkut äidit on niin nössyköitä ,että niitä päästään koko ajan pahoinpitelemään.



Mä en näe ollenkaan pahana sitä, että lapsen hyökätessä kimppuun häntä otetaan sen verran napakasti kiinni esim siitä raajasta jolla on lyömässä, ja todetaan todella tiukan vihaisesti, että SINÄ ET LYÖ!



Ja ensin lopetetaan se väkivaltainen käytös kokonaan, ja sitten vasta ruvetaan kyselemään että mikä nyt on?



Sille penskalle joka koko ajan pahoinpitelee antaisin kyllä takaisin omaa lääkettä joka kerta ja kysyisin miltä se lapsesta tuntuu? ONko kivaa?



Kas kun ne "neurologiset" tapauksetkin hirveän usein ymmärtää tuon oman lääkkeen maistamisen, vaikka mami ei siihen uskoisikaan. Hirveän harvoin käyvät uudestaan esim. sellaisen lapsen kimppuun, joka saman tien tinauttaa takaisin.



Eli suomeksi: kyse on yleensä vain huonosta opistusta käytöksestä ja ymmärtämättömyydestä sen suhteen, miltä toisista tuntuu.



PS: Olin itsekin väkivaltainen lapsi. Kunnes maistoin sitä kuuluisaa omaa lääkettä.



Niin ja korostan nyt vielä, että joku 1-2,5-v ikäinen on liian pieni, mutta siitä eteenpäin ymmärrystä on jo sen verran, että homma pitää ymmärtää.

Minä aikuisena lopetan sen saman tien. Mä ihmettelen miten jotkut äidit on niin nössyköitä ,että niitä päästään koko ajan pahoinpitelemään. Mä en näe ollenkaan pahana sitä, että lapsen hyökätessä kimppuun häntä otetaan sen verran napakasti kiinni esim siitä raajasta jolla on lyömässä, ja todetaan todella tiukan vihaisesti, että SINÄ ET LYÖ! Ja ensin lopetetaan se väkivaltainen käytös kokonaan, ja sitten vasta ruvetaan kyselemään että mikä nyt on? Sille penskalle joka koko ajan pahoinpitelee antaisin kyllä takaisin omaa lääkettä joka kerta ja kysyisin miltä se lapsesta tuntuu? ONko kivaa? Kas kun ne "neurologiset" tapauksetkin hirveän usein ymmärtää tuon oman lääkkeen maistamisen, vaikka mami ei siihen uskoisikaan. Hirveän harvoin käyvät uudestaan esim. sellaisen lapsen kimppuun, joka saman tien tinauttaa takaisin. Eli suomeksi: kyse on yleensä vain huonosta opistusta käytöksestä ja ymmärtämättömyydestä sen suhteen, miltä toisista tuntuu. PS: Olin itsekin väkivaltainen lapsi. Kunnes maistoin sitä kuuluisaa omaa lääkettä. Niin ja korostan nyt vielä, että joku 1-2,5-v ikäinen on liian pieni, mutta siitä eteenpäin ymmärrystä on jo sen verran, että homma pitää ymmärtää.

Pointti taisi kaikilla olla, että lapsi yrittää sitä lyömistä.

Ja hei: mikä ihmeen logiikka tuossa on, että aikuinen saa muka opetustarkoituksessa lyödä lasta lättyyn? Haloo!

Mitä lapsi siitä muka oppii? Että ei saa lyödä, paitsi äiti saa, ja siitä pitää mun ottaa opikseni, että lyöminen on tai ei olekaan väärin...? Että äiti on epäluotettava ja ennalta-arvaamaton, voi lyödä koska tahansa?

No JUU EI.

Äläkä hemmetti ala neuvoa neurologisten erityislasten äitejä yhtään mistään. Et ymmärrä koko asiata hevon kukkua. Nolaat vaan itsesi.

5v täyttävä poika lyö, potkii ja sylkee suuttuessaan VAIKKA siihen joka ikinen kerta puututaan! Toivottavasti iän myötä loppuisi...

Mitä enemmän ikää on tullut lisää, sitä enemmän tuota on. Välillä tuntuu, että pojalla on vaikeuksia hallita itseään suuttuessaan.

Joka kerta puututaan asiaan ja annetaan rangaistuksia ja sama toistuu taas pian.

Minä aikuisena lopetan sen saman tien. Mä ihmettelen miten jotkut äidit on niin nössyköitä ,että niitä päästään koko ajan pahoinpitelemään. Mä en näe ollenkaan pahana sitä, että lapsen hyökätessä kimppuun häntä otetaan sen verran napakasti kiinni esim siitä raajasta jolla on lyömässä, ja todetaan todella tiukan vihaisesti, että SINÄ ET LYÖ! Ja ensin lopetetaan se väkivaltainen käytös kokonaan, ja sitten vasta ruvetaan kyselemään että mikä nyt on? Sille penskalle joka koko ajan pahoinpitelee antaisin kyllä takaisin omaa lääkettä joka kerta ja kysyisin miltä se lapsesta tuntuu? ONko kivaa? Kas kun ne "neurologiset" tapauksetkin hirveän usein ymmärtää tuon oman lääkkeen maistamisen, vaikka mami ei siihen uskoisikaan. Hirveän harvoin käyvät uudestaan esim. sellaisen lapsen kimppuun, joka saman tien tinauttaa takaisin. Eli suomeksi: kyse on yleensä vain huonosta opistusta käytöksestä ja ymmärtämättömyydestä sen suhteen, miltä toisista tuntuu. PS: Olin itsekin väkivaltainen lapsi. Kunnes maistoin sitä kuuluisaa omaa lääkettä. Niin ja korostan nyt vielä, että joku 1-2,5-v ikäinen on liian pieni, mutta siitä eteenpäin ymmärrystä on jo sen verran, että homma pitää ymmärtää.

Pointti taisi kaikilla olla, että lapsi yrittää sitä lyömistä.

Ja hei: mikä ihmeen logiikka tuossa on, että aikuinen saa muka opetustarkoituksessa lyödä lasta lättyyn? Haloo!

Mitä lapsi siitä muka oppii? Että ei saa lyödä, paitsi äiti saa, ja siitä pitää mun ottaa opikseni, että lyöminen on tai ei olekaan väärin...? Että äiti on epäluotettava ja ennalta-arvaamaton, voi lyödä koska tahansa?

No JUU EI.

Äläkä hemmetti ala neuvoa neurologisten erityislasten äitejä yhtään mistään. Et ymmärrä koko asiata hevon kukkua. Nolaat vaan itsesi.

Ihan samalla tavalla lapsi oppii tuosta kuin mistä tahansa muustakin rangaistuksesta jonka saa. Jos rikkoo roisen tavaran, joutuu antamaan oman tilalle.

Sä varmaan ihmettelet miten siitä voi mitään oppia, jos joutuu toiselle omaansa antamaan? Tai jos pelleilee pöydässä joutuu pöydästä pois, ihan kamalaa, taas eristetään lasta ja voi sentään.

Mulle on ihan sama millä opetatte pentujanne olemaan lyömättä. Sen vaan olen huomannut, että just näiden häiriköiden kanssa toimii se, että niitä vetästään kerran kunnolla turpaan. Kas kummaa kun oppivat.

Ja tuolla "neurologisen" ongelmalapsen äidillähän ei ollut edes mitään lapselle löytynyt. Se oli vain saamattoman äidin ininää, omia puutteellisia kasvatustaitoja yritetään selitellä sillä, että pentu on varmaan päästään pipi, kun ei äidin lässynlässyä usko.

että itseä saa puolustaa, mutta ensimmäisenä ei saa lyödä tms.



Ja tämä koskee myös vanhempia. Tarkoittaen sitä, että jos käy vanhemman kimppuun, niin siinä saattaa sitten itseäkin sattua.



En "lyö lättyyn" lapsiani, kuten joku tuolla vauhkoili, mutta en mitenkään helläkätisesti kohtele, jos minua lyödään, vaan tartun kiinni ja tuuppaan kunnolla kauemmaksi ja rähähdän.



Ei sillä, että meillä montaa kertaa olisi lapset kokeilleetkaan saako vanhempia lyödä.

kasvatuksellisessa mielessä? En ole kyllä typerämpää kuullut aikoihin. Sehän varmasti opettaakin lapselle loogisesti, ettei toisia saa satuttaa. Vai?

Minä aikuisena lopetan sen saman tien. Mä ihmettelen miten jotkut äidit on niin nössyköitä ,että niitä päästään koko ajan pahoinpitelemään. Mä en näe ollenkaan pahana sitä, että lapsen hyökätessä kimppuun häntä otetaan sen verran napakasti kiinni esim siitä raajasta jolla on lyömässä, ja todetaan todella tiukan vihaisesti, että SINÄ ET LYÖ! Ja ensin lopetetaan se väkivaltainen käytös kokonaan, ja sitten vasta ruvetaan kyselemään että mikä nyt on? Sille penskalle joka koko ajan pahoinpitelee antaisin kyllä takaisin omaa lääkettä joka kerta ja kysyisin miltä se lapsesta tuntuu? ONko kivaa? Kas kun ne "neurologiset" tapauksetkin hirveän usein ymmärtää tuon oman lääkkeen maistamisen, vaikka mami ei siihen uskoisikaan. Hirveän harvoin käyvät uudestaan esim. sellaisen lapsen kimppuun, joka saman tien tinauttaa takaisin. Eli suomeksi: kyse on yleensä vain huonosta opistusta käytöksestä ja ymmärtämättömyydestä sen suhteen, miltä toisista tuntuu. PS: Olin itsekin väkivaltainen lapsi. Kunnes maistoin sitä kuuluisaa omaa lääkettä. Niin ja korostan nyt vielä, että joku 1-2,5-v ikäinen on liian pieni, mutta siitä eteenpäin ymmärrystä on jo sen verran, että homma pitää ymmärtää.

Pointti taisi kaikilla olla, että lapsi yrittää sitä lyömistä. Ja hei: mikä ihmeen logiikka tuossa on, että aikuinen saa muka opetustarkoituksessa lyödä lasta lättyyn? Haloo! Mitä lapsi siitä muka oppii? Että ei saa lyödä, paitsi äiti saa, ja siitä pitää mun ottaa opikseni, että lyöminen on tai ei olekaan väärin...? Että äiti on epäluotettava ja ennalta-arvaamaton, voi lyödä koska tahansa? No JUU EI. Äläkä hemmetti ala neuvoa neurologisten erityislasten äitejä yhtään mistään. Et ymmärrä koko asiata hevon kukkua. Nolaat vaan itsesi.

Ihan samalla tavalla lapsi oppii tuosta kuin mistä tahansa muustakin rangaistuksesta jonka saa. Jos rikkoo roisen tavaran, joutuu antamaan oman tilalle. Sä varmaan ihmettelet miten siitä voi mitään oppia, jos joutuu toiselle omaansa antamaan? Tai jos pelleilee pöydässä joutuu pöydästä pois, ihan kamalaa, taas eristetään lasta ja voi sentään. Mulle on ihan sama millä opetatte pentujanne olemaan lyömättä. Sen vaan olen huomannut, että just näiden häiriköiden kanssa toimii se, että niitä vetästään kerran kunnolla turpaan. Kas kummaa kun oppivat. Ja tuolla "neurologisen" ongelmalapsen äidillähän ei ollut edes mitään lapselle löytynyt. Se oli vain saamattoman äidin ininää, omia puutteellisia kasvatustaitoja yritetään selitellä sillä, että pentu on varmaan päästään pipi, kun ei äidin lässynlässyä usko.

Se, että lapselle sanotaan, että toisten tavaroita ei saa rikkoa tahallaan, koska sen joutuu sitten korvaamaan on täysin JOHDONMUKAINEN sääntö.

Se, että sanotaan lapselle, että ei saa ketään satuttaa, mutta sitten ITSE satutat - se on EPÄJOHDONMUKAISUUTTA ja epäselvä opetus.

Ei taida tuokaa nyt mennä kaaliisi, mutta muut ymmärtävät sen kyllä.

Tuo neurologisen lapsen tapaus on eri asia. Me emme tiedä, missä vaiheessa lapsen tutkimukset ovat, erilaisten neurologisten häiriöiden tutkiminen on vaikeaa ja aikaaviepää. Jos hän ei saa diagnoosia, hän ei edes OLE neurologinen erityislapsi, joten kommenttisi heidän kuriin pistämisestä menee entistäkin enemmän hudiksi.

Joka tapauksessa vain laiska ja huono kasvattaja joutuu muksimaan lasta saadakseen viestinsä perille.